Kirjoittaja Rosa Meriläinen on Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri sekä Vuoden vapaaehtoinen 2023 -kampanjan raadin jäsen.
Suomalaisessa kulttuuri- ja taide-elämässä on kosolti kansainvälistä ainutlaatuisuutta, joka ei olisi mahdollista ilman suurta määrää vapaaehtoisia kulttuurin ystäviä. Se on yksi syy, miksi olen mielelläni mukana Kansalaisareenan Vuoden vapaaehtoinen -raadissa.
Taiteilijat vapaaehtoistyössä
Monet kulttuuritapahtumat ovat alusta loppuun vapaaehtoisten järjestämiä. Usein vapaaehtoiset ovat itse kulttuuri- ja taidealan ammattilaisia, jotka tuottavat upeita klubi-iltoja, kesäkonsertteja ja lukupiirejä ihan vain rakkaudesta lajiin.
Pääsääntöisesti tietysti tapana on, että taidetta tekeville taiteilijoille aina maksetaan asianmukainen palkkio, koska muutenhan ei olisi mitään järkeä olla kulttuuri- ja taidealan ammattilainen. Esimerkiksi itse olen ollut tuottamassa kulttuuritapahtumia vapaaehtoisena, mutta pitänyt huolen siitä, että taiteilijat ja tekninen henkilökunta saa palkkansa.
Talkoolaiset tekevät tapahtuman
Suurin osa vapaaehtoisista kulttuurialalla on tietysti ihan vain kulttuurinystäviä mistä tahansa ammattikunnasta. Vaikkapa opiskelijat lähtevät mielellään festivaaleilla vapaaehtoisiksi, jos saavat vaivojensa palkaksi mahdollisuuden osallistua maksutta tapahtumaan. Itsekin olin opiskeluaikoinani vapaaehtoisena muun muassa Tampereen teatterikesässä ja Tampere Film Festivalilla.
Oma ihana vapaaehtoisten joukkonsa on laskettavissa kulttuuriharrastajiksi. Esimerkiksi Suomen ainutlaatuinen kesäteatterikulttuuri nojaa harrastajiin. Maasta löytyy 700-800 kesäteatteria, jotka toki työllistävät miljoonilla euroilla ihan ammattilaisiakin. Mutta ilman harrastajia homma ei toimi. Monet harrastajateatterit vetävät kuntaan enemmän vierailijoita, kuin kunnassa on asukkaita. Ne ovat paikkakunnan elinvoimalle tosi tärkeitä.
Eläköön tylsien töiden tekijät
On ymmärrettävää, että useimmiten vapaaehtoisia on helpointa löytää kivoihin, helppoihin ja palkitseviin tehtäviin. Siksi kiertäessäni Suomea ja tavatessani kulttuurialan vapaaehtoisia, pyrin myös aina erikseen kiittämään heitä, jotka hoitavat taloushallintoa ja puhuvat yhdistyksen puolesta kuntapäättäjille.
Sellaisissa tehtävissä vapaaehtoistyö on joskus aika yksinäistä kivireen vetämistä, ja arvostelijoita piisaa. Ihmiset kertovat mielellään mikä homma ei toimi: kenelle ei ole tiedotettu ja mikä on järjestetty huonosti. Siksi arvokkaimpia ovat he, jotka itse tarttuvat työhön ja pistävät tiedottaen, hoitavat paperihommat.
Kiitos tekemästänne vapaaehtoistyöstä, jota ilman Suomi olisi ankeampi ja tylsempi paikka elää.
Rosa Meriläinen
pääsihteeri Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri