Jotta vapaaehtoistoiminnan moniulotteinen arvo tulisi paremmin yhteiskunnassa näkyviin, on muutettava kollektiivisia arvokäsityksiämme, kirjoittaa Anyara G. Wise.
Vapaaehtoistoiminnan arvosta puhuttaessa moni järjestö- ja vapaaehtoistoimija kohtaavat jatkuvasti ongelmia: Kuinka mitata hyvinvoinnin, kohtaamisten, tarkoituksellisen toiminnan ja vaikuttamisen arvoa yhteiskunnassa, jossa arvoa tunnistetaan pitkälti hintojen ja taloudellisen tuoton kautta? Tuore laskelma arvioi Suomen vapaaehtoistoiminnan rahalliseksi arvoksi 3,2 miljardia euroa. Suuri lukema ilahduttaa kentällä. Samanaikaisesti toimijat tuovat esiin toimintansa arvon monipuolisuutta – arvoa, joka ei täysin välity rahallistamalla.
Nykyinen ajattelu arvosta sekä mittaamisen tavat jättävät paljon ulkopuolelleen. Entä jos ryhtyisimme tarkastelemaan arvokäsitystämme ja määrittelemään sitä uudelleen? Millainen on kollektiivinen käsityksemme arvosta? Onko se riittävän kokonaisvaltainen vai onko rahallinen arvo ylikorostunut?
Kollektiivinen käsitys arvosta on pitkään kiinnittynyt lyhytjänteiseen, rahamääräistämistä korostavaan talousajatteluun – vapaaehtoistoiminnan arvo jää siksi katveeseen
Kollektiivinen arvokäsitys niin yhteiskunnassamme kuin kansainvälisesti on vahvasti talouskeskeinen. Se keskittyy enemmän välittömiin tuloksiin, kuten taloudelliseen tuottoon tai kustannussäästöihin. Talouskeskeisen arvokäsityksen ollessa vahva on tärkeää tunnistaa talousajattelun oletuksia.
Jos kollektiivinen talousajattelu on lyhytjänteistä, saavat välittömät tulokset, tuotto, hinnat, kustannukset ja kulutuksen volyymi vahvemman painoarvon verrattuna muihin tapoihin mitata arvoa. Mittaaminen keskittyy pitkälti yhä bruttokansantuotteeseen, joka ei kerro riittävästi hyvinvoinnista eikä kestävyydestä tai vastuullisuudesta. Yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista keskustelua leimaa yhä kasvupakko, siitäkin huolimatta, että ymmärrämme jatkuvasti paremmin, ettei rajaton kasvu mahdu planeetan rajoihin.
Meidän on kyettävä hahmottamaan, miten mittaaminen ja mittaamisen tapojen taustalla olevat oletukset vaikuttavat maailmankuviimme. Yhteiskunnallinen keskustelu kollektiivisesta arvokäsityksestämme on tyrehtynyt ja sitä tulisi elvyttää. On tarvetta keskustella siitä, mitä arvo todella on ja mikä luo arvoa, sekä myös siitä, mikä sitä ei luo. Tarkoituksenani ei ole irtisanoutua numeerisesta mittaamisesta, sillä ymmärrän sen hyödyn hyvin, mutta mittarit kaipaavat muutosta.
Voitontavoitteluun ja rahamääräistämiseen keskittyneet ajattelumallit ja rakenteet kannustavat nykyisellään myös toimintaa, jolla on pitkäjänteisiä haittavaikutuksia niin ympäristön kuin ihmisten pahoinvoinnin kannalta. Mitä enemmän voittoa toiminta tuottaa, sitä arvokkaampana se mittareissamme näkyy. Samoin yksilökeskeisyys vahvistuu: lipsumme helposti ajattelemaan, että mitä enemmän ihminen tienaa, sitä enemmän arvoa hän toiminnallaan tuottaa. Tämä ajattelumalli kiihdyttää ja perustelee eriarvoistumista.
Väitän, että vapaaehtoistoiminnan sekä muun ennaltaehkäisevän toiminnan arvo jää väistämättä katveeseen rahamääräistämiseen kiinnittyneestä arvoajattelusta. Toiminta, jossa raha on korkeintaan väline, ei ole helposti mitattavissa nykyisen arvokäsityksen kautta. Lyhytjänteinen ajattelumalli ei myöskään ole omiaan tunnistamaan keskinäisriippuvuuksia. Nykymaailman haasteet, kuten ympäristökriisit, vaativat uudenlaista yhteistyötä ja kokonaisvaltaisempia ajattelu- ja toimintatapoja. Keskinäisriippuvuuksien tunnistamattomuus jarruttaa esimerkiksi ympäristökriisien ratkaisuun tarvittavaa, koko yhteiskunnan läpileikkaavaa kestävyysmurrosta. Sosiaalisen kestävyyden monet elementit jäävät katveeseen: keskinäinen luottamus, yhteiskunnan koheesio, hyvinvointi sekä sen oikeudenmukainen jakautuminen. Hyvinvointi kytketään sen sijaan usein materiaaliseen elintasoon ja kuluttajuuteen.
Vaikuttaa siltä, että olemme epähuomiossa irtikytkeneet hyvinvoinnin talouskasvusta. Hyvinvointia paremmin mittaavat GPI (aidon kehityksen indikaattori, Genuine Progress Indicator) ja ISEW (taloudellisen hyvinvoinnin indeksi, Index of Sustainable Economic Welfare) paljastavat hyvinvoinnin laskun samanaikaisesti tuottavuutta mittaavan BKT:n noustessa. Silti mittareita kuten GPI:a ja ISEW:a ei käytetä läheskään yhtä laajalti kuin BKT:ta.
Voimme kuitenkin uudelleenrakentaa myös talousrakenteemme. Yhteinen taloutemme on pohjimmiltaan sopimuksia ja valintoja, ei luonnonlakeja.
Talousajattelu ja hyvinvointikäsitykset ovat muutoksessa
Arvokäsityksen pohtiminen kietoutuu paitsi talousajattelun tutkailuun, myös yhteiseen käsitykseemme hyvinvoinnista ja sen rakentumisesta.
Hyvinvoinnin lasku ja sen eriarvoinen jakaantuminen näkyvät monin tavoin ja tuottavat lieveilmiöitä. Osa nuorista voi koko ajan huonommin. Vuonna 2022 julkaistun E2 Tutkimuksen raportin mukaan noin kolmasosa nuorista aikuisista kokee elämänsä merkityksettömäksi ja vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Toukokuussa 2023 ilmestynyt THL:n tutkimus kertoo, että suomalaisten työikäisten elämänlaatu on romahtanut ja kuormittuneisuutta koetaan paljon.
Kollektiiviset käsitykset ja oletukset, jotka ovat kantaneet jonkin matkaa, ja joiden varaan olemme rakentaneet maailmankuviamme ja yhteiskunnan rakenteita, eivät enää kannattele.
Väitän, että pahoinvoinnin kasvu ja kärjistyminen liittyy vahvasti yhä kiihtyvään kuluttajuus- ja kasvukeskeisyyteen yhteiskunnassamme. Sen juuret puolestaan juontavat yhä vallalla olevaan talousajatteluun ja tapoihin, joilla se on muotoillut maailmaa ja yhteiskuntaa.
Moni asia on muutoksessa. Sitran Megatrendit 2023 -raportti tunnisti, että talouden perusta rakoilee ja keskustelu talouden suunnasta kiihtyy. Talouden rakenteiden ja ajatusmallien uudistamisen tarpeesta on kasvava yksimielisyys. Samaan aikaan hyvinvointikäsitys laajenee ja elämänlaatuun liittyvän hyvinvoinnin merkitys kasvaa.
Käsitykset hyvinvoinnista ja käsitykset siitä, mikä on arvokasta, kietoutuvat myös yhteen. Kohti tulevaa -hankkeessa ajattelemme, että tulevaisuuden kestävässä yhteiskunnassa hyvinvointikäsitys on muuttunut. Ymmärrämme keskinäisriippuvuuksia paremmin. Mikäli ymmärrämme, että hyvinvointimme kietoutuu luonnon ja toisten ihmisten hyvinvointiin, ymmärrämme myös, että välittämiseen ja yhteiseen hyvään käytetty aika tukee omaa hyvinvointiamme ja rakentaa yhteiskuntaa, joka on parempi aivan jokaiselle. Tällöin käsitys arvosta olisi päivittynyt tunnistamaan myös vapaaehtoistoiminnan arvon huomattavasti paremmin kuin mihin nykyinen ajattelumme kykenee.
Vapaaehtoistoiminta tuottaa arvoa etenkin silloin, kun se voi vastata ihmisten hyvinvointitarpeisiin ennakoiden, tarttuen hyvinvoinnin haasteisiin aina yhä varhaisemmassa vaiheessa, yhteistoiminnalla ja keskinäisriippuvuuksia tunnistaen. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan potentiaali on siis siellä missä kestävän hyvinvoinnin mahdollisuudetkin.
Kollektiivinen käsityksemme hyvinvoinnista on yhä enemmän laajentumassa kestävämmän hyvinvoinnin monille ulottuvuuksille. Nykyiset yhteiskunnalliset rakenteet ja mittarit eivät kuitenkaan vielä tue tätä muutosta.
Syntyy siis tarve muuttaa puitteita, eli rakenteita ja mittareita, vastaamaan paremmin laajentuvaa hyvinvoinnin käsitystä. Tämä edellyttää yhteiskunnallista, tulevaisuuteen luotaavaa keskustelua.
Tulevaisuusajattelu on väline suunnatessamme kohti kokonaisvaltaisempaa arvokäsitystä
Tulevaisuusajattelussa on kyse tuttujen asioiden uudelleenmäärittelystä, uudella tiedolla, uudella ymmärryksellä sekä mielikuvituksella. Kun haastamme olemassa olevia ajattelumalleja, synnytämme samalla oivalluksia ja luomme uusia kehityspolkuja.
