Kuusi keinoa vahvistaa luottamusta, osallisuutta ja yhteiskunnan toimintakykyä
Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä voimavaroja. Se näkyy siinä, että ihmiset auttavat toisiaan, osallistuvat yhteisiin asioihin, maksavat veroja, noudattavat sääntöjä ja uskovat voivansa vaikuttaa ympäristöönsä.
Viime vuosina luottamuksen perustaa ovat haastaneet yhteiskunnan eriytyminen, polarisaatio, yksinäisyys, epävarmuus ja kokemus siitä, ettei oma ääni kuulu. Yhä useampi kokee, ettei enää olla samassa veneessä.
Vapaaehtoistoiminta ja kansalaisyhteiskunta tarjoavat tähän ratkaisun. Ne luovat paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa yli ikä-, ammatti-, puolue- ja taustarajojen, toimia yhteisen hyvän eteen ja kokea kuuluvansa johonkin itseään suurempaan.
Siksi haastamme päättäjät vapauttamaan #luottamusjarrun.
1. Nosta vapaaehtoistoiminta strategiseksi voimavaraksi
Vapaaehtoistoimintaa ei pitäisi nähdä vain järjestöjen toimintana tai mukavana lisänä hyvinvointipalveluiden rinnalla. Se on yhteiskunnan sosiaalista infrastruktuuria.
Vapaaehtoistoiminta lisää osallisuutta, yhteisöllisyyttä, hyvinvointia ja luottamusta. Se vahvistaa ihmisten kokemusta siitä, että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäröivään yhteiskuntaan. Samalla se rakentaa yhteiskunnan sosiaalista pääomaa eli kykyä toimia yhdessä myös muutosten ja kriisien keskellä.
Päättäjien tulisi tunnistaa vapaaehtoistoiminta osaksi hyvinvointi-, osallisuus-, turvallisuus-, demokratia- ja varautumispolitiikkaa.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
- Sisällyttäkää vapaaehtoistoiminta strategioihin ja ohjelmiin.
- Tunnistakaa vapaaehtoistoiminnan vaikutukset hyvinvointiin, osallisuuteen ja yhteiskuntarauhaan.
- Ottakaa vapaaehtoistoiminta huomioon päätösten vaikutusarvioinneissa.
2. Rahoita pitkäjänteisesti kohtaamisia
Luottamus syntyy hitaasti mutta voi murentua nopeasti.
Vapaaehtoistoiminnan vaikutukset perustuvat pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin, yhteisöihin ja jatkuvuuteen. Siksi luottamusta ei voida rakentaa pelkästään lyhyillä hankkeilla tai määräaikaisilla kokeiluilla.
Monet vapaaehtoistoiminnan tärkeimmistä vaikutuksista syntyvät vasta vuosien aikana. Ystävätoiminta, vertaistuki, yhteisölliset tapahtumat ja paikalliset verkostot rakentavat ihmisten välistä luottamusta pala palalta.
Samalla on tärkeää ymmärtää yksi vapaaehtoistoiminnan perusasia: ilman koordinointia ei ole vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoiset tarvitsevat rekrytointia, perehdytystä, tukea, turvalliset toimintamallit ja toiminnan kehittämistä. Taustalla on aina ammattilaisia, jotka mahdollistavat vapaaehtoisten onnistumisen.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
- Turvatkaa järjestöjen perusrahoitus.
- Arvostakaa pitkäjänteistä toimintaa hankkeiden rinnalla.
- Huomioikaa vapaaehtoistoiminnan koordinointi osana vaikuttavaa toimintaa.
3. Ota kansalaistoimijat mukaan jo valmisteluvaiheessa
Luottamus vahvistuu, kun ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi.
Järjestöillä ja vapaaehtoisilla on ainutlaatuista tietoa ihmisten arjesta, palveluiden toimivuudesta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Tätä tietoa hyödynnetään kuitenkin liian usein vasta lausuntokierroksilla tai päätösten valmistuttua.
Osallistaminen ei ole hidaste vaan tapa tehdä parempia päätöksiä. Kun kansalaisyhteiskunta otetaan mukaan jo valmistelun alkuvaiheessa, päätöksenteko perustuu laajempaan tietoon ja ihmiset kokevat helpommin olevansa osa yhteisiä ratkaisuja.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
- Kutsukaa järjestöt mukaan valmisteluun alusta asti.
