Vapaaehtoistoiminnan muuttuva toimintaympäristö luo yksilöille ja yhteisöille uudenlaisia haasteita. Tässä osiossa annetaan vinkkejä, miten vapaaehtoiset ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit voivat lisätä jaksamistaan vapaaehtoistoiminnassa ja muutenkin arjessa.
Yksi hyväksi todettu ja tärkeä keino jaksamisen tukemiseen järjestö- ja vapaaehtoistoiminnassa on työnohjaus, joka kuitenkin edellyttää yleensä rahallisia resursseja. Lisäksi jaksamista tukevat psykologinen palautuminen ja resilienssin vahvistaminen.
Työnohjaus auttaa jaksamaan vapaaehtoistoiminnassa
Työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja omaan työhön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Työnohjauksen tavoitteena on vapauttaa voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen. Työnohjaus tarjoaa toimivan välineen myös vapaaehtoistoiminnan mielekkyyden parantamiseen.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että työnohjaus parantaa työn tai vapaaehtoistehtävän laatua ja lisää ohjattavien hyvinvointia. Työnohjaus antaa tukea oman työn tai vapaaehtoistehtävän parempaan ymmärtämiseen, kuormittavuuden säätelyyn ja oppimiseen. Se tarjoaa myös mahdollisuuden käsitellä yhteisöjen haasteita. (Alhanen, Kansanaho, Ahtiainen, Kangas, Soini & Soininen 2016.)
Jatkuvasti muuntuva toimintaympäristö vaatii monenlaisia välineitä sekä palkkatyöstä että vapaaehtoistoiminnasta saatujen kokemusten jäsentämiseen. Työelämän muutos ja vapaaehtoiskentälle kohdistuva murros on ollut nopea. Elämän nopeatahtisuus ja jatkuvat muutokset tekevät niin työstämme kuin vapaaehtoistoiminnan tilanteista toisinaan haastavia ja kuormittavia.
Monissa tehtävissä odotetaan itseohjautuvuutta ja jatkuvaa sopeutumista eri muutoksiin. Samalla kun itsenäiset ja innostavat tehtävät kutsuvat, vaatimukset kasvavat pahimmillaan liian suuriksi ja johtavat hallinnan tunteen vähenemiseen, kuormittumiseen ja lyhytnäköiseen reaktiiviseen toimintaan. (emt.)
Vapaaehtoisten työnohjaus eroaa jonkin verran ammattilaisten työnohjauksesta, koska vapaaehtoiset ovat usein maallikkoauttajia. He eivät ole ammatillisia toimijoita, vaan toteuttavat vapaaehtoistehtävää tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin. (Tenhunen & Porkka 2017.)
Mitä vapaaehtoistyön työnohjaus tarjoaa vapaaehtoiselle ja yhteisölle?
Työnohjaus tukee niin vapaaehtoisorganisaatiota kuin vapaaehtoisia. Ryhmämuotoinen työnohjaus tarjoaa oman yhteisön vapaaehtoisille. Työnohjausryhmästä voi kasvaa tärkeä yhteisö, jonka kanssa on helppo jakaa ajatuksia. Se tarjoaa mahdollisuuksia oppimiseen ja reflektointiin. Asioiden äärelle on helppo pysähtyä, kun siihen on sovittu aika ja paikka. Ryhmä helpottaa myös vaikeiden asioiden käsittelyä, kun vertaistukea on saatavilla. (Turunen 2017.)
Työnohjaus on turvallinen ja luotettava paikka käsitellä vapaaehtoistehtävässä ilmeneviä asioita. Vapaaehtoisten työnohjauksessa voidaan asettaa tavoitteeksi esimerkiksi vapaaehtoisten voimavarojen vahvistaminen. Niitä voidaan vahvistaa esimerkiksi tunnistamalla jaksamisen rajat, omat vahvuudet ja vapaaehtoistoiminnasta nousevia tunteita.
Työnohjaus toimii myös kannustamisen, jaksamisen ja hyvinvoinnista huolehtimisen keinona. Yhteinen vuoropuhelu selventää myös vapaaehtoisten näkemyksiä omasta tehtävästään. Työnohjauksella voidaan varmistaa, että vapaaehtoiset tekevät työtään siten kuin heitä on ohjeistettu. (Turunen 2017.)
