Osallistumalla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon teemme toivottavista tulevaisuuksista hiukan todennäköisempiä, kirjoittaa Kansalaisareenan Kohti tulevaa –hankkeen asiantuntija ja VTM Anyara G. Wise.
”Olen seurannut politiikkaa niin huonosti, että en edes osaa ajatella tuollaisia asioita tarpeeksi,” kertoi ystäväni minulle, kun juttelin hänelle vaaleista ja omista äänestämissuunnitelmistani. Omaa puhettani jälkeenpäin pohtiessani ymmärsin, kuinka rutiininomaista esimerkiksi ehdokaskriteerieni punnitsemisesta on minulle vaalien alla tullut. Ystäväni teki näkyväksi osallistumisen kasautumisen. Kyse ei ole siitä, että ystäväni kyky ymmärtää tai omaksua politiikan sanastoa poikkeaisi omastani. Kynnys osallistua demokraattisiin prosesseihin on korkeampi jos siitä ei ole päässyt syntymään rutiinia.
Ystäväni on yksi monesta, jolla ei ole ollut tapana äänestää. Yli miljoona äänioikeutettua jättää todennäköisesti äänestämättä myös vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Äänestämättömyys on osa osallistumisen ja osattomuuden kasautumisen ilmiötä. Ilman lähipiiristä saatua mallia yhteiskunnalliseen osallistumineen tai rutinoitunutta tapaa seurata politiikkaa edes ajoittain, jää politiikan kieli vaille kontekstia. Tätä taustaa vasten voi olla vaikeaa aloittaa oma poliittinen osallistuminen. Vaalikoneissa saattaa päätyä klikkaamaan valintoja ymmärtämättä niiden kontekstia, taustaa tai vaikutuksia omaan elämään. Täysi ymmärrys jokaisesta vaalikoneen teemasta ei toki ole olennaista, mutta jotkin puuttuvista, piiloon jäävistä palasista voivat olla merkityksellisiä. Yksimielisyys koneen tarjoamien ehdokkaiden kanssa ei silloin vastaa vaikuttamisen tarpeisiin.
Vaalikoneet myös rutistavat monimutkaisia, keskinäisriippuvaisia teemoja ja hyvin yksinkertaistettuun puolesta-vastaan –muotoon. Ehdokkaan valinnasta voi muotoutua jargonviidakko, jossa seikkaileminen on hämmentävää eikä kovin kiinnostavaa. Tässä viidakossa saattaa moni väsyä ja ajatella, että heidän resurssinsa käsittää päätöksentekoa ovat riittämättömät. Parempi, etten äänestä ollenkaan. Entä jos valitsen väärin?
Jos jätämme käyttämättä osallistumisen mahdollisuuksia, kuten vaaleja, vaimennamme itse itsemme.
Kannustan kuitenkin aloittamaan jostakin, tutkailemalla omia tarpeita ja arvomaailmaa sekä keskustelemalla näistä muiden kanssa. On tärkeää, että mahdollisimman moni tuntee olevansa osa yhteiskuntaa ja hahmottaa itsensä osana päätöksentekoa, jotta he voivat vaikuttaa ja säilyttää luottamuksen yhteiskuntaamme. Suomessa nimittäin vallitsee osallistumisen paradoksi: Suomalaisten luottamus instituutioihin on verrattain korkealla, mutta samaan aikaan usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa on heikko. Instituutiot eivät kuitenkaan pyöri itsekseen, vaan niiden takana toimivat ja vaikuttavat ihmiset, joiden näkökulmien moninaisuudella ja arvomaailmalla on väliä. Niillä on väliä myös eduskunnassa.
Myös tulevaisuusvalta, eli valta määrittää toivottavia tulevaisuusnäkymiä, kasautuu. Vaaleissa äänestät myös ehdokkaasi esittämien tulevaisuusnäkymien puolesta. Onkin tärkeää pohtia, millaiset tulevaisuusnäkemykset pääsevät esiin laajalti. Ovatko ne toivottavia vai kenties inhorealistisia? Miten toivottavaa tulevaisuutta määritellään? On hyvä pitää mielessä, että parempi tulevaisuus on kuviteltava ennen kuin sitä voi toteuttaa – siksi toiveikkaiden tulevaisuusnäkemysten esittäminen ei ole naiivia. Se ei myöskään tarkoita varautumattomuutta epätoivottuihin tulevaisuuksiin.
Tulevaisuusajattelu ja ennakointi tuntuvat monesta vierailta. Niiden äärellä epävarmuus hiipii mieleen: minun pitäisi olla perehtyneempi, jotta voin osallistua. Kun tulevaisuustyöstä karsitaan kaikki muu pois, on kuitenkin kyse siitä, että pyrimme ymmärtämään ihmisiä ja heidän tarpeitaan paremmin ja riittävän ajoissa. On kyse parempaan tulevaisuuteen liittyvistä – myös hyvin arkisista – tarpeista, toiveista ja teoista. Tulevaisuustieto muotoutuu monen eri näkökulman, kokemuksen, toiveen ja tiedostetun tarpeen pohjalta. Niin muotoutuvat myös taitavasti harkitut poliittiset päätökset.
Vinkkini äänestämiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen, sekä myös tulevaisuuden ajatteluun, on seuraavien kysymysten pohtiminen: Millainen on sinulle toivottava, kestävä tulevaisuus? Miten yhteinen hyvä toteutuu siinä? Miten oma toivottava todellisuutesi vaikuttaa muihin ympärilläsi? Mitä valintoja voimme tehdä juuri nyt, jotta toivottava tulevaisuus on hiukan todennäköisempi ja jotta osallistumisen mahdollisuudet laajenevat tulevaisuudessa?
Olemme osa yhteiskuntaamme ja yhteiskuntamme on osa laajempaa systeemiä. On tärkeää, että eri äänet kaikuvat läpi tämän systeemin. Osallistumisen – ja osattomuuden – kasautumista vastaan voi toimia osallistumalla. Tulevaisuustiedon kokoamiseen ja tulevaisuutta koskevien päätösten tekemiseen tarvitaan moninainen joukko. Jos jätämme käyttämättä osallistumisen mahdollisuuksia, kuten vaaleja, vaimennamme itse itsemme. Silloin on hiukan epätodennäköisempää, että toivottava tulevaisuutemme toteutuu. Kun osallistumme, on toivottavan tulevaisuuden toteutuminen sen sijaan hiukan todennäköisempää.
Teksti: Anyara G. Wise
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja toimii Kansalaisareenan ennakointihankkeen asiantuntijana.
Anyara G. Wise, asiantuntija, anyara.g.wise(a)kansalaisareena.fi, 050 331 6999