- Hyödyntäkää kokemusasiantuntijoita ja vapaaehtoisia.
- Rakentakaa pysyviä vuoropuhelun rakenteita.
4. Tee osallistumisesta mahdollista kaikille
Luottamusta ei synny, jos osallistuminen on mahdollista vain osalle ihmisistä.
Monet kohtaavat edelleen esteitä osallistumiselle. Esteet voivat liittyä talouteen, saavutettavuuteen, kieleen, toimintakykyyn, elämäntilanteeseen tai byrokratiaan.
Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnasta tai kokemusasiantuntijuudesta saatavat pienet korvaukset voivat aiheuttaa epäselvyyksiä etuuksiin. Matka- ja osallistumiskulut voivat estää osallistumisen kokonaan.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan sama mahdollisuus. Se tarkoittaa sitä, että mahdollisuus osallistua on aidosti saavutettavissa erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
- Poistakaa tarpeettomia hallinnollisia esteitä.
- Korvatkaa osallistumisesta aiheutuvia kustannuksia.
- Kehittäkää saavutettavia ja joustavia osallistumisen tapoja.
- Huolehtikaa siitä, etteivät etuusjärjestelmät rankaise aktiivisuudesta.
5. Hyödynnä vapaaehtoistoimintaa osana palvelupolkuja
Kaikki ihmisten hyvinvoinnin haasteet eivät ratkea palveluilla yksin.
Yksinäisyys, osattomuus, heikko yhteisöllisyys tai kokemus merkityksettömyydestä vaativat rinnalleen myös yhteisöjä, vertaistukea ja mahdollisuuksia osallistua.
Vapaaehtoistoiminta voi täydentää palveluita esimerkiksi:
- yksinäisyyden vähentämisessä
- kotoutumisessa
- ikääntyneiden hyvinvoinnissa
- työllistymisen tukemisessa
- nuorten osallisuuden vahvistamisessa
- mielenterveyden edistämisessä
Vapaaehtoistoiminta ei korvaa ammattilaisia eikä julkisia palveluja. Se tuo niiden rinnalle jotain, mitä palvelujärjestelmä ei yksin voi tarjota: yhteisön, merkityksellisyyden kokemuksia ja ihmisten välistä luottamusta.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
- Rakentakaa yhteistyötä järjestöjen kanssa.
- Ohjatkaa ihmisiä vapaaehtoistoiminnan ja yhteisöjen pariin.
- Tunnistakaa vapaaehtoistoiminta osana hyvinvoinnin kokonaisuutta.
6. Lisää inhimillisyyttä päätöksentekoon
Luottamus rakentuu ennen kaikkea kokemuksesta, että ihmiset nähdään ihmisinä.
Liian usein yhteiskunnallisessa keskustelussa ihmiset näyttäytyvät kustannuksina, asiakasryhminä, tilastoina tai menoerinä. Samalla unohtuu, että jokaisella ihmisellä on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja kokea olevansa merkityksellinen.
Työ ei ole ainoa tapa osallistua yhteiskuntaan. Vapaaehtoistoiminta, vertaistuki, omaehtoinen kansalaistoiminta ja yhteisöjen rakentaminen ovat kaikki arvokasta toimijuutta.
Yhteiskunta, joka arvostaa ihmisten mahdollisuuksia osallistua, vahvistaa samalla luottamusta, hyvinvointia ja yhteiskunnan kestävyyttä.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
- Tarkastelkaa päätösten vaikutuksia myös osallisuuden näkökulmasta.
- Arvostakaa erilaisia tapoja osallistua yhteiskuntaan.
- Vahvistakaa ihmisten kokemusta siitä, että heidän panoksellaan on merkitystä.
Luottamus ei synny itsestään
Luottamus ei ole pehmeä arvo tai mukava lisä. Se on yhteiskunnan toimintakyvyn perusta.
Kun ihmiset kokevat kuuluvansa yhteisöön, voivat vaikuttaa ja luottavat toisiinsa, syntyy hyvinvointia, turvallisuutta, yhteistyötä ja tulevaisuususkoa.
Vapaaehtoistoiminnan tukeminen ei ole vain järjestöpolitiikkaa vaan tulevaisuuspolitiikkaa.