Vapaaehtoisten työnohjausta järjestävän taustaorganisaation on tärkeää ottaa huomioon, että työnohjaukseen on panostettava taloudellisia resursseja ja suunnitteluaikaa. Työnohjaajaa valitessa on tiedettävä, millaisia resursseja on käytettävissä. Työnohjauksen tilausvaiheessa on arvioitava työnohjauksen kestoa, tavoitteita ja arviointia. Tilaajaorganisaatio voi asettaa vapaaehtoistyön työnohjaajalle vaatimuksia vapaaehtoistoiminnan ja vapaaehtoisuuden ymmärtämisestä. (Turunen 2017.)
Psykologinen palautuminen osana hyvää oloa
Psykologisella palautumisella tarkoitetaan kehon ja mielen palautumista työstä. Psykologinen palautuminen auttaa elpymään rasituksista ja tavoittelemaan onnellista ja merkityksellistä elämää. (Virtanen 2021.) Vaikka psykologinen palautuminen viittaa usein työstä palautumiseen, sitä kannattaa soveltaa myös vapaaehtoistoimintaan.
Jos palaat vapaaehtoistoiminnasta hyväntuulisensa ja energisenä, sen vaikutus psykologisen palautumisesi kannalta on todennäköisesti myönteinen: vapaaehtoistoiminta antaa voimavaroja enemmän kuin ottaa. Psykologiseen palautumiseen on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota, mikäli sinusta tuntuu, että et jaksaisi lähteä vapaaehtoistehtävään, vaikka tehtävä itsessään on mielekäs ja innostava. Psykologinen palautuminen auttaa palauttamaan vapaaehtoistoimintaan siihen kuuluvan ilon.
Jatkuva kiire ja kuormittuminen uuvuttavat, mikä voi heijastua kielteisesti ihmissuhteisiin ja vähentää elämän merkityksellisyyttä. Palautumisen tarpeen tunnistaminen ei ole kuitenkaan aina helppoa kiireen keskellä. Pitkittynyt stressi ja palautumisvaje voivat oireilla useilla eri tavoilla. (Virtanen 2021.)
Suomen Punaisen Ristin (SPR) mukaan myös vaativan auttamistilanteen kokeminen voi aiheuttaa voimakkaita jälkireaktioita (pdf). Palautumisvaje saattaa kehittyä pikkuhiljaa, mikä vaikeuttaa sen tunnistamista. Monet havahtuvat palautumisen tarpeeseen vasta sitten, kun uupumistila kolkuttaa ovella. Voimat ovat niin lopussa, että keho ei enää onnistu palautumaan.
Uupumisoireiden ilmaantuessa vapaaehtoisen kannattaa ottaa asia puheeksi vapaaehtoistoiminnan järjestäjän kanssa. SPR listaa uupumisoireita (pdf), joita on hyvä pitää silmällä:
- Ilon katoaminen toiminnasta
- Ärtyneisyys
- Univaikeudet
- Huumorintajun katoaminen
- Jatkuva väsymys
- Asioiden unohtelu
- Aikaansaamattomuus
- Usein toistuva päänsärky
- Kohonnut verenpaine
- Keskittymisvaikeudet
Huomioi, että oireet voivat kertoa muustakin kuin stressistä ja voivat vaatia terveydenhuollon ammattilaisen puoleen kääntymistä.
Vapaaehtoistoiminta on parhaimmillaan elvyttävä kokemus, joka auttaa palautumaan elämän muista rasituksista. Vapaaehtoistoiminta tuo elämään merkityksellisyyttä, joka on tärkeä osa palautumisen kokemusta.
Kuusi askelta psykologiseen palautumiseen
Alla esittelemme tiivistetysti psykologiseen palautumiseen liittyvän DRAMMA-mallin, joka liittyy myös hyvän elämän tutkimukseen. Mallilla on pyritty selittämään, miten vapaa-aika on yhteyksissä subjektiiviseen hyvinvointiin. (Virtanen 2021.) Sen avulla on myös mahdollista pohtia, miten vapaaehtoinen pystyy palautumaan vapaaehtoistehtävistä.
Onnistunut ja mielekäs vapaa-aika tuottaa myönteisiä kokemuksia ja tunteita, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta sekä merkityksellisyyttä omaan elämään.
DRAMMA-malli käsittää kuusi palautumisen kokemusta, joilla voi edistää hyvinvointia:
- Työstä irrottautuminen
- Rentoutuminen
- Autonomia eli omaehtoisuus
- Taidonhallinta
- Merkityksellisyys
- Yhteenkuuluvuus
Seuraavaksi esitellään näitä kokonaisuuksia tarkemmin ja kuvataan konkreettisten harjoitusten avulla, miten psykologista palautumista voidaan hyödyntää vapaaehtoisten hyvinvoinnin edistämisessä. Harjoitteet ovat suoraan lainattuja Anniina Virtasen kirjasta Psykologinen palautuminen.
1. Työstä/tehtävästä irrottautuminen
Vapaaehtoistehtävästä irrottautuminen on jaksamisen kannalta oleellista. Irrottautumisella tarkoitetaan sitä, että emme enää tehtävän päättymisen jälkeen mieti siihen liittyviä asioita. Palaudumme parhaiten, kun pääsemme kokonaan irti tehtävästä.
Asioiden vatvominen mielessä pitää kehon ja mielen stressitilaa yllä. Tämä altistaa monille terveyden ja hyvinvoinnin ongelmille kuten uniongelmille, uupumukselle ja masennukselle. Kun murehdimme mieltä vaivaavia asioita, koemme kielteisiä tunteita ja ajatukset kiertävät negatiivisuuden kehää.
Erityistä huomiota irrottautumiseen pitääkin käyttää ihmisten kohtaamiseen liittyvissä vapaaehtoistehtävissä, sillä kohtaamiset eivät aina ole mutkattomia. Myös tehtävät, jotka tehdään teknologiaa hyödyntäen voivat aiheuttaa vaikeuksia irrottautumisen kannalta. Lisäksi kaikki ristiriitaa tai muuta kuormitusta aiheuttavat piirteet tehtävässä vaikeuttavat irrottautumista.
Jos vapaaehtoistehtävää tehdään kotoa käsin, on keskeisin irrottautumisen keino vahvistaa vapaaehtoistoiminnan ja muun vapaa-ajan välisiä rajoja. Noudata siis vapaaehtoistehtävälle annettuja aikoja. Kun tehtävä päättyy, olet antanut sille oman panostuksesi.
Alla on muutamia vinkkejä vapaaehtoistehtävästä irrottautumiseen:
- Aseta itsellesi rajat ja pitäydy niissä: Milloin tehtävä alkaa ja päättyy? Milloin pidät tauot? Laita tarvittaessa herätyskello muistuttamaan tauoista ja tehtävän päättymisestä.
- Kerro muille, ettet käytä vapaa-ajallasi tehtävään liittyviä viestisovelluksia tai sähköpostia.
- Pyri irrottautumaan tehtävästä sen päätyttyä siirtymällä jonkin muun asian pariin. Lähde esimerkiksi ulkoilemaan tai soittele ystävälle.
- Siirrä vapaaehtoistehtävään liittyvät välineet tai asusteet pois näkyvistäsi.
- Harjoittele tietoisen läsnäolon taitoja. Kun keskitämme huomiomme täysillä kuhunkin hetkeen, muut asiat väistyvät mielestämme.
Voit harjoitella tehtävästä irrottautumista seuraavien harjoitusten avulla:
2. Rentoutuminen
Palautumisen kokemuksista rentoutuminen on helpoin ymmärtää. Rentoutuessa vireystila rauhoittuu ja psyykkinen ja fyysinen aktiivisuus asettuu matalalle tasolle. Lepo ja löysäily auttavat palautumaan kuormituksesta tehokkaasti. Toimiva tapa rentoutua on tehdä jotakin, joka on meille helppoa eikä vaadi meiltä ponnistelua.
Rentoutumisesta on paljon hyötyä hyvinvoinnille. Se edistää tyytyväisyyden tunnetta omaa elämää kohtaan ja vähentää terveyteen liittyviä haasteita, kuten tunneperäistä kuormitusta ja uniongelmia. Etenkin fyysistä tehtävää tekevien on tärkeää antaa oman kehon levätä vaativista ponnistuksista ja tehdä palauttavia harjoituksia.
Etsi tapoja, joilla saat itsesi helposti rauhoittumaan. Näitä voivat olla esimerkiksi hengittämiseen keskittyminen, liikunta, kylpy tai joku muu itseä hellivä asia.
3. Autonomia eli omaehtoisuus
Autonomia eli omaehtoisuus merkitsee kokemusta siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa. Omaehtoisuutta tarvitaan, jotta voi elää itsensä näköistä elämää.
Omaehtoisuudesta on kyse esimerkiksi silloin, kun jokin aktiviteetti vetää sinua voimakkaasti puoleensa. Koet, että sitä tehdessä olet aito, oma itsesi. Se, että elämä on omassa hallinnassa ja omien valintojen tulosta, on hyvin tärkeää elämän merkityksellisenä pysymisen kannalta. Joskus omaehtoisuuden tärkeyden huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole. Näin voi käydä, jos jatkuvasti mukautuu toisten tarpeisiin.
Toisinaan arkeen kasautuu asioita, joita toteutetaan vailla omaa halua. Onkin hyvä kysyä itseltä, tekeekö asioita mielellään vai pelkästä velvollisuudentunnosta. Tämä on myös oleellisen tärkeä kysymys vapaaehtoistoiminnassa: teetkö vapaaehtoistehtävää aidosta vapaasta halustasi vai ohjaako siihen jokin velvollisuus?
On tärkeää oppia asettamaan itselle rajoja ja oppia sanomaan ei asioille, jotka eivät ole arvojemme mukaisia. Ein sanominen auttaa myös sanomaan kyllä niille asioille, jotka ovat meille tärkeitä.
4. Taidonhallinta
Vaikka itsensä kehittäminen edellyttää useimmiten jonkin verran ponnistelua, se kuitenkin antaa paljon ja lisää uusia voimavaroja. Myös tämän myötä syntyy palautumista. Vapaaehtoistoiminta lisää voimavaroja, jos vapaaehtoinen pääsee hyödyntämään ja kehittämään siinä omaa osaamistaan. Vapaaehtoistoiminta palauttaa myös silloin, kun kokeilee vaikka kertaluonteisesti aivan uutta tehtävää.
Jos vapaaehtoistehtävään kuuluu liikaa oman itsensä kehittämistä, opiskeltavaa ja uusia asioita, se saattaa kääntyä kuormittavaksi. Tällöin ei enää kannata haalia lisää haasteita omaan vapaa-aikaan tai vapaaehtoistehtävään, vaan keskittyä palauttavaan tekemiseen. Jos lähdet heti työpäivän jälkeen vapaaehtoistehtäviin, on hyvä miettiä, onko arjessa riittävästi aikaa myös muille asioille.
Flow-tilassa ihminen kokee palkitsevaa tasapainoa haasteen ja taitojensa välillä sekä uppoutuu tekemiseen täysin. Flow-tila voi tuntua hurmaavalta, sillä hallinnan tunne hipoo siinä täydellistä. Vaikka vapaaehtoistehtävässä ei aina pääsisikään flow-tilaan, voi inspiraatiota löytää ihan pienistäkin uusista asioita, kuten hyvästä keskustelusta uuden ihmisen kanssa. Voi olla myös inspiroivaa kokeilla tehdä jotain vanhaa täysin uudella tavalla.
5. Merkityksellisyys
Kun koemme elämämme merkityksellisenä, voimme paremmin, olemme motivoituneita ja koemme elämämme elämisen arvoiseksi. Merkityksellisyyden kokemus liittyykin eudaimoniaan eli onneen. Eudaimonia tarkoittaa kokonaisvaltaista kukoistusta, jossa meillä on mahdollisuus toteuttaa omaan elämäämme sopivia ja merkityksellisiä päämääriä.
Vapaaehtoistoiminnassa saamme mielekästä käyttöä vapaa-ajallemme ja arvostusta siitä, että annamme aikaamme yhteisen hyvän edistämiseen. Myös aivan arkiset asiat ja tutut rutiinit tuottavat merkityksellisyyttä – esimerkiksi se, että vapaaehtoistoiminta liittyy aina tiettyyn viikonpäivään ja toteutuu tuttujen rutiinien mukaan. Rutiinit tuovat toimintaan säännöllisyyttä ja ennakoitavuutta.
Frank Martelaa (2020) mukaillen merkityksellisyys toteutuu vapaaehtoistoiminnassa parhaiten silloin, kun:
- toiminnassa voi luoda tyydyttäviä ihmissuhteita
- toiminnassa pääsee auttamaan muita
- oman vapaaehtoistehtävän sisältöön on mahdollista vaikuttaa
- toiminnassa pääsee käyttämään kykyjään.
Joskus merkityksellinen tekeminen voi vaatia vaivannäköä ja ponnistusta, minkä takia voimme kokea merkityksellisyyttä tavoitellessamme myös kielteisiä tunteita. Tämä on varmasti monille paljon vastuuta kantaville vapaaehtoisille tuttu tunne. Toisaalta juuri vastoinkäymisten yli pääseminen tekee ponnistelusta erityisen arvokkaan tuntuista.
6. Yhteenkuuluvuus
Yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys ovat tärkeimpiä tarpeitamme. Läheiset ihmiset ovat tavallaan osa meitä: meillä on heihin tunneside. Ne tilanteet, jotka kutsuvat meitä liittymään porukkaan, tuntuvat mielekkäiltä. Vastaavasti jos jäämme ulkopuoliseksi joukosta, tulee pinnalle ikäviä tuntemuksia. Pitkään jatkuneella yksinäisyydellä on kielteisiä vaikutuksia terveyteemme.
Yhteenkuuluvuudessa ei niinkään ole kysymys sosiaalisten suhteiden määrästä vaan niiden laadusta. Vapaaehtoistoiminnassa on tärkeämpää saada kokemus kohdatuksi tulemisesta kuin vain pintapuolisesti tulla nähdyksi. Psykologisesti turvallinen yhteisö tukee vapaaehtoista tehtävässään, jotta hän saa olla oma itsensä ja kokee tulevansa arvostetuksi sellaisenaan.
Arkisten kohtaamisten ohella vapaaehtoisten yhteiset retket, juhlat ja virkistyspäivät ovat tärkeitä, sillä ne hitsaavat vapaaehtoisjoukkoa yhteen.
Resilienssikyvykkyys eli muutosten kohtaamisen taito voimavarana
Resilienssi eli sitkeys tarkoittaa yksilön ja organisaation kyvykkyyttä sopeutua stressaavaan kokemukseen tai johonkin muuhun kielteiseen tapahtumaan. Yksilöiden osalta resilienssi tulee esille erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa, kun taas organisaatioiden osalta se liittyy erityisesti muutoksiin. (Poijula 2019.)
Vapaaehtoistoiminnassa on tapahtunut viime vuosina suuria mullistuksia, ja niitä on varmasti myös edessäpäin. Korona-aikana suuri osa vapaaehtoistoiminnasta on siirtynyt digitaalisesti toteutettavaksi. Paluu yhteisiin livetapaamisiin voi olla vaikeaa. Silti hämmästyttävän monista haasteista on myös selvitty. Vapaaehtoistoiminnan yhteisöt ovat osoittaneet muutosten edessä resilienssiä ja nähneet uusia mahdollisuuksia.
Resilienttien yksilöiden ominaispiirre on päättäväisyys hallita omaa tilannettaan. Heillä on kyky tarkastella ja luoda merkityksiä vastoinkäymisille. Sen sijaan, että he pitävät itseään kohtalon uhreina, he keksivät erilaisia tapoja nähdä epäonnensa ymmärrettävällä tavalla, eivätkä koe vaikeuksia ylivoimaisina. Resilientit ihmiset jaksavat aloittaa aina uudestaan epäonnistumisista huolimatta. (Poijula 2019.)
Haluatko lisätä henkilökohtaista resilienssiäsi tai tutkia, miten resilientti yhteisösi on? Voit hyödyntää harjoitusta sitkeyden lisäämisestä.
Luonto tekee meistä onnellisia
Luontoretki on helppo, halpa ja laajalti hyödynnetty keino vapaaehtoisten ryhmäyttämiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen. Luonnon ääreen pääsee Suomessa helposti myös kaupunkiympäristössä. Esimerkiksi puistoon meneminen antaa mahdollisuuden läsnäolon harjoittamiseen ja vaikka puun halaamiseen.
