Saattohoitoon erikoistunut Terhokoti on kouluttanut vapaaehtoisia saattohoitotehtäviin lähes toimintansa alusta asti eli yli 30 vuoden ajan. Miten päädyin Terhokotiin vapaaehtoiseksi? Isäni kuoli 29 vuotta sitten ja minun oli mahdollista olla hänen vierellään sairaalassa yötä päivää viimeisen viikon ajan. Tämä viikko oli merkityksellinen meille molemmille. Paljon en voinut ja osannut auttaa, mutta läsnäolo sekä pienet avut tuntuivat helpottavan hänen oloaan. Koin tärkeänä, ettei kuolevan isäni tarvinnut olla yksin ja hän tuli nähdyksi, kuulluksi ja kosketetuksi. Jonkin ajan kuluttua syntyi ajatus, että voisin auttaa muita samassa tilanteessa olevia, joilla mahdollisesti ei ole läheisiä tai he asuvat kaukana.
Muutama vuosi isäni kuoleman jälkeen näin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin Terhokotiin vapaaehtoisia. Kun työkiireiltäni ehdin soitin ylilääkärille, joka kertoi, että koulutus on jo alkanut ja seuraava alkaa noin kahden vuoden kuluttua. Odotin reilut kaksi vuotta ja silloin olin ajoissa. Tulin valituksi neljän kuukauden koulutukseen. Monipuolinen koulutus oli iltaisin kerran viikossa, kuten nykyäänkin. Koulutuksen jälkeen sain kokeneen kummin, joka oli perehdyttämässä minua Terhokodin toimintaan ja saattohoidon vapaaehtoisuuteen.
Mielestäni saattohoidon ydin on rauhallinen läsnäolo, on sitten kyse läheisestä tai vapaaehtoisesta. Pieniä auttavia tekoja, kuten suun kostutus, avustaminen ruokailussa, jalkojen hieronta, juttelu, lukeminen tai musiikin kuuntelu ovat tärkeitä potilaalle ja tuovat turvaa, ettei hänen tarvitse olla yksin. Joskus voi olla tärkeää olla läsnä antamalla kosketuksen ja hiljaisuuden puhua.
Saattohoito Terhokodissa on hyvin yhteisöllistä, jossa henkilöstö ja vapaaehtoiset toimivat yhteistyössä arjen keskellä. Sairaanhoitajat voivat ottaa vapaaehtoisen mukaan avustamaan hoitotoimenpiteissä ja ohjeistavat samalla, mikä on potilaan hyväksi. Lisäksi keittiöstä ja puhtaanapidosta vastaavat laitoshuoltajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita vapaaehtoisille. Terhokodissa yhteisöllisyys rakentuu avoimesta keskustelusta ja luottamuksellisesta yhteistyöstä kaikkien ammattiryhmien välillä ja tätä kehitetään koko ajan.
Vapaaehtoisuus saattohoidossa on minulle erittäin merkityksellistä. Koen tekeväni merkityksellistä työtä, jos voin pieneltä osin helpottaa potilaan tai läheisen oloa tai tarjota olkapäätä, johon nojata. Terhokodissa huolehditaan myös läheisten jaksamisesta ja hyvinvoinnista tarjoamalla kerran viikossa vertaisryhmäkeskusteluja. Olen saanut toimia jo usean vuoden ajan näiden ryhmien ohjaajana.
On tärkeää kuulua ryhmään, jossa osallistujilla on yhteinen tahto tuoda hyvää kuoleville potilaille sekä heidän läheisilleen. Vapaaehtoisille järjestetään säännöllisesti työnohjausta, koulutusta sekä yhteisiä tapaamisia.
Lisäksi kuluneen vuoden aikana kuolleiden potilaiden läheisillä on mahdollisuus vielä tavata yhteisen joulupuuron ääressä henkilökuntaa ja vapaaehtoisia. Ajatus siitä, että Terhokoti kantaa läheisiä kuoleman jälkeen lähes vuoden, vertaisryhmässä ja sururyhmissä sekä vielä joulupuuron ääressä, on minulle tärkeää.
Koska olen toiminut jo pitkään vapaaehtoisena, niin sitoutumiseeni vaikuttavat yhteisön avoin keskustelu ja hyvät suhteet kaikkiin Terhokodissa toimiviin työntekijöihin ja vapaaehtoisiin. Vapaaehtoisille tärkeässä roolissa on päätoiminen vapaaehtoistyön ohjaaja, joka tukee ja kannustaa vapaaehtoisia, huolehtii osaamisesta sekä aktivoi henkilökunnan ja vapaaehtoisten yhteistyötä ja on tärkeä kuuntelija sekä kannustaja.
Terhokodin yhteisöllisyys rakentuu kokonaisuudesta, joka koostuu henkilökunnan, vapaaehtoisten, potilaiden ja heidän läheisten hyvästä ja joustavasta yhteistyöstä ja toisten työn arvostuksesta. Vapaaehtoisten on tärkeää kuulua osaksi työyhteisöä ja myös heistä on pidettävä hyvää huolta osana organisaatiota.
Olen oppinut matkan varrella, että elämä ei ole aina reilua ja lähtöjärjestys ei ole itsestään selvä. Lyhytkin elämä on merkityksellistä. Sen takia jokainen päivä on minulle tärkeä. Jokaista tulee kohdella hyvin työssä ja vapaa-aikana. Vapaaehtoistyö saattohoidossa on minulle merkityksellistä hyvän tekemistä ja samalla arvovalinta. Potilaan ja läheisten kuuntelu sekä aito läsnäolo tuovat lohtua, jos muuta toivoa ei ole. Aina se ei ole helppoa, mutta omiakin tunteita voi näyttää. Tärkeintä on, ettei potilaan tai läheisen tarvitse kantaa yksin sairauden tuomaa kuormaa ja kuoleman läheisyyden tuomia pelkoja ja kysymyksiä. Toivon, että myös tulevaisuudessa Terhokodin toiminnassa on tärkeää jokaisen vapaaehtoisen, työntekijän, potilaan ja läheisen rakentava sekä arvostava kohtaaminen. Kaikessa vapaaehtoistyössä on myös tärkeää korostaa merkityksellisyyttä, sillä vapaaehtoiset antavat omaa aikaansa ja työpanostaan vapaaehtoisorganisaatioiden hyväksi.
Teksti: Leila Perälahti
Kirjoittaja toimii Terhokodin vapaaehtoisena