Ajattelumallit ovat oletuksia, käsityksiä, ihanteita ja paljon muuta. Ajattelumalleillamme on suuri vaikutus jokapäiväiseen toimintaamme, sillä ne ohjaavat puhettamme ja käyttäytymistämme, ja siten muotoilevat tulevaisuutta. Tulevaisuutta tehdään siis aina tässä hetkessä.
Muutosten ja epävarmuuden ajassa on saumaa tulevaisuusajattelulle. Tarvetta voi olla erityisesti järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan parissa toimivien tulevaisuusajattelulle, sillä toimijoilla on näkemystä valtavirtaista talousajattelua leimanneiden ominaisuuksien – voitontavoittelun, jatkuvan kasvun ja yksilökeskeisyyden – ulkopuolelta.
Emme puhu yhteiskunnassa paljoakaan arvokäsityksistä. Kriittistä puhetta yhteisistä mittareista tosin on jatkuvasti enemmän. Mutta mitä arvo on ja mikä ja kuka sitä tuottaa? Juuri siitä tarvitaan keskustelua, ja tähän keskusteluun patistaa myös tunnettu ekonomisti Mariana Mazzucato. Mazzucaton mukaan arvon määritteleminen on poliittista ja sosiaalista toimintaa, ja se on jäänyt katveeseen taloustieteen sekä politiikan keskusteluista. Laajemmin, tarvitsemme myös yhä enemmän keskustelua talouden tulevaisuudesta. Talouden tulevaisuuskuvat vaikuttavat olennaisesti yhteiskuntaamme ja sen tulevaisuuteen.
Tulevaisuusvallan on oltava laajaa yhteiskunnallisia keskusteluja käydessä. Tulevaisuusvalta, eli valta määrittää tulevaisuusnäkymiä, on hyvin keskittynyttä. Tulevaisuus- ja talousaiheiset keskustelut ovat pienen porukan puuhaa. Moniäänisyys on kuitenkin välttämätöntä, koska tulevaisuuskuvat, joita ei ole muodostettu moniäänisesti, eriarvoistavat väistämättä. Moniääninen tulevaisuuskeskustelu kasvattaa myös muutosluottamusta – kykyä luottaa siihen, että meille on paikka muuttuneessa yhteiskunnassa ja siinä yhteisessä tulevaisuudessa, jota kohti kuljemme. Kun tulevaisuuskuva ja toiminta koetaan yhteiseksi, on sen toteutumiseksi huomattavasti helpompaa tehdä työtä.
Kohti tulevaa -hankkeen Tulevaisuuskatsauksessa totesimme, että järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan vahvuudet ovat yhteiskunnallisessa visioinnissa, ennakoivassa hyvinvoinnin rakentamisessa sekä systeemisten ongelmien ratkaisussa. Väitämme myös, että yhteiskuntaamme ei riivaa visiovaje paremmista tulevaisuuksista, vaan meillä on vallan rakenteiden tuottamia kuulluksi tulemisen haasteita. Meillä on uskottavuusharha, joka kietoutuu tulevaisuusvallan keskittymiseen. Kenen näkemykset tulevaisuudesta tulevat kuulluiksi ja kenen eivät?
Yhteiskunnassamme mitätöidään usein toivottavamman tulevaisuuden kuvittelemista ja etenkin ääneen ilmaisemista. Utopiasta on tullut eräänlainen kirosana. Silti kaikki, mikä on paremmin kuin ennen, on pitänyt joskus kuvitella. Siksi paremman tulevaisuuden visioinnissa on hyvä olla päättäväinen. Samoin epävarmana aikana korostuu päättäväinen toiminta paremman tulevaisuuden puolesta. Sitä on myös vapaaehtoistoiminta.
Pohtikaamme siis omissa yhteisöissämme sekä yhteisöjen välisesti mm. seuraavia kysymyksiä:
- Mitkä asiat asetamme yhteiskunnan ja talouden keskiöön tällä hetkellä? Entä mitä haluamme asettaa niiden keskiöön tulevaisuudessa?
- Mitä arvo on ja millaisia narratiiveja siitä ylläpidämme? Entä mikä ei luo arvoa?
- Miten mittaamme onnistumista ja arvoa tulevaisuudessa niin, että hyvinvointivaikutukset tulevat näkyviin paremmin? Entä miten huomioimme mittaamisessa kestämättömän tai pahoinvointia luovan toiminnan?
Tutustu järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan tulevaisuushavaintoihin Kohti tulevaa -hankkeen tulevaisuuskatsauksessa.
Teksti: Anyara G. Wise
Kirjoittaja on valtiotieteen maisteri ja toimii Kansalaisareenan ennakointihankkeen viestintäkoordinaattorina.
Anyara G. Wise, viestintäkoordinaattori, anyara.g.wise(a)kansalaisareena.fi, 050 331 6999