Kirjoittaja Ilkhom Khalimzoda valittiin vuonna 2021 Vuoden vapaaehtoiseksi.
Kun tutustuin viime vuonna Vuoden vapaaehtoinen -kampanjan hieman alle sataan ehdokkaaseen, innostuin heidän työstään. En odottanut, että juuri minut nimitettäisiin vuoden vapaaehtoiseksi. Minulla oli ollut vaikea alku Suomessa, kuten monilla muillakin, joilla on kamppailua ja haasteita uudessa paikassa.
Tuolloin olin eniten mukana vapaaehtoistyössä ilman suunnittelua, ilman erityisiä aikomuksia, koska vain teki mieli tehdä niin. Joten rakensin sen pohjalle ja päädyin siihen tulokseen, että jos se oli stressaavinta aikaa minulle ja olin silloinkin vahvasti mukana vapaaehtoistyössä, se merkitsee paljon! Henkilökohtaisella tasolla se on eräänlainen todiste hyvinvoinnista vapaaehtoistyön kautta.
Sen sijaan vapaaehtoistyöhön osallistuminen ei ollut helppoa, koska minulla ei ollut ihmisiä ympärilläni juttelemassa kanssani asiasta tai itse vapaaehtoistyössä. Etsin mahdollisuuksia päästäkseni enemmän verkostoihin, tapaamaan ihmisiä ja tuntemaan uuden paikan makua. Ja eräänä päivänä täällä Suomessa syntynyt ystäväni vei minut erään yhdistyksen hallituksen kokoukseen. Siitä se alkoi.
Eräänä päivänä täällä Suomessa syntynyt ystäväni vei minut erään yhdistyksen hallituksen kokoukseen. Siitä se alkoi.
Nyt neljä vuotta myöhemmin vapaaehtoistyöstä kuulee puhuttavan enemmän. Silti vapaaehtoistoiminta saattaa olla monille vähän vierasta. Vapaaehtoistyöpaikan löytäminen on yksi asia ja ihmisten kerääminen idean ympärille on toinen asia. Esimerkiksi minun täytyi tuoda ihmiset yhteen etnisten, uskontojen ja kulttuurien dialogien pariin kiinnostavampien tapahtumien kautta. Omalla kohdallani iso osa tästä on tapahtunut erityisesti Turkista äskettäin saapuneiden pakolaisten kanssa. Koska olen opiskellut turkin kieltä, löysimme yhteisen sävelen ja jatkoimme yhdessä. Myös muut ihmiset alkoivat liittyä mukaan. Nyt olen Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry:n hallituksen jäsen ja toiminut Kulttuurienvälisen Yhteisön puheenjohtajana noin kolmen vuoden ajan.
Nyt vähemmistötaustasta katsottuna meidän on myös tiedettävä, mikä on uuden tulokkaan osallistumisaste jatkuvaan vapaaehtoistyöhön, miten hän sen löytää, miten hän sitä kuvaisi. Voidaan olettaa, että uusilla tulokkailla on Suomeen saapuessaan enemmän vaikeuksia ja esteitä, kuten byrokratia, taloudellinen toimeentulo ja kieli, ja siksi he saattavat olla vähemmän mukana vapaaehtoistyössä tekijöinä.
Vapaaehtoistyö itse asiassa voisi auttaa ratkaisemaan ympärillämme olevia ongelmia monin tavoin. Se voi antaa uudelle kodille suuremman tarkoituksen ja merkityksen sekä saada ihmisen hyvin mukaansa asumaan kaupunkiin.
Vuoden vapaaehtoiseksi valitsemisen jälkeen
Sen jälkeen, kun minut valittiin vuoden vapaaehtoiseksi, pyrimme säilyttämään työn johdonmukaisuuden. Omenaprojektien ja elävien kirjastojen lisäksi olemme käynnistäneet valtakunnallisen verenluovuttamisen kampanjan ja auttaneet siten pelastamaan useampia ihmishenkiä. Vuoden vapaaehtoiseksi palkitsemisella oli myös välittömiä vaikutuksia. Monet organisaatiot löysivät meidät palkitsemisen jälkeen ja suhteiden rakentaminen muuttui helpommaksi kuin ennen. Jyväskylän vapaaehtoisverkosto Valikkoryhmä on auttanut tänä vuonna paljon siitä lähtien kun löysimme toisemme. Olen saanut onnittelukirjeen Jyväskylän kaupunginjohtajalta Timo Koivistolta. Kollegoitani SKY:ssä tukivat myös muut kunnat, esimerkiksi Hämeenlinnassa. He menivät sinne monta kertaa ideoiden ja hankkeiden kanssa, ja heitä tuettiin aina tiedolla ja taloudellisesti. Oululaiset organisaatiot kutsuivat meidät seminaariinsa.
JAMK-ammattikorkeakoulu otti minut mukaan heidän webinaariinsa. Avasin Jyväskylän Vapaaehtoismessut toukokuussa. Jyväskylässä myös Gradia antoi minulle mahdollisuuden motivoida nuorempaa sukupolvea. Myös Tampereen evankelisluterilainen seurakunta teki aktiivisesti yhteistyötä kanssamme. Erittäin merkityksellisiä ja pitkäkestoisia sosiaalisia siteitä rakennettiin ja jatkamme niiden rakentamista. Tämä ei olisi kestävää, jos emme ajattelisi nuoria, joten käynnistimme tammikuussa SKY Nuorison ja saimme opetushallitukselta ensimmäisen solidaarisuushankerahastomme, jossa nuoret tekevät hienoa työtä. Heidän tavoitteenaan on vahvistaa nuorta sukupolvea, erityisesti niitä, jotka mahdollisesti tarvitsevat enemmän tukea, eli ulkomaalaistaustaisia, sekä pyrkiä tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Tämä ei tarkoita vapaaehtoismatkailua ja monia muita valmiuksia, jotka meidän on vielä löydettävä ja yhdistettävä tulevaisuutta varten.
Tulevaisuudessa haluaisimme nähdä, että organisaatiot ja yksilöt ovat halukkaampia tekemään yhteistyötä, osallistumaan ja ottamaan meitä mukaan yhtä paljon kuin me haluamme ottaa muita mukaan. Ajatuksenamme ei siis ole jäädä vähemmistönä omaan kuplaan, vaan olla osa suurempaa, monikulttuurisempaa yhteisöä, jossa kaikenlaiset ihmiset kokoontuvat yhteisen hyvän puolesta – työskentelemään yhteiskuntamme hyvinvoinnin eteen ja ratkaisemaan ongelmia.
Toimielinten antama tuki rohkaisee ja antaa voimaa. Niin myös materiaalien kääntäminen useammille kielille ja koordinoinnin lisääminen. Meidän ei pidä odottaa, että kaikki on saatavilla ja selkeää, vaan meidän on omaksuttava ja varmistettava, että viestintä on kaksisuuntaista ja että palaute otetaan vakavasti.
Haluan vielä kerran kiittää Vuoden vapaaehtoinen 2021 -kampanjassa äänestäneitä ja tuomaristoa luottamuksesta ja kannustuksesta.