Valtioneuvoston tilaamassa tutkijatyöryhmän selvityksessä tarkasteltiin neljää osallistavan sosiaaliturvan mallia. Työryhmä päätyi esittämään pilotoitavaksi mallia sosiaalityön palvelujen kokonaisuudesta.
Tässä mallissa sosiaalityöntekijälle tulisi oikeus sopia pitkäaikaistyöttömän asiakkaan kanssa TE-hallinnon toimista sekä muista osallistavista toimista, jotka voidaan rinnastaa työllisyyttä edistäviksi toimiksi. Asia tullee päätettäväksi hallituksen puoliväliriihessä huhtikuussa.
Kansalaisareenan sekä Munuais- ja maksaliiton avoimissa ovissa 9.3.2017 keskusteltiin osallistavan sosiaaliturvan mallista. Työryhmän jäsen tutkimusprofessori Pasi Moisio alusti aiheesta.
Miksi tarvitaan uusi malli?
Työttömyysturvasta on tullut suurelle joukolle henkilöitä pitkäkestoinen, vaikka alkujaan sen ajateltiin olevan väliaikainen.
– Meillä on työmarkkinatuella yli kaksi vuotta olleita noin 100 000 henkilöä. Tällaisia lukuja ei Suomessa ollut vielä 1980-luvulla, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijatohtori Pasi Moisio.
Suomeen ollaan kaavailemassa myös perustuloa. Tutkijoiden mukaan pelkkä perustulo ei riitä ratkaisuksi työmarkkinoiden murrokseen: sosiaaliturvan kannustavuutta, vastikkeellisuutta tai osallistavuutta ei voida toteuttaa ilman palveluja. Useissa länsimaissa pitkittynyt työttömyys ja siirtyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle tuntuu olevan pysyvää.
Näissä maissa onkin alettu korostaa vastavuoroisuutta – osallistumista vastineeksi sosiaaliturvasta. Yhdyskuntatyö ja vapaaehtoistyö on voitu rinnastaa työllisyyttä edistäväksi toiminnaksi.
– Sosiaaliturvaa ei voida toteuttaa ilman palveluja. Tässä on iso ajattelutavan muutos. Pelkkä sosiaaliturva ei riitä, jos me haluamme kannustavuutta, vastikkeellisuutta ja osallisuutta, korostaa Pasi Moisio.
Malli pähkinänkuoressa: Ylös, ulos ja osallistumistuloon
Kaavaillun mallin taustalla esimerkkinä on Hollannin malli palveluiden osalta, ja oikeastaan sen sosiaalityön kautta tapahtuvat työvoimapalvelut.
Hollannin kuten monien muidenkin Länsi-Euroopan maiden pitkäaikaistyöttömien työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat aika pitkälle sosiaalityön yhteydessä tehtäviä.
Mallin ideana on se, että sosiaalityöntekijälle tulisi oikeus sopia asiakkaan kanssa TE-hallinnon toimista sekä muista osallistavista toimista, jotka voidaan rinnastaa työllisyyttä edistäviksi toimiksi.
Moision mukaan jo aika pieni osallistuminen voisi riittää työllisyyttä edistäväksi, kunhan se parantaa asiakkaan asemaa. Siihen voi riittää jopa oman kunnon kehittäminen.
–Tärkeätä on se, että ihminen saadaan neljän seinän sisältä ulos.
Suomeen suunnitellun perustulon rinnalle tarvittaisiin osallistumistulo. Tämä olisi uusi etuus, joka korvaisi työmarkkinatuen pitkäaikaistyöttömillä. Sen taso olisi sama, mutta sen saantiehdot olisivat lievemmät ja enemmän tapauskohtaiseen harkintaan perustuvat kuin työmarkkinatuessa. Se olisi enemmän toimeentulotuen tyyppinen. Sosiaalityöntekijällä olisi enemmän harkintavaltaa. Oikeus osallistumistuloon säilyisi paljon pienemmällä aktiivisuudella kuin nykyisten TE-keskusten aktivointitoimien kohdalla on.
– Osallistumistulo tarkoittaa ”torikojukielellä” sitä, että perustulon rinnalla pitäisi olla jotain sosiaalityötä, koska jotkut tarvitsevat erityistä apua. Jos sosiaalityöntekijän kanssa sovitaan, että tämä edistää asiakkaan asemaa, niin silloin tämän mallin mukaan jopa vapaaehtoistyö tai järjestötoiminta riittää. Työmarkkinatuessa on nyt hyvin tarkkaan määrätty mitkä ovat niitä työvoimapoliittisia toimenpiteitä, jotka hyväksytään.
Palveluna esiteltävä malli korvaisi työttömälle työvoimahallinnon työvoimapoliittiset toimenpiteet, perinteiset palkkatuet ja työkokeilut sekä vastaavasti aikuissosiaalityön kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen.
– Kuntouttava työtoiminta on hiljalleen paisunut ja määrältään kasvanut viime vuosina ja se on sosiaalityön työvoimapoliittinen työkalupakki, kertoo Moisio. Sosiaalityön aktivointi- ja työvoimapoliittiset toimenpiteet tapahtuvat kuntouttavan työtoiminnan toimenpiteiden alla.
