Usein kuulee puhuttavan, että maailmasta on tullut kylmä ja ihmisistä itsekkäitä. Jokainen ajattelee vain omaa etuaan. Eletään individualistisessa maailmassa, jossa kaikilla on aina kiire. Itsekin sorruin tähän pessimistiseen ajatteluun aika usein ennen nykyistä työtäni.
Aloitin työni vapaaehtoistoiminnan alueellisena koordinaattorina noin vuosi sitten ja olen sen myötä löytänyt ihan uuden maailman. Olen ylpeä saadessani työskennellä niin tärkeän asian parissa kuin vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Koordinoin laajaa vapaaehtoistoiminnan verkostoa Päijät-Hämeessä ja sen kautta olen päässyt näkemään hyvin erilaista vapaaehtoistoimintaa.
Ennen tätä työtä minulla oli kovin suppea käsitys vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista, mutta nyt silmäni ovat avautuneet. Oma kokemukseni vapaaehtoisena toimimisesta on SPR:n ystävätoiminnasta, surujärjestön vertaistukitoiminnasta ja hallitustyöskentelystä. En ole aikaisemmin tajunnut, miten paljon ihmisiä on sitoutunut vapaaehtoistoimintaan ja miten moni toimintamuoto on riippuvainen vapaaehtoisista. On paljon kerhoja, tapahtumia, retkiä ja tempauksia, jotka jäisivät toteutumatta ilman isoa joukkoa vapaaehtoisia. Puhumattakaan ikääntyneiden virkistys-, ulkoilutus- ja keskusteluavusta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun olen nyt nähnyt laajempana vapaaehtoistoiminnan kokonaisuuden, se on tuonut lisää merkityksen tunnetta myös omaan rooliini vapaaehtoisena.
Vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on omat haasteensa ja töitä on niin paljon kuin vain jaksaa ja haluaa tehdä. Parasta tässä työssä on kuitenkin niiden ihmisten kohtaaminen, jotka antavat omaa aikaansa yhteiseen hyvään ja haluavat huolehtia toisista. Haluan olla kehittämässä erilaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja, jotta mahdollisimman moni löytäisi tämän antoisan harrastuksen pariin.
Kansainvälisenä vapaaehtoisten päivänä 5.12. Päijät-Hämeen vapaaehtoistoiminnan verkosto järjesti kiitosjuhlan vapaaehtoisille. Juhlaan osallistui lähes 20 eri tahon vapaaehtoisia yhteensä 100. Oli todella vaikuttavaa käydä läpi juhlassa ne kohderyhmät, joita tällä porukalla pystytään auttamaan. Jokainen juhlassa varmasti tajusi, kuinka arvokasta työtä se on yhteisen hyvän eteen. Vapaaehtoiset todella ansaitsivat kiitosjuhlansa.
Vapaaehtoistoiminta on palauttanut uskoni ihmisten hyvyyteen. Vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat auttaa muita pyyteettömästi täydellä sydämellään. Se ei kuitenkaan ole itseisarvo. Pitää muistaa pysähtyä arvostamaan ja kiittämään heitä.
Kirsi Hyväri
Kirjoittaja opiskeli syksyllä 2017 vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.