Hyppää sisältöön

Miten vapaaehtoistoiminta luo hyvinvointia?

Vapaaehtoistoiminta luo tutkitusti monella tapaa hyvinvointia. Se auttaa toiminnan kohderyhmiä ja antaa myös paljon sekä vapaaehtoiselle itselleen että koko yhteiskunnalle. Filosofi ja runoilija Ralph Waldo Emerson on sanonut:

On yksi elämän kauneimmista kompensaatioista, että yksikään ihminen ei voi vakavasti yrittää auttaa toista auttamatta itseään. Tehdä jotakin toiselle ilman korvauksen/vastapalveluksen odotusta on yksi syvällisimmistä muuttavista kokemuksista, mikä ihmisellä voi olla.

Vapaaehtoistoiminta on määritelmällisesti osa sosiaalista pääomaa. Marja-Liisa Mankan ja Marjut Mankan (2016) mukaan sosiaalinen pääoma tarkoittaa sellaisia yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisön toimintaa edistävää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Sosiaalinen pääoma on sekä koko yhteisön että yksilön voimavara.

Aktiivinen osallistuminen kansalaistoimintaan on yksi sosiaalisen pääoman mittareista. Mitä enemmän kansalaiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan, sen vahvempaa on sosiaalinen pääoma.

Sosiaalista pääomaa koskevat tutkimustulokset kytkevät samalla vapaaehtoistoiminnan kansakunnan taloudelliseen menestykseen ja hyvinvointiin. Siten vapaaehtoistoiminta osana sosiaalista pääomaa tuottaa hyvinvointia paitsi vapaaehtoistoiminnan välittömille kohteille myös laajasti koko yhteiskunnalle. (Kajanoja 2019.)

Vapaaehtoistoiminta lisää merkityksellisyyden ja arvostuksen tunnetta

Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelu toteutti kyselyn vapaaehtoisille kesällä 2022 (pdf). Kyselyssä kartoitettiinvapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutuksia sekä vapaaehtoisten omaa hyvinvointia. Kyselyyn vastasi 995 henkilöä, joista 96,4 % ilmoitti tekevänsä tai ainakin aiemmin tehneensä vapaaehtoistyötä. Säännöllistä, viikoittain tai vähintään kuukausittain tapahtuvaa vapaaehtoistyötä vastaajista tekee 75,9 %. Vastaajista 82 % oli naisia ja 17 % miehiä. Kyselyyn vastattiin yli sadalta paikkakunnalta.

Kyselyyn vastanneista vapaaehtoisista 92,3 % kertoi, että vapaaehtoistoiminta on saanut heidät kokemaan merkityksellisyyden tunnetta. Vastaajista 85,3 % sanoi, että heidän vapaaehtoistyötään arvostetaan. Ei olekaan ihme, että suuri enemmistö (92,5 %) vastaajasta koki vapaaehtoistoiminnan vaikuttaneen myönteisesti heidän elämäänsä.

Jokaiselle ihmiselle on tärkeää kokea olevansa tarvittu ja arvostettu. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mielekästä sisältöä ja tekemistä päiviin sekä vahvistaa vapaaehtoisten merkityksellisyyden tunnetta. Vapaaehtoinen antaa pyyteettömästi omaa aikaansa yhteiseen hyvään ja saa siitä usein arvostusta, jota hän ei välttämättä muilla elämänalueilla koe. Kokemus siitä, että on arvostettu ja tärkeä osa yhteisöä, vaikuttaa myönteisesti vapaaehtoisen elämään.

Vapaaehtoistoiminnassa opitaan uutta ja kehitetään taitoja

Vapaaehtoistoimintaa on monenlaista kertaluonteisista tapahtumakeikoista pitkää sitoutumista vaativiin, haastavampiin tehtäviin. Lähes kaikki vapaaehtoistoiminta tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden oppia jotain uutta tai käyttää ja kehittää omia taitoja, mikä lisää merkittävästi vapaaehtoisten hyvinvointia.

Nuorille vapaaehtoistoiminnasta saatavat uudet kokemukset ovat tärkeitä. Ne kasvattavat rohkeutta toimia erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa, voivat tukea opintopolun valinnassa ja kertovat esimerkiksi kesätyönantajille nuoren aktiivisuudesta. Eläköityneille on puolestaan hyvin palkitsevaa hyödyntää työuran kautta kertynyttä osaamista vapaaehtoistoiminnassa ja kasvattaa sitä entisestään.

Maahan muuttaneet oppivat vapaaehtoistoiminnassa paitsi tehtävään tarvittavia taitoja myös suomen kieltä ja kansalaisyhteiskunnan toimintaperiaatteita. Yritysvapaaehtoiset tarjoavat ammattitaitoaan muiden käyttöön ja siten mahdollistavat palveluja, joita ei kohderyhmälle ehkä muuten olisi saatavilla.

Vapaaehtoistoiminnassa on mahdollista kehittää osaamistaan hyvinkin pitkälle ja saada käyttöön sellaisia puolia itsestään, jotka eivät työelämässä tai muilla elämänalueilla pääse esille. Silti vapaaehtoistoimintaan voi usein osallistua myös ilman erityistä osaamista. Monissa vapaaehtoistehtävissä riittää pelkkä halu tehdä hyvää.

Myös Vapaaehtoistyö.fi-palvelun kyselyn (pdf) tulokset osoittavat, että osallistumalla voi oppia uutta. Kyselyn kaikista vastaajista 85,3 % on oppinut vapaaehtoistoiminnassa uusia taitoja ja 88,8 % on voinut hyödyntää tai kehittää jo olemassa olevaa osaamista. Huomattavaa on myös se, että vuonna 2021 vastaajista 18,5 % ilmoitti työllistyneensä vapaaehtoistoiminnan avulla, joko suoraan tai esimerkiksi verkostoja luomalla. Vuonna 2022 vastaava luku oli 8,3 %.

Vapaaehtoistoiminta vähentää syrjäytymistä ja yksinäisyyttä

Kaksi ihmistä pitää toisiaan käsistä kiinni.

Yhteiskunnasta syrjäytyminen ja osallisuuden kokemuksen puuttuminen ovat kasvavia ongelmia nyky-yhteiskunnassa. Koronapandemia sulki meidät pitkäksi aikaa neljän seinän sisään, ja etenkin nuorten ja ikäihmisten kohdalla huoli syrjäytymisestä on suuri.

Suurelle osalle ihmisistä on tärkeää kokea olevansa osa jotain ryhmää tai yhteisöä. Vapaaehtoistoiminnassa eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat henkilöt voivat kokea kuuluvansa johonkin, olevansa osa yhteisöä. Esimerkiksi nuoret, ikäihmiset ja maahanmuuttajat nähdään monesti toiminnan kohderyhminä, mutta he voivat myös toimia vapaaehtoisina ja aktiivisina toimijoina.

Vapaaehtoisten kyselyn (pdf) vastaajista 88,9 % kertoi saaneensa uusia sosiaalisia kontakteja ja 60,7 % kertoi vapaaehtoistoiminnan vähentäneen heidän kokemaansa yksinäisyyttä. Tämä on merkittävä luku, koska sen myötä voi olettaa, että vapaaehtoinen on kokenut yksinäisyyttä elämänsä aikana.

Yhteiset tavoitteet tuovat samanhenkisiä ihmisiä yhteen, ja toiminnan kautta pääsee kohtaamaan monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia, joihin omassa arjessaan ei muutoin törmäisi. Usein vapaaehtoistoiminnan järjestäjät panostavat yhteisöllisyyteen tarjoamalla vapaaehtoisille esimerkiksi virkistystapahtumia. Virkistystapahtumat tarjoavat vapaaehtoisille mahdollisuuksia tutustua toisiin ja luoda uusia sosiaalisia verkostoja.

Vapaaehtoistoiminnalla rakennetaan inklusiivista yhteiskuntaa

Inklusiivisella yhteiskunnalla tarkoitetaan yhteiskunnan rakentamisen tapaa ja päämäärää, jossa jokaisella kansalaisella ja kansalaisten muodostamilla ryhmillä on mahdollisuus osallisuuteen ja toimijuuteen sekä tarvitsemiinsa turvaan ja palveluihin ja jossa kaikilla kansalaisilla on tarvittaessa puolestapuhuja. (Niemelä 2019.)

Vapaaehtoistoiminta lisää yhteisöllisyyttä ja ihmisen kokemusta siitä, että hän kuuluu johonkin ryhmään tai yhteisöön. Vapaaehtoistoiminnan periaatteet, kuten tasa-arvoisuus, vastavuoroisuus, suvaitsevaisuus, puolueettomuus, yhteistyö ja yhteisöllisyys auttavat rakentamaan erilaisten ihmisten välistä luottamusta. Tätä kaikkea tarvitaan inklusiivisen yhteiskunnan rakentamiseen.