Jo kauan on tiedetty, että metsä huojentaa stressiä ja ahdistusta. Sen elvyttävä voima näkyy jo 5–15 minuutissa verenpaineen laskuna ja keskittymiskyvyn parantumisena. Myös kivun kokemus vähenee ja mielihyvähormonit lisääntyvät. Luontoympäristö synnyttää myönteisiä tunnetiloja ja lisää yhteistyöhalua. Työmuisti paranee ja luovuus kasvaa. (Taivasmaa 2019.)
Metsässä tai muussa luontoympäristössä päädytään hyvin samanlaiseen tilaan kuin meditaatiossa. Mikä sitten saattaa ihmisen tällaiseen olotilaan? On sanottu, että metsän värit, sävyt, kuviot ja erilaiset yksityiskohdat kutsuvat uppoutumaan aistittavaan todellisuuteen. Kun on uppoutunut tietoiseen läsnäoloon, huolet ja murheet unohtuvat. Luonnossa saa etäisyyttä arjen vaatimuksiin. Lisäksi luonto herättää hyväksymisen, toiveikkuuden ja kiitollisuuden kokemuksia (Taivasmaa 2019; Salovuori 2020.)
Myös luonnon äänimaailma elvyttää. Meluisa kaupunkiympäristö nostaa helposti valmiustilaa, mikä lisää stressiä ja tuo mieleen kuormittavia ajatuksia. Tuulen humina puissa ja lintujen äänet saavat meidät spontaanisti rentoutumaan. (Taivasmaa 2019; Choukas-Bradley 2018.)
Suomessa on pitkä perinne hyödyntää luonnon tarjoamia hyvinvointivaikutuksia erilaisten menetelmien avulla. Yksi näistä on Sirpa Arvosen kehittämä Metsämieli-menetelmä, jonka avulla tutustutaan luontoympäristöihin ja tehdään erilaisia itsenäisiä tai ohjattuja läsnäolo-, rentoutus-, virkistys-, voimavara- ja mielentaitoharjoituksia. Harjoitukset vahvistavat myös muutoksista selviämisen taitoa sekä lisäävät vastoinkäymisten sietokykyä ja niistä toipumista. (Arvonen 2022.)
Lähteet ja lisätietoa:
Alhanen, Kai, Kangasaho, Anne, Ahtiainen, Olli-Pekka, Kangas, Marko, Soini, Tiina & Soininen, Jarkko. 2011. Työnohjauksen käsikirja. Saksa: BoD.
Arvonen, Sirpa. 2022. Metsämieli – Mielen ja kehon viikkopolut. Karttakeskus. Viro: Printon AS.
Choukas-Bradley, Melanie. 2018. Metsäkylpy – Hyvinvointia luonnosta shinrin-yokun avulla. Helsinki: Kustannus S & S.
Martela, Frank. 2020. Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä. Gummerus.
Mielenterveystalo. Omahoito: Hyvinvointia luonnosta.
Mieli ry. Mitä on vapaaehtoistyön työnohjaus?
Poijula, Soili. 2019. Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.
Salovuori Tuomo. Luonnon lahjoja, hyvinvointia jokaiseen päivään. Helsinki: Kirjapaja.
Suomen Punainen Risti. 2009. Ohjeita vapaaehtoistyössä jaksamiseen (pdf).
Suomen työnohjaajat ry, STOry.
Taivasmaa, Jarko. 2019. Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään. Helsinki, Otava.
Tenhunen, Tuomo & Porkka, Suvi-Tuuli. 2017. Vapaaehtoistyön työnohjauksen ytimessä. Suomen Mielenterveysseura. Sälekarin kirjapaino Oy.
Turunen Minna 2017. Jaksava työnohjaaja – laadukas työnohjaus. Teoksessa Tenhunen, Tuomo & Porkka, Suvi-Tuuli. 2017. Vapaaehtoistyön työnohjauksen ytimessä. Suomen Mielenterveysseura. Sälekarin kirjapaino Oy.
Virtanen, Anniina. 2021. Psykologinen palautuminen. Latvia: Tuuma.
Yle Areena. Podcastit. Metsäradio: Metsämieli-menetelmän terveysvaikutukset.
Puolitaival, Satu; Porthén, Anne & Salmela, Marjo. Opas vapaaehtoisten hyvinvointiin. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2022.