Mielipidekirjoitus julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 7.8.2019.
Säädöksiä pitäisi muuttaa niin, että järjestöt ja säätiöt saisivat nykyistä helpommin tukirahaa tki-hankkeisiinsa.
Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan taso on jäänyt jälkeen monesta muusta Euroopan maasta.
Eduskuntavaalien alla useat puolueet näyttivätkin sitoutuneen tki-rahoituksen nostamiseen nykyisestä osuudesta, 2,7 prosentista bruttokansantuotteesta. Vaalien jälkeen muodostetun Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelmassa tki-määrärahat luvataan kääntää nousu-uralle ja laatia tiekartta tki-panostusten nostamiseksi neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Rahoituksen lisääminen innovaatiotoimintaan on tärkeää. Samalla kannattaa muistaa kaikki resurssit, joita innovaatioiden kehittämiseen on olemassa. Esimerkiksi järjestöjen ja vapaaehtoisten kansalaistoimijoiden voimavarat jäävät usein vaille huomiota.
Monet suomalaisten arkeen juurtuneet innovaatiot, palvelut ja toimintatavat ovat syntyneet järjestöjen ja vapaaehtoisten kehittämistyöstä. Kelan äitiyspakkausta edelsi Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiertokori, joka annettiin vähävaraisille äideille. Syöpäjärjestöt ovat olleet kohdunkaulan syövän seulonnan edelläkävijöitä. Yksinhuoltajaäideille tarkoitettu ensikotitoiminta sai alkunsa sosiaalidemokraattien naisjärjestön aloitteesta.
Järjestöissä on yhä paljon innovaatiopotentiaalia. Järjestöjä on yhdistysrekisterissä noin 106 000 ja säätiöitä 2 700. Järjestöihin kuuluu jopa 15 miljoonaa henkilöjäsentä.
Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen Taloustutkimuksella vuonna 2018 teettämän tutkimuksen mukaan 42 prosenttia suomalaisista oli tehnyt vapaaehtoistyötä kyselyä edeltäneen neljän viikon aikana ja puolet edeltäneen vuoden aikana. Kansalaisjärjestöjen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on noin 3,5 prosenttia ja niiden liikevaihto on yhteensä noin viisi miljardia euroa.
Järjestöt ovat yrityksille ja julkiselle sektorille oivallisia innovaatiokumppaneita. Järjestöt hyödyntävät arjen kohtaamisista kertyvää tietoa innovaatiotoiminnassa. Järjestöt aistivat yhteiskunnallisia muutoksia usein jo ennen kuin ne huomataan laajasti. Monilla paikkakunnilla järjestöt näkevät esimerkiksi päihteidenkäytön muutokset ennen viranomaisia. Järjestöt näyttivät havahtuneen ensimmäisinä myös paperittomien ihmisten hätään.
Monilla järjestötoiminnassa syntyneillä hyvinvointipalveluilla on kansainvälistä vientipotentiaalia, ja niihin yhdistyy yhä useammin myös digitaalinen ulottuvuus. Diakonissalaitoksen syrjäytyneille nuorille kohdennettu matalan kynnyksen palvelu Vamos, Miina Sillanpään säätiön varhaisen vaiheen muistiongelmissa auttava Muistipuisto-verkkoalusta, Kuntoutussäätiön koordinoima osatyökykyisten työllistymistä edistävä Tie työelämään -verkkopalvelu ja Mielenterveysomaisten keskusliiton Finfamin Lapset puheeksi -malli ovat esimerkkejä tällaisista ratkaisuista.
Järjestöjen innovaatiopotentiaalia saataisiin käyttöön nykyistä tehokkaammin, jos julkisen tki-rahoituksen kriteerejä uudistettaisiin. Järjestöjen ja säätiöiden on nyt yrityksiin verrattuna vaikeampaa saada rahoitusta hankkeisiin, joissa tavoitteena on tuotteistaminen tai liiketoiminta.
Veikkauksen kautta kanavoituvat avustukset ovat monille järjestöille välttämättömiä ja tärkeitä, mutta liiketoiminnan kehittäminen ei ole niiden avulla mahdollista.
Monet yleishyödylliset toimijat olisivat valmiita myös osaamisensa ja palveluidensa vientiin, jos tähän toimintaan saataisiin tukirahaa ja asiantuntija-apua. On vaikeaa löytää järjestöjä tai säätiöitä esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiojärjestelmän ja -politiikan kuvauksista. Innovaatiopolitiikalla kuitenkin ohjataan toimintaa ja päätetään sen rahoituskohteista.
Tiede ja teknologia eivät ole ainoita innovaatiotoiminnan lähteitä. Innovaatiot syntyvät usein ihmisten arjen tarpeista. Yhä useammin innovaatiotoiminnan taustalla on halu ratkaista laajoja yhteiskunnallisia ongelmia.
Järjestöt ja säätiöt ovat parhaimmillaan juuri tällaisten viheliäisten sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa. On kaikkien etu ottaa huomioon ne voimavarat ja kyvykkyydet, jotka ovat sitoutuneet kansalaisten omaehtoiseen toimintaan.
Järjestöjen ja vapaaehtoisten tki-toiminta on investointi suomalaisten kestävään tulevaisuuteen.
Soile Kuitunen ja Leo Stranius
Kuitunen on Kuntoutussäätiön toimitusjohtaja ja Stranius Kansalaisareenan toiminnanjohtaja.