Kun järjestön kohtaamispaikka sulkeutuu, vertaistukiryhmä loppuu tai auttavaan puhelimeen ei enää vastata, vaikutukset näkyvät ihmisten arjessa monin tavoin. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi lisääntyvänä yksinäisyytenä, kasautuvina ongelmina ja kasvavana palveluntarpeena.
Kuluvalla hallituskaudella sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustukset putoavat puoleen. Vuonna 2024 Stea-avustuksia myönnettiin 384 miljoonaa euroa. Vuonna 2027 summa on enää 190 miljoonaa euroa. Tällöin avustukset ovat vähentyneet 194 miljoonalla eurolla vuoteen 2024 verrattuna.
Leikkaukset osuvat kohtaavaan työhön väkisin
Vaikka julkisuudessa on toisin väitetty, leikkaukset osuvat merkittävässä määrin kohtaavaan työhön ja konkreettiseen apuun. Kyse on vertaistuesta, auttavista ja kriisipuhelimista, vapaaehtoisten kouluttamisesta, matalan kynnyksen kohtaamispaikoista sekä lukemattomista muista tuen muodoista. Monessa järjestössä vapaaehtoiset ovat mukana tässä työssä. Ilman riittäviä resursseja laadukas vapaaehtoistoiminta vaikeutuu merkittävästi.
Vertaistuki lievittää yksinäisyyttä ja vahvistaa selviytymistä. Matalan kynnyksen kohtaamispaikka tai tukihenkilö ehkäisee tilanteen kriisiytymisen. Kun tällainen tuki katoaa, ongelmat siirtyvät myöhemmäksi, usein vaikeampina ja kalliimpina ratkaista.
Säästö järjestörahoituksessa tarkoittaa kasvavia kustannuksia jo valmiiksi tiukoilla resursseilla toimivissa hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluissa. Samalla menetetään yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja ihmisten mahdollisuuksia auttaa toinen toistaan.
Epävarmuus koskettaa niin työntekijöitä kuin vapaaehtoisia
Monissa järjestöissä toimintaa on jo jouduttu supistamaan. Tulevien vuosien rahoituksen epävarmuus vaikeuttaa henkilöstön ja toiminnan pitkäjänteistä suunnittelua. Vaarassa ovat tukimuodot, joiden rakentamiseen on käytetty vuosikymmeniä, mutta joita ei enää pystytä ylläpitämään.
Epävarmuus koskettaa myös vapaaehtoisia, jotka ovat sitoutuneet toimintaan. Moni pelkää, että itselle merkityksellinen ja monille elintärkeä toiminta loppuu tai kuihtuu rahoitusleikkausten seurauksena.
Julkisen talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, ja myös järjestörahoitusta on tarkasteltava osana tätä kokonaisuutta. Säästöjen vaikutuksia on kuitenkin arvioitava pidemmälle kuin valtion yhden, kahden tai kolmen vuoden talousarvion näkökulmasta.
On kysyttävä, mitä tapahtuu, kun ennaltaehkäisevä työ vähenee, ongelmat kasautuvat ja raskaampien palvelujen tarve kasvaa. On myös arvioitava, mitä tapahtuu kansalaisten aktiivisuudelle ja vapaaehtoistoiminnalle, jos niiden toimintamahdollisuudet heikkenevät.
Järjestöleikkaukset tekevät aukon turvaverkkoon ja yhteisöihin
Järjestöt ovat olennainen osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoa. Niiden toiminta vahvistaa ihmisten hyvinvointia, terveyttä, osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja selviytymistä täydentäen julkisia palveluja.
Järjestöt tarjoavat myös väylän vapaaehtoistoimintaan, jonka kautta tuhannet ihmiset tukevat muita ja rakentavat välittämisen kulttuuria omissa yhteisöissään. Onkin kysyttävä, mitä menetetään ja millainen lasku järjestöavustusten jättileikkauksista lopulta syntyy myöhemmin. Kun järjestöjen tuki katoaa, ongelmat eivät katoa.
Sote-järjestöjen avustusleikkauksia olisi kohtuullistettava hallituksen budjettiriihessä. Hallituksen tulisi perua viime kevään kehysriihessä päätetty 50 miljoonan euron lisäleikkaus järjestöavustuksiin ja varmistaa, etteivät uudet avustuskriteerit romuta pitkäjänteistä tuloksellista työtä. Tämä olisi sekä ihmisten hyvinvoinnin että julkisen talouden etu.
Esa Iivonen, vaikuttamistyön johtaja, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Laura Mäkäläinen, kansalaistoiminnan päällikkö, Kansalaisareena ry
Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa lauantaina 29.8.2026
Linkki: Lukijoilta | Järjestöleikkaukset eivät säästä, ne siirtävät kustannuksia | Turun Sanomat