Yksi tärkeä vapaaehtoistoimintaan osallistumisen syy onkin se, että voi vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin ja myös ympäröivään yhteiskuntaan. Vapaaehtoisten kyselyn (pdf) vastaajista 85,8 % kertoi vaikuttavansa vapaaehtoistoiminnan kautta itselle tärkeisiin asioihin. Vastaajista yli kolme neljästä (90,7 %) koki, että heidän vapaaehtoistyöstään on hyötyä yhteiskunnalle.

Vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutukset kohderyhmille, yhteiskunnalle ja vapaaehtoisille itselleen ovat tutkimusten mukaan kiistattomia. Vapaaehtoisten jaksamista tehtävissään on kuitenkin tutkittu paljon vähemmän.

Vapaaehtoistoiminnan kuormittavuus tutkimusten valossa

Ihminen pitää vanhempaa ihmistä kädestä kiinni ja vanhemmalla ihmisellä on kädessään pallo.

Vaikka vapaaehtoistoiminta tuottaa tekijälleen monia hyvinvointivaikutuksia, saattaa se myös kuormittaa. Etenkin luottovapaaehtoisille voi kertyä paljon tekemistä ja vastuuta. Vastuutehtävät usein kasautuvat yksittäisille henkilöille, ja pienissä organisaatioissa ei aina ole palkattua henkilökuntaa tukemaan tehtävien jakautumisessa tasapuolisesti. Monen yhdistyksen arki pyörii vapaaehtoisen johtamana.

Lotta Ypyä (2021) tutki opinnäytetyössään johtamisasemassa olevien vapaaehtoisten psykososiaalista hyvinvointia. Psykososiaalinen hyvinvointi sisältää työn tai tehtävän henkisiä ja sosiaalisia voimavara- ja kuormitustekijöitä. Psykososiaaliset kuormitustekijät liittyvät työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen.

Ypyän opinnäytetyön mukaan kuormitusta johtajavapaaehtoisille aiheuttivat muun muassa tehtävien rajaamisen vaikeus, liiallinen vastuun määrä, heikko ajan- ja työnhallinta sekä vaikeudet sosiaalisissa suhteissa.

Myös Vapaaehtoistyö.fi-palvelun tekemässä kyselyssä (pdf) esiin nousi huoli vapaaehtoisten jaksamisesta. Kaikista vastaajista 25,3 % kertoi vapaaehtoistoiminnan kuormittavan heitä. Huolestuttavasti yli neljännes (29,9 %) vastaajista kertoi jatkavansa vapaaehtoisena, koska ei ole ketään muutakaan, joka hoitaisi tehtävät. Lähes sata vastaajaa (9,2 %) kertoi, etteivät he koe voivansa kieltäytyä tarjotusta vapaaehtoistehtävästä.

Vapaaehtoisten jaksamisen ja kuormittumisen seurannassa voi käyttää itsearviointilomakkeita, joita löytyy tämän oppaan osiosta Harjoitukset hyvinvoinnin tueksi. Sopivia itsearviointilomakkeita ovat esimerkiksi Oman kuormitteisuuden arvioiminen (pdf) ja Oman stressin arvioiminen (pdf).

Lähteet ja lisätietoa:

Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut. 2016. Työhyvinvointi. Alma Talent.

Kajanoja, Jouko. 2019. Vapaaehtoistoiminta ja sosiaalinen pääoma. Teoksessa Hirvonen, Sini & Puolitaival, Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminnan arvo. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2019, 82–91.

Niemelä, Jorma. 2019. Järjestöjen missiona inklusiivinen yhteiskunta. Teoksessa Hirvonen, Sini & Puolitaival, Satu (toim.) Vapaaehtoistoiminnan arvo. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2019, 108–115.

Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu. Psykososiaalinen kuormitus.

Ypyä, Lotta. 2021. Vapaaehtoisten psykososiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen johtamistehtävissä. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu, Yhteisöpedagogi YAMK.

Vapaaehtoistyö.fi. Vapaaehtoisten kysely 2022 (pdf).


Puolitaival, Satu; Porthén, Anne & Salmela, Marjo. Opas vapaaehtoisten hyvinvointiin. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2022.

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan