Vuoden vapaaehtoiseksi valittiin viime vuonna harmaaseen pipoon ja joulupukin partaan sonnustautunut Brother Christmas, joka tekee ilahduttavia arjen tekoja ympäri vuoden. Hymyilevän hahmon takana on tavallinen perheenisä, Ari Tuusulasta. Häneen kiteytyy oivallisesti se, mikä pätee suomalaisiin vapaaehtoisiin yleisestikin; kyky tuntea myötätuntoa apua tarvitsevia kohtaan ja halu auttaa konkreettisesti omaa persoonaa korostamatta.
Vapaaehtoisia yhdistää myös se, että he ovat ryhtyneet sanoista tekoihin ja suunnanneet tarmonsa kannattelemaan niitä, jotka pärjäävät heikommin sen sijaan, että olisivat tyytyneet voivottelemaan. Nämä upeat vapaaehtoiset ovat oivaltaneet tärkeimmän; sen että kukin voi auttaa omalla tavallaan. Joidenkin elämäntilanteeseen sopii parhaiten taloudellinen tai henkinen tukeminen, toiset pystyvät tarjoamaan apuaan säännöllisesti arjen askareissa. Tapoja on monia: voi vaikkapa viedä yksinhuoltajan lapsen harrastamaan, ottaa yksinäisen tuttavan mukaan teatteriin tai konserttiin tai tehdä vammaisen tai autottoman vanhuksen ruokaostokset samalla kuin omatkin.
Myötätunto ja auttamishalu eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan niitä pitää vaalia, muuten ne uhkaavat jäädä koventuneiden arvojen ja kalseiden asenteiden jalkoihin. Taloudellisen menestyksen ja näyttävän urakehityksen ihannointi ponnahtaa usein näkyviin julkisuudessa menestystä puntaroivissa puheissa. Kadun aurinkoisella puolella olevan on helppo sanoa, että menestyminen on vain itsestä kiinni tai kaikilla on samat mahdollisuudet onnistua, kunhan vain itse yrittää tarpeeksi. Helposti jää huomaamatta, että elämään mahtuu niin nousuja kuin laskujakin tai että me kaikki tunnemme varmasti ihmisiä, jotka ovat jääneet tyhjän päälle ja kaipaisivat pulmatilanteessa läsnäoloa ja kuuntelijaa.
Vapaaehtoistyötä tekevät eivät aina osaa pukea sanoiksi, miksi alun perin ryhtyivät vapaaehtoisiksi. He ajattelevat realistisesti, että eivät pysty pelastamaan koko maailmaa, mutta voivat ainakin pitää huolta lähellään elävistä ihmisistä. Mikä parasta, useimmat ovat hoksanneet, että auttaminen on mukavaa, se tuo iloa ja hyvän mielen niin avun saajille kuin antajallekin. Lisäksi auttaminen pitää virkeänä ja estää käpertymästä omaan napaansa. Monet vapaaehtoiset menevät ihmisten luokse sinne, minne julkiset palvelut eivät välttämättä yllä. Vapaaehtoistyö ansaitseekin meidän kaikkien arvostuksen, samoin kuin vapaaehtoisetkin – todelliset arjen hyvien tekojen lähettiläät.
Satu Taavitsainen
SDP:n kansanedustaja, liikenne- ja viestintävaliokunta,
puolustusvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta (vara)
Kansalaisareena käynnisti kuntavaalikevään tarjoamalla Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän Kiitos, olet tärkeä -haastekampanjaan osallistuneille mahdollisuuden kirjoittaa Kansalaisareenan viime vuoden lopulla uudistettuun VerkkoAreenaan/Nätarenaniin/Webarenaan vertaistuesta, vapaaehtoistoiminnasta tai yleensä kansalaistoiminnasta uudessa kunnassa. Artikkelinsa voi lähettää viimeistään 4.4.2017 osoitteeseen katja.reinikainen(at)kansalaisareena.fi.