Vapaaehtoiset ovat Suomessa hyvin tärkeä mutta hiljainen, melkein näkymätön ihmisryhmä. Kuka käy tervehtimässä vanhaa yksinäistä ikäihmistä, toimii urheilukisojen toimitsijana, etsii nuoria kaupungin yöstä tai pelastaa syksyisin heitteille jätetyt kesäkissat? Kulkee alkoholistin rinnalla vertaistukijana polulla päihteettömään elämään, tarjoaa vinkkejä elämiseen yllättävän sairauden kanssa tai chattailee ahdistuneen lapsen kanssa verkossa? Entä ketkä lähtevät metsään eksyneen marjastajan perään, tarjoavat suojaa luonnon katastrofin sattuessa tai ojentavat auttavat kätensä pandemian ravistellessa yhteiskuntaa? Vastaus on vapaaehtoiset. Omasta halustaan ja omasta aloitteestaan.
Vapaaehtoistoiminnan laskennallinen arvo on 3.2 miljardia euroa vuodessa
Summa on samaa suuruusluokkaa kehyskauden liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan määrärahojen kanssa, joista valtaosa käytetään liikenne- ja viestintäverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen.
Järjestöihin kohdistuvien rahoitusleikkausten myötä vapaaehtoistoiminta ja sen mukanaan tuomat reilut kolme miljardia ollaan vaarassa menettää. On täysin selvää, että järjestöiltä leikkaaminen tuo kuluja kunnille ja hyvinvointialueille, koska ennaltaehkäisevä tuki loppuu ilman rahoitusta.
Hyvinvointivaikutukset ovat suuria myös vapaaehtoisille itselleen, sillä lähes joka toinen suomalaisista toimii vapaaehtoisena. Vapaaehtoistoiminta vaikuttaa myönteisesti elämään: lisää merkityksellisyyttä, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta kaikkien elämässä.
Vapaaehtoistoiminta on paljon enemmän kuin harrastus
Vapaaehtoistoiminta mahdollistaa myös oppimisen. Sen parissa aikuinen tai nuori pääsee kokeilemaan, mikä kiinnostaa häntä tai mitkä ovat hänen vahvuutensa. Vapaaehtoistoiminnasta voi saada todistuksen, osaamismerkin tai opintopisteitä. Usein myös työtön löytää itsestään uuden vahvuuden ja lähtee opiskelemaan kohti uutta ammattia.
Työtön saa päiviinsä virkistystä ja sisältöä auttamalla muita ja kokee olevansa tarpeellinen osa tätä yhteiskuntaa. Vapaaehtoistoiminta tuo toivoa ja uskoa parempaan huomiseen jokaisen elämässä.
Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminta ehkäisee uupumusta. Ihmiset pääsevät vapaa-ajallaan mieluiseen puuhaan, jonka on koordinoinut heille sopivaksi vapaaehtoistoiminnan ammattilainen. Ilo, virkistys ja tunne merkityksellisyydestä auttavat jaksamaan arjen haasteet.
Mitä vapaaehtois- ja järjestökenttä sitten tarvitsee?
Toimivan vapaaehtois- ja järjestökentän rahoitus täytyy säilyttää, sillä tarvitsemme resursseja laadukkaan vapaaehtoistoiminnan koordinoimisen. Myös vapaaehtoiset tarvitsevat tukea, perehdytystä, koulutusta ja sen he saavat järjestöjen ammattilaisilta.
Pienet, paikalliset yhdistykset tarvitsevat toimintaan avustusta ja tiloja. Kaiken kokoiset järjestöt tarvitsevat vankempia ja nopeampia toimia varainhankintaan. Hallituksen kaavailema lahjoitusvähennysoikeus on laajennettava koskemaan myös sote-järjestöjä. Järjestöt voivat käyttää yhteisiä tiloja ja muita yhteisiä palveluja, mutta siihen tarvitaan ammattilaisten ohjausta ja työaikaa. Vapaaehtoisia ei voi velvoittaa hoitamaan ammattiosaamista vaativia tehtäviä.
Jos leikkausmalleja ja -keinoja ei uudisteta, samat väestöryhmät kärsivät sekä järjestöjen rahoitusleikkauksista että muista hallituskauden leikkauksista. Leikkausten myötä heidän ei ole mahdollista saada vertaistukea, osallistua mielekkäisiin vapaa-ajan toimintoihin ja toimia itse vapaaehtoisina. Miten estämme jo nyt yhteiskunnassamme ilmenevän ylisukupolvisen huono-osaisuuden?
Päättäjät, haluatteko viedä Suomea kohti pahoinvointiyhteiskuntaa? Onko Suomella varaa menettää vapaaehtois- ja järjestökentän ketteryys, yli kolmen miljardin arvoinen toiminta ja lähes puolta väestöämme koskevat hyvinvointivaikutukset? Tämä näkymätön Suomea kannattava, osallisuutta ja hyvinvointia kasvattava voimavara ei saa mennä leikkuriin!