Vapaaehtoistoimintaan kuuluu nimensä mukaisesti vapaaehtoinen toimintaan osallistuminen, eikä vapaaehtoista voi velvoittaa osallistumaan. Moni järjestö ja toiminta kuitenkin tarvitsee toteutuakseen ja toiminnan jatkumiseksi sitoutuneita tekijöitä. Vapaaehtoistoiminnassa sitoutunut vapaaehtoinen on aktiivinen ja motivoitunut sekä ottaa vastuuta. Sitouttamisella tarkoitetaan kaikkia niitä tapoja, joilla tuetaan vapaaehtoista toiminnassa ja mukana olemisessa.
Sitoutumisen intensiteetti vaihtelee tehtävästä ja vapaaehtoisesta toiseen. Jotkut tehtävät eivät vaadi pitkäaikaista sitoutumista. Toiset tehtävät edellyttävät nimenomaan pitkäaikaista sitoutumista ja luottamussuhteen syntymistä.
Tyypillinen välimuoto sitoutumisesta on vapaaehtoisen sitoutuminen yhteen projektiin kerrallaan sekä satunnainen sitoutuminen. Vapaaehtoiset pitävät sitoutumista seikkana, joka kuuluu vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan saa muodostua pakolliseksi velvollisuudeksi, eikä vapaaehtoisilta voi vaatia samanlaista panosta kuin ammattilaisilta.
Keinot vapaaehtoisten sitouttamiseen
Sitouttamisen tavat ovat osittain limittäisiä motivoinnin kanssa, ja sitouttaminen saattaa onnistua yksinkertaisillakin keinoilla. Sitouttaminen lähtee jo aivan ensi kohtaamisesta. Jo rekrytointivaiheessa on tärkeää luoda vastaanottava ja ystävällinen ilmapiiri sekä antaa realistinen kuva toiminnasta.
Kun vapaaehtoista perehdytetään, käydään läpi yhteiset pelisäännöt: selkeät ja läpinäkyvät käytännöt ja ohjeet sitouttavat. Tehtävänkuvien tulee olla hyvin määriteltyjä ja mielekkäitä sekä vastuunjaon selkeä. Perehdytykseen ja mielekkäiden tehtävien löytämiseen kannattaa panostaa, ettei vapaaehtoinen jää tyhjän päälle.
Kasvokkain kohtaaminen antaa vapaaehtoiselle kannustusