Moninaistuvassa maailmassa myös kohderyhmät ja tuen tarpeet moninaistuvat ja pirstaloituvat. Muutosilmiöiden ja monimuotoistumisprosessien tunnistaminen ja uusiin tuen tarpeisiin niihin vastaaminen kuuluu tulevaisuuskestävään järjestötoimintaan, kirjoittavat Kohti tulevaa -hankkeen vetäjät.
Järjestöjen toimintaympäristöä muokkaavat jatkuvasti erilaiset muutosvoimat. Ympäristökriisit, sodat, muuttoliikkeet, eriarvoistumiskehitys ja pandemiat ovat vain muutamia esimerkkejä kokemistamme massiivisista muutosvoimista, joiden vaikutukset ihmisten arkeen, terveyteen ja hyvinvointiin ovat moninaisia ja osin tunnistamattomia – samoin kuin niiden vaikutukset ympäristöön, talouteen sekä yhteiskuntien vakauteen ja turvallisuuteen.
Muutosvoimat ovat tehneet Suomesta moninaisen ja yhä moninaistuvan yhteiskunnan. Muutosilmiöiden vaikutusten sekä yhteiskuntia poikkileikkaavien monimuotoistumisprosessien ymmärtämistä haastaa entisestään superdiversiteetti. Steven Vertovec (2007) tarkoittaa käsitteellä sitä, että aikamme kiihtyneet globalisaatioprosessit ovat muuttaneet radikaalisti yhteiskuntien ja yhteisöjen sosiaalista, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta. Kiihtyneisiin globalisaatioprosesseihin kuuluvat esimerkiksi muuttoliikkeet, yli rajojen toteutuvan kulttuurisen toiminnan lisääntyminen sekä viestintäteknologian nopea kehitys. Superdiversiteetti kyseenalaistaa perinteisiä käsityksiämme avatessaan eri tekijöiden vuorovaikutusta yksilöiden ja ryhmien elämässä.
Yksilö- ja ryhmätason sisäinen monimuotoisuus vahvistuu, mikä tarkoittaa järjestötoiminnan kohdalla esimerkiksi tarpeiltaan moninaistuvia ja pirstaloituvia kohderyhmiä. Myös useisiin vähemmistöryhmiin samanaikaisesti kuuluvia ihmisiä on enemmän. Ihmisten tarpeet, toiveet, haasteet ja mahdollisuudet kirjavoituvat moninaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi THL:n tutkimus osoittaa Suomessa elävien ulkomaalaistaustaisten sateenkaari-ihmisten kohtaavan moninkertaista syrjintää.
Muutosilmiöiden ja monimuotoistumisprosessien ymmärtäminen
Meidän tulee kyetä yhä uudelleen arvioimaan, millaisia vaikutuksia muutosilmiöillä on eri yksilöiden ja ryhmien näkökulmasta.
Muutosilmiöiden ja monimuotoistumisprosessien tunnistaminen, niiden vaikutusten ymmärtäminen sekä niihin vastaaminen kuuluu tulevaisuuskestävään järjestötoimintaan. Toiminnan muutostarpeita tulee tunnistaa, jotta voimme reagoida muutoksiin ajoissa.
Järjestö- ja vapaaehtoistoimijoille ennakointitaidot ovat apu- ja työväline toiminnan muutostarpeiden ymmärtämiseen ja muutoskyvykkyyden aktivoimiseen. Ennakoinnin näkökulmasta meidän tulee tunnistaa toimintaympäristöämme muokkaavia muutosilmiöitä ja monimuotoistumisprosesseja. Nämä muuttavat ja moninaistavat järjestöjen kohderyhmiä ja heidän tarpeitaan.
Moninaistuvat kohderyhmämme ovat yhä monisäikeisempien kokemusten ja kokemusten vyyhtien sävyttämiä. Meidän tuleekin kyetä yhä uudelleen arvioimaan, millaisia vaikutuksia muutosilmiöillä, kuten eriarvoistumiskehityksellä, konservatiivisten puolueiden valtaannousulla tai digitalisoitumisella on eri yksilöiden ja ryhmien näkökulmasta. Moninaisuuteen voi liittyä niin järjestötoimijoiden kuin kohderyhmienkin näkökulmista haasteita, kuten ennakkoluuloja, tiedon puutetta ja kielimuureja, jotka saattavat estää osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassa.
Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää uusia tapoja jäsentää kohderyhmiä ja heidän kokemuksiaan. Superdiversiteettikin osoittaa, ettei moninaisia väestöjä voi kuvata pelkästään perinteisten kategorioiden, kuten kansallisuuden tai etnisyyden kautta. Sen sijaan meidän tulisi tunnistaa eri tekijöiden – kuten iän, yhteiskuntaluokan, sosiaalisen pääoman tai oleskelulupatyypin – vuorovaikutusta ihmisten arjessa ja kokemuksissa.
Muutostarpeiden tunnistaminen edellyttää normikriittisyyttä
Normikriittisyyden kautta voimme tunnistaa suojaverkkojen läpi putoavia ihmisryhmiä sekä uusia toiminnan tarpeita ja mahdollisuuksia.
Muutostarpeet asettavat käsityksemme ja toimintatapamme uudelleenarvioinnin kohteeksi. Jos jätämme arvioinnin tekemättä, saatamme sulkea tiedostamatta ihmisiä yhteiskunnan marginaaleihin ja toiminnan ulkopuolelle. Tästäkin syystä normikriittisyys läpäisee kaiken ennakointityön.
Sosiaaliset normit ovat yhteisön sosiaalisesti hyväksymiä ja ylläpitämiä toiminnan ja olemisen sääntöjä. Ne kertovat meille joko suoraan tai epäsuorasti, millaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi elää. Normit lisäävät yhteisön ajattelun ja toiminnan yhdenmukaisuutta. Moninaistuvassa yhteiskunnassa vallitsevat normit käyvät ajan myötä ahtaiksi ilman päivitystä. Tämän vuoksi tarvitaan esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksia aktiivisesti ajavia liikkeitä.
Yhdenvertaisuustyötä tarvitaan järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kentällä, sillä perinteiset kategoriat ja käsitteet eivät riitä kuvaamaan kokemusten ja maailmankuvien moninaisuutta vaan sulkevat ulkopuolelle. Normit kätkeytyvät toimintaan ja rakenteisiin vahvemmin kuin huomaammekaan. Meidän tulee tunnistaa ja haastaa olemassa olevia käsityksiä, jotta toiminta pysyy muuttuvien tarpeiden ja toiveiden mukana. Esitämme, että normikriittisyys on työkalu, jolla yhdenvertaisuutta voidaan rakentaa.
Normikriittisyys on kriittinen tarkastelukulma, jota toteutamme, kun tunnistamme ja arvioimme vallitsevia normeja ja syrjiviä rakenteita, sekä pyrimme toiminnallamme muuttamaan niitä. Normikriittisyyden kautta voimme tunnistaa suojaverkkojen läpi putoavia ihmisryhmiä sekä uusia toiminnan tarpeita ja mahdollisuuksia. Normikriittisyyden myötä voimme paremmin nähdä ihmisyyden nyanssit sen sijaan, että lokeroisimme toisiamme herkästi perinteisiin kategorioihin.
Harjoitamme normikriittisyyttä usein tiedostamattamme, mutta voimme sisällyttää sitä tietoisemmin järjestötoiminnan kehittämiseen esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:
- Millaista tarinaa kerrotaan elämäntavasta, johon meidän pitäisi pyrkiä? Millainen on ihannoitavan tai hyväksyttävän elämän muotti?
- Asettuuko oma toimintamme osaksi näitä tarinoita ja muotteja, vai kykeneekö se tunnistamaan uudenlaisia toiveita ja tarpeita?
- Kykeneekö toimintamme muuttumaan kohti tulevaisuuksia, joissa hiljaiset äänet tulevat kuulluiksi?
Ennakointi- ja tulevaisuusajattelun näkökulmasta on tärkeää pohtia, kuinka hyvin järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kenttä tunnistaa tällä hetkellä toiminnassaan rakenteita, jotka luovat esteitä osalle ja etuoikeuksia toisille.
Kohti mahdollisuuksien tulevaisuuksia
Normikriittisyyden ja muutostarpeiden tunnistamisen kautta kuljemme kohti toimintaa. Meidän tulee kanavoida järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan muodot ja rakenteet palvelemaan moninaisuuden luomia uusia tarpeita. Tällöin esimerkiksi osallisuus ja saavutettavuus voivat toteutua paremmin muuttuvassa toimintaympäristössä.
Järjestö- ja vapaaehtoistoimijat voivat kääntää tunnistamansa haasteet toiminnassaan mahdollisuuksiksi. Esitämme, että kohtaamiamme esteitä voidaan ylittää kehittämällä ja vahvistamalla uudenlaisia toimintatapoja ja toiminnan luovia muotoja. Tällöin voimme tavoittaa jo ennestään aktiivisien osallistujien lisäksi toiminnan ulkopuolelle jääneitä uusia kohderyhmiä.
Toiminnan kehittämiseen liittyviä mahdollisuuksia tunnistaessa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin:
1. Osallisuutta tukevat toimintatavat
Osallisuus ei toteudu, jos annamme äänen vain aktiivisille osallistujille. Osallisuus voi toteutua, kun pyrimme eri keinoin tavoittamaan toiminnan ulkopuolelle jääviä ja kysymään, millaista toimintaa he toivovat ja tarvitsevat. Miten voimme ottaa toiminnan kohderyhmät tiiviimmin osaksi toiminnan suunnittelua ja kehittämistä?
2. Uudet ilmaisukeinot
Kohderyhmien kuulemisen lisäksi voimme kuvitella ja koetella uudenlaisia mahdollisuuksia. Voisivatko uudet kohderyhmät saada äänensä paremmin kuuluviin, jos toimintaan lisättäisiin esimerkiksi uusia ilmaisukeinoja, kuten teatteria, kuvataidetta tai musiikkia?
3. Digitaaliset palvelut
Voiko digitaalisten palveluiden mahdollistama kasvoton toiminta madaltaa osallistumisen kynnystä, silloin kun osallistumiseen liitetään esimerkiksi leimaavuutta ja häpeää? Entä voisiko digitaalisten palveluiden kautta järjestötoimintaa laajentaa jopa yli kansallisvaltioiden rajojen?
Moninaisuuden tuomien haasteiden ja rakenteiden tuomien rajoitteiden purkaminen edellyttää rohkeutta kuvitella ja rakentaa uudenlaisia tulevaisuuksia. Ennakointitaitojaan kehittämällä järjestö- ja vapaaehtoistoimijat voivat vahvistaa kykyään edetä muutostarpeiden tunnistamisesta mahdollisuuksien tunnistamiseen, sekä toiminnan kanavoimiseen kohti toivottuja tulevaisuuksia.
Osallistu hankkeen toimintaan
Lue lisää Kohti tulevaa -hankkeesta Kansalaisareenan verkkosivuilta: https://kansalaisareena.fi/ammattilaiselle/ennakointi/
Seuraa hanketta ja osallistu liittymällä Kansalaisareenan tulevaisuusverkostoon. Saat tietoa hankkeen etenemisestä. Ilmoittaudu mukaan täyttämällä lomake tai ota yhteyttä sähköpostitse. Osallistuminen ei vaadi kokemusta liittyen ennakointiin tai tulevaisuusajatteluun.
Teksti: Heidi Korvela, Mari Tähjä & Anyara G. Wise
Kirjoittajat toimivat Kansalaisareenan ennakointihankkeen vetäjinä.
Mari Tähjä, tulevaisuusmuotoilija, projektipäällikkö, mari.tahja(a)kansalaisareena.fi, 050 567 1077
Anyara G. Wise, viestintäkoordinaattori, anyara.g.wise(a)kansalaisareena.fi, 050 331 6999
Heidi Korvela, korkeakouluharjoittelija, heidi.korvela(a)kansalaisareena.fi, 040 352 9960