Elämme maailman onnellisimmassa maassa, Suomessa. Aikaisemmat sodan kokeneet sukupolvet ovat rakentaneet meille hyvinvointivaltion. He eivät itse ehtineet juurikaan nauttia aikaansaannoksestaan, mutta jättivät meille perinnöksi mottonsa: kun tekee kovasti työtä, kouluttautuu ja pitää yhtä, pärjää maailmassa.
Yhteisöllisyydessä olemmekin maailman huippua YK:n onnellisuusraportin mukaan. Luotamme toisiimme; meillä on joku, johon voimme olla yhteydessä pahassa paikassa. Luotamme myös viranomaisiin ja instituutioihin. Hyvinvointivaltiomme on rakentanut turvaverkot, jotta ketään ei jätettäisi tyhjän päälle. Ne eivät kuitenkaan ole aukottomat, vaan vapaaehtoistyö paikkaa niiden rikkinäisiä kohtia.
Hyvän tekeminen tuo hyvän mielen kohteelleen, mutta myös tekijälleen.
Vapaaehtoistyö on merkityksellistä. Tänään pidin luentoa jaksamisesta. Kysyin osanottajilta, mistä he saavat voimia työhönsä. Eräs rouva vastasi vaatimattomasti: ”Ihan arkisista asioista, koska ei minulle mitään ihmeellistä tapahdu. Eilen illalla sain kuitenkin pääteltyä ja pakattua nätisti kaikki vuoden aikana kutomani villasukat. Niitä olikin paljon. Vien ne hyväntekeväisyyteen.”
Hyvän tekeminen tuo hyvän mielen kohteelleen, mutta myös tekijälleen. Sen aiheuttamaa endorfiiniryöppyä kutsutaankin termillä ”helper’s high”, auttajan lämmin hehku. Siitä saa tutkimusten mukaan myös terveyshyötyjä. Hyvän tekeminen kasvattaa niin ikään pitkäkestoista elämäntyytyväisyyttä, minkä vuoksi vastoinkäymisetkään eivät saa suistettua elämää niin helposti raiteiltaan.
Koronapandemia ja sota Euroopassa ovat mullistaneet maailmamme ja tehneet siitä aikaisempaa turvattomamman. Tämä näkyy mielenterveysongelmien lisääntymisenä, joista yleisin on masennus. Peräti yhdeksän henkilöä jää päivässä työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi ja aikaisempaa nuorempana. Siksi toiveikkuuden ylläpitäminen on juuri nyt tärkeätä.
Jos etsimme valoa, kestämme paremmin pimeyttäkin.
Emme voi vaikuttaa kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan, mutta varsin moniin asioihin kuitenkin voimme omassa arjessamme. Jos etsimme valoa, kestämme paremmin pimeyttäkin. Pienet ja ilmaiset teot lisäävät voimiamme: toisten huomaaminen tervehtimällä, kuulumisten kyseleminen, tähtihetkien etsiminen, kehuminen ja auttaminen. Näin pystymme paremmin ratkaisemaan ongelmiakin, jotka pinnan alla kytiessään näännyttävät kantajansa ja yhteisönsä.
Jokaisen vapaaehtoistoiminnassa mukana olevan on muistettava huolehtia omasta jaksamisestaan. Hyvä stressi panee meidät liikkeelle ja auttaa saamaan aikaan. Pahaksi se voi muuttua, jos et palaudu kuormituksesta. Stressin ensimmäiset tuntomerkit näkyvät ärtyvyytenä ja aamuöisenä heräämisenä. Sen jälkeen ne voivat siirtyä fysiologisiksi kuten sydämentykytykseksi, säryiksi ja muiksi vaivoiksi. Jo tässä vaiheessa olisi hyvä kiinnittää huomiota asiaan ja kysyä itseltään, mikä minua kuormittaa? Voimiaan voi elvyttää monin tavoin muistaen, että kaikki konstit eivät sovi kaikille.
Tässä oppaassa on siihen paljon tietoa ja konkreettisia vinkkejä tiiviissä muodossa. Suosittelen lämpimästi, että selaat oppaan läpi.
Terveisin
Marja-Liisa Manka
FT, YTM, työhyvinvoinnin johtamisen dosentti
Puolitaival, Satu; Porthén, Anne & Salmela, Marjo. Opas vapaaehtoisten hyvinvointiin. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2022.