Mallia pitää ensin kokeilla
– Meillä ei ole mitään hajuakaan mitä tapahtuu, jos me annetaan sosiaalityöntekijälle ja asiakkaalle valta ja vastuu miettiä hyvin laajastikin näitä osallistavia toimenpiteitä, joita voidaan rinnastaa työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin jossakin määrin, pohtii Moisio.
Sen takia pitää pilotoida, siis ensin kokeilla tätä sosiaalityön palvelujen kokonaisuutta.
Tämä on uusi tulonsiirto ja palvelu kaikille pitkään työmarkkinatukea saaneille – pitkäaikaistyöttömille. Mutta ennen kaikkea se on uusi työmuoto aikuissosiaalityölle ja kuntouttavalle työtoiminnalle toimeentulotuen KELA-siirron jälkeen – ja mahdolliseen perustulon maailmaan.
Pasi Moision mukaan tapahtumassa on paradigman muutos Suomen aktivointipolitiikkaan: valtaistetaan työttömät ja sosiaalityöntekijät itse suunnittelemaan ja sopimaan keskenään.
– Ajatus ja lähtökohta on se, että ihminen itse on paras asiantuntija omasta tilanteestaan. Ja usein sosiaalityöntekijä on tilanteessa paras asiantuntija miettimään vaihtoehtoja. Ja kun ei tiedetä mitä tapahtuu, me mielellään kokeillaan sitä ensin.
Edellinen ei ole mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa. Se vaatii lakimuutoksen, että sosiaalityöntekijälle tulee oikeus sopia työvoimapoliittisista toimenpiteistä TE-keskusten puolella.
Jos tehty selvitys otetaan jatkovalmisteluun, niin esitys vaatii poliittisia linjauksia pohjaksi. Mahdollisen kokeilun suuunnittelu vaatii aikaa ja resursseja – ja kokeilulain. Asia tullee päätettäväksi hallituksen puoliväliriihessä huhtikuussa.
– Olisi hienoa jos Suomi kokeilisi myös osallistumistuloa perustulon rinnalla, toivoo Moisio.
Moision alustuksesta virisi vilkas keskustelu
Pohdittiin, mikä voi mennä pieleen ja mitä kauhukuvia voi olla näkyvissä sekä mitä myönteistä voi seurata.
Seuraavassa joitakin esiin nousseita seikkoja:
Tässä on kaksi kauhukuvaa: se, että sosiaalityöntekijät halaavat asiakkaat kuoliaaksi ja kaikki menee läpi, siis rinnastetaan kaikki työllisyyttä edistäväksi. Toisaalta pelätään sitä, että sosiaalityöntekijät ovat sitten turhan tiukkoja ja epäasiallisia. Tehdään tiukkoja päätöksiä.
Puhutaan 80 000–90 000:sta pitkään työttömänä olleesta ihmisestä. Jos vaikka kolmasosa saisi kimmokkeen aktivoitua vaikka kauan toivomaansa järjestö- tai vapaaehtoistoimintaan.
Tämä voi myös synnyttää uutta toimintaa, koska on tulossa uusia vapaaehtoisia, joilla on myös resursseja vapaaehtoistyöhön. STEA (entinen Raha-automaattiyhdistys) voisi myös reagoida ja syntyisi uusia hankkeita, ja se tarkoittaisi järjestökentän rahojen uudelleen jakoa, tulisi uusia painotuksia.
Epäiltiin, että onko tämä nyt sitä, että työttömät lähetetään raivaamaan Suomen metsät ilman palkkaa. Jos meille tulee vieläkin oikeistolaisempi hallitus, joka olisi sitä mieltä, että tämä teidän malli on aivan liian humaani, aivan liian pehmeä. Tarvitaan paljon kovempi malli, jossa annetaan paljon kovemmat kriteerit osallistavalle toiminnalle. Tehdään koko mallin irvikuva.
Pasi Moision lohdullinen vastaus:
Tähän voin sanoa, että kovimmatkin oikeistolaiset taloustieteilijät ovat tyrmänneet pakkotyön järkevyyden, koska pakkotyö kuluttaa enemmän resursseja kuin se tuottaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun valtiovarainministeriössä pitäisi viedä läpi sellainen malli, jossa työttömät lähetetään tekemään niitä kuuluisia risusavottoja, ja kun ne laskelmat tehdään, (jonkun pitää suunnitella, kuljettaa työkalut, suunnitella, järjestää valvonta), se ei ole yksinkertaisesti taloudellisesti kannattavaa.
Tästä syystä kovimmankin linjan taloustieteilijät ovat pakkotyön tyrmänneet. Taloudellisesti se on täysin järjetöntä.
Ehkä silloin, kun ei ollut vielä metsätyömonitoimikoneita, kun oikeasti tehtiin lapiolla töitä, niin silloin oli ehkä mahdollisuus pakkotyön tyyppiseen työhön. Korkean tekonologian maailmassa tilanne on toinen. Ja pakkotyössä eivät ihmiset ole kaikista motivoituneimpia.
Koko tilaisuus seurattavissa tästä.
Teksti ja video: Vesa Vattulainen