Vain 20 kilometrin päässä Tampereen Keskustorilta sijaitsevalla Kintulammin retkeilyalueella on pitkä historia. Jo vuonna 1959 osa alueesta, Vattulan säästömetsä, rauhoitettiin, ja vuonna 2003 suojelualuetta laajennettiin. Viime vuonna Tampereen kaupunki päätti suojella valtaosan koko Kintulammin alueesta, ja suojelualueen koko on nyt yli 540 hehtaaria. Luonnonsuojelun lisäksi aluetta kehitetään retkeilyalueena, ja tässä projektissa on virallisten tahojen lisäksi mukana iso joukko vapaaehtoisia.
Retkeilyreitistöä rakennetaan noin 15 kilometriä, ja opasteiden lisäksi hoidetaan kuntoon myös tarvittavat pitkospuut sekä taukopaikat. Reitistön rakentamisen toteuttavan Ekokumppanit Oy:n projektiasiantuntija Petri Mäkelän mukaan vapaaehtoistoimijat ovat olleet tärkeä osa alueen kunnostustyötä.
– Kintulammin alueelle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma jo vuonna 2007, ja sen valmistelussa oli mukana useita retkeily-, luonnonsuojelu-, ulkoilu- ja kyläyhdistyksiä. Kun nyt lähdimme alueen kunnostamisen vetäjiksi, keräsimme jälleen porukan kasaan ja kysyimme, miten aluetta tulisi kehittää ja millä ehdoilla, Mäkelä kertoo.
Suunnittelutyön lisäksi vapaaehtoiset ovat olleet mukana lukuisissa talkoissa, joissa on muun muassa kannettu metsään pitkospuu- ja laavumateriaalia sekä tampattu uusia polkuja. Mäkelän mukaan yhteensä noin 60 henkilöä on osallistunut eri talkoisiin. Yksi heistä on Mika Kuronen, jolle Kintulammi on tärkeä paikka luonnosta ja retkeilystä nauttimiseen. Kuronen arvostaa sitä, että alueen suunnittelussa on mukana luonnonsuojeluyhdistyksiä ja retkeilyjärjestöjä.
– Retkeilyreittejä ja rakenteita luodessa on otettava huomioon alueen arvokas luonto. Retkeilyalueen kehityksen tuoma kasvava käyttöpaine voi johtaa aran eläimistön ja kasvillisuuden häiriintymiseen, mutta hyvin suunniteltu polkuverkosto sekä toimivat retkeilyrakenteet saavat ihmiset pysymään merkityillä reiteillä, Kuronen toteaa.
Monelle vapaaehtoiselle Kintulammi on tuttu paikka jo vuosikymmenien takaa. Tunturikerho Kolbman puheenjohtajana toimiva Hanna Sinilehto ja jäsen Merja Rintakoski osallistuivat suunnitteluun ja talkoisiin mielellään, sillä he ovat retkeilleet alueella pitkään ja kokevat sen kehittämisen tärkeäksi. Sinilehto sanoo kiinnittäneensä huomiota erityisesti tiedottamiseen: esimerkiksi somea käyttämällä liikkeelle on saatu myös uutta väkeä ja nuoria. Ekokumppaneiden Mäkelä kertoo, että vapaaehtoistoiminnan koordinointi tapahtui kutsumalla eri yhdistyksiä talkoisiin, jotka sitten kutsuivat jäsenistöään mukaan. Kunnostustöiden edetessä ja talkoiden lisääntyessä osa porukasta on aktiivisesti tiedustellut itse lisätöitä.
Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen kunnostustyöt ovat innostaneet monia ihmisiä mukaan vapaaehtoiseksi. Kunnostusprojekti on vapaaehtoisten mielestä edennyt erittäin sujuvasti. Polkujen tamppaamisessa toisena vastuuhenkilönä toiminut Antti Putaja kiittelee projektin edenneen ilman turhia palavereita, ja vapaaehtoisten toimijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat olleet todellisia. Mika Kuronen puolestaan sanoo töiden olleen hänelle hieno tilaisuus oppia uutta ja päästä tapaamaan uusia ihmisiä. Sen lisäksi, että vapaaehtoisena toimimisesta saa itselleen kokemuksia ja hyvää mieltä, Kintulammin kunnostusprojekti ja sen näkyvyys on vapaaehtoisten mielestä hyvä keino saada ihmiset kiinnostumaan luonnossa liikkumisesta ja luonnonsuojelun tärkeydestä.
Teksti: Anna Oraluoma