Tässä osiossa kerrotaan, miten jokainen vapaaehtoinen ja vapaaehtoistoimintaa koordinoiva henkilö voi vahvistaa omia voimavarojaan ja tukea siten hyvinvointiaan.
Psykologinen pääoma on jokaisen henkinen voimavara ja auttaa säilyttämään mielenrauhan erilaisissa tilanteissa. Koska vapaaehtoistoiminta on yhteisöllistä toimintaa, jossa edistetään itselle tärkeitä arvoja, nousevat myös hyvät tunnetaidot ja niiden vahvistaminen avainasemaan.
Psykologinen pääoma henkisenä voimavarana
Psykologinen pääoma on henkinen voimavara ja vahvistaa kykyä säilyttää mielenrauha erilaisissa tilanteissa. Psykologisen pääoman käsitteen kautta voimme miettiä, millaisia olemme nyt sekä millaiseksi haluamme kasvaa ja kehittyä.
Aikaisemmat elämänkokemuksemme ovat muovanneet psykologista pääomaamme, mutta sitä on myös mahdollista kasvattaa ja kehittää. Psykologinen pääoma ei ole yhtä vakiintunut asia kuin persoonallisuuspiirteet tai temperamentti, vaan se muovautuu elämän mittaan. Psykologista pääomaa voi ja kannattaa kehittää myös organisaation, esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan yhteisön tasolla. (Heikkilä, Leppänen & Rauhala 2013.)
Psykologisen pääoman ulottuvuuksia ovat:
- Itseluottamus – voimme luottaa itseemme ja siihen, että onnistumme tavoitteissamme.
- Toiveikkuus – voimme asettaa tavoitteita ja pyrkiä niitä kohti.
- Optimismi – osaamme kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat hyvin.
- Sitkeys – emme lannistu, kun eteen tulee esteitä, vaan löydämme energiaa jatkaa eteenpäin.
Psykologista pääomaa on mahdollista vahvistaa omassa arjessa, jolloin se tukee paremmin omaa hyvinvointia ja mielen tyyneyttä. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen on erittäin hyvä mahdollisuus tähän. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa sopivasti haasteellisia tehtäviä, auttaa toteuttamaan unelmia ja asettamaan yhteisiä tavoitteita sekä kasvattaa sitkeyttä.
Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myös monia syitä olla kiitollinen. Todennäköisesti löydät vapaaehtoistoiminnastasi jo nyt paljon myönteisiä asioita: toiminnassa tapaat mukavia ihmisiä, saat edistää itsellesi tärkeitä asioita, pystyt vaikuttamaan asioihin ja koet hauskoja hetkiä. Kiinnittämällä huomiota myönteisiin asioihin rakennat samalla puskuria vastoinkäymisten varalle.
Tunnetaitojen oppiminen on tärkeää vapaaehtoistoiminnassa
Tunteet ovat lähes koko toiminnan perusta. Ne suuntaavat käyttäytymistämme ja vaikuttavat valintoihimme yhdessä arvojen ja pyrkimysten kanssa. Tunteiden tarkoituksena on ohjata havaintoja ja kehoa toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tunteet tarjoavat tietoa, jonka avulla orientoidutaan ja toimitaan. Tunteita tarvitaan kaikkialla, ja kaikenlaiset tunteet ovat hyödyllisiä. (Myllyviita 2016.)
Myös vapaaehtoistoiminnassa tunteet ovat aina läsnä. Jo vapaaehtoistoimintaa aloittaessa tunne ohjaa sitä, millaisiin vapaaehtoistehtäviin sydän vie. Toiminnassa koetaan vahvoja tunteita, useimmiten myönteisiä. Ne vahvistavat kokemusta, että vapaaehtoisena toimiminen oli oikea valinta.
Keskeinen tunne vapaaehtoistoiminnassa on ilo tehdystä työstä ja siitä, että on saanut olla mukana. Mitä paremmin vapaaehtoistehtävän vaatimukset ja yksilön osaaminen kohtaavat, sitä todennäköisemmin siitä myös iloitaan. Ilon tunnetta voi syntyä pienistäkin kohtaamisista, kuten siitä, että vapaaehtoistoimintaa koordinoiva henkilö huomioi ja kuuntelee.
Myös kielteisiin tunteisiin on tärkeää säilyttää kosketus. Ne voivat viestittää meille vaikkapa siitä, että vapaaehtoistehtävä ei vastaa voimavarojamme, kykyjämme tai arvojamme. Ne voivat myös havahduttaa huomaamaan esimerkiksi epäasiallista käytöstä.
Tunteet toimivat vahvoina suunnannäyttäjinä. Niistä voi olla iloinen ja kiitollinen, sillä ne kertovat meille, että asiat ovat liikkeessä. Joskus tunteet voivat johtaa meidät harhaan tai kuluttaa turhaan energiaamme. Siksi onkin tärkeää olla tietoinen omasta tunne-elämästään. (Uusitalo-Arola 2022.)
Tunnetaitojen oppiminen on vapaaehtoistoiminnassa tärkeää myös siksi, että kun tunteet tunnistetaan paremmin, on helpompaa suunnata toimintaa oikein. Esimerkiksi positiivinen tunnetila saa aikaan luovuutta, mutta ahdistuneessa mielialassa suorituksemme hajoaa. (Suutarinen & Vesterinen 2010.)
Tunteita tutkiessa kannattaa edetä rauhassa yksi vaihe kerrallaan. Voit pysähtyä tutkimaan tunnetta tämän Uusitalo-Arolan (2022) ohjenuoran avulla:
- Huomaaminen: Mikä näkyy ja mitä tunsit? Mitä teit tai mitä tapahtui? Mitä ihmettelit? Mitä ajatuksia tai tuntemuksia kehoosi liittyi?
- Nimeäminen: Miten nimeäisit tunteen? Olisiko se iloa, surua, kiukkua, pettymystä, innostusta, häpeää? Millaisella sanalla sitä kuvailisit? Pyri tarkkaan kuvaukseen.
- Tutkiminen: Mikä tarve on tunteen takana? Mitä tilanne kosketti sinussa? Yritä päästä lähelle ydintunteistasi ja perustarpeitasi. Mistä oikeastaan olikaan kysymys?
- Läpi eläminen: Mitä kokemuksia liittyy tähän tunteeseen? Mihin tämä kaikki liittyy? Kirjoita kokemuksesi ylös, jotta voit palata siihen myöhemmin.
Jos vapaaehtoistoiminta herättää sinussa kielteisiä tunteita, on tärkeää ottaa asia puheeksi vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin tai vetäjän kanssa. Haluatko oppia ymmärtämään paremmin, millaisissa tilanteissa ärsyynnyt ja mistä ärsyyntymisesti johtuu?
Jämäkkyys vähentää kuormitusta vapaaehtoistehtävissä
Jämäkkyys tarkoittaa sitä, että tiedostamme omat tunteemme ja ilmaisemme ne loukkaamatta toista. Jämäkkyys on tärkeä voimavara, joka vähentää kuormitusta vapaaehtoistehtävissä.
Joskus ongelmana on se, että vapaaehtoinen ei osaa sanoa ei. Vapaaehtoistyö.fi-palvelun kysely vapaaehtoisille kesällä 2022 (pdf) toi ilmi, että vapaaehtoistehtävästä on välillä vaikea kieltäytyä. Vapaaehtoisesta voi tuntua, että tehtävään on pakko suostua, koska ketään muutakaan ei löydy sitä hoitamaan. Oman jaksamisen kannalta on kuitenkin välttämätöntä pystyä kieltäytymään tarjotusta vapaaehtoistehtävästä silloin, kun ei halua tai jaksa tarttua tehtävään.
Jos ein sanominen on vaikeaa, sitä voi harjoitella arjen tilanteissa. Tarkoituksena on oppia kieltäytymään, vaikka se voi tuntua ikävältä ainakin alussa. Vaikka olisimme kuinka empaattisia, meidän on asetettava itsellemme rajoja ja valikoitava tietoisesti, mihin käytämme aikaamme ja energiaamme. Kun sanomme yhdelle asialle ei, voimme sanoa toisille, tärkeämmille asioille kyllä. (Myllyviita 2016.)
Vapaaehtoistoiminnassa voi myös tuntua siltä, että omia näkemyksiä ei saa tuotua esille. Tästä voi tulla sellainen olo, ettei omiin tunteisiin ole oikeutta. Jos aina huomioimme vain muiden tunteita ja mielipiteitä, saattaa koko elämästä tulla muiden palvelemista. Muiden tarpeiden asettaminen jatkuvasti omien tarpeiden edelle voi uuvuttaa. (emt.)
Psykologisesti turvallisessa yhteisössä kaikenlaiset tunteet saavat tulla esille ja erilaisten ihmisten näkemyksiä osataan käsitellä arvostavasti. Seuraavassa osiossa kerromme hyvinvoivan vapaaehtoisyhteisön rakentamisesta.
Lähteet ja lisätietoa:
Heikkilä Annamari, Leppänen Makke & Rauhala Ilona. 2013. Pääasia: organisaation psykologinen pääoma. Talentum.
Myllyviita, Katja. 2016. Tunne tunteesi. Riika: Kustannus oy Duodecim.
Suutarinen, Marjaana & Vesterinen, Pirkko-Liisa (toim.). 2010. Työhyvinvoinnin johtaminen. Johtamistaidon opisto. Otava.
Uusitalo-Arola, Liisa. 2022. Suunnassa. Jyväskylä: Tuuma.
Vapaaehtoistyö.fi. Vapaaehtoisten kysely 2022 (pdf).
Puolitaival, Satu; Porthén, Anne & Salmela, Marjo. Opas vapaaehtoisten hyvinvointiin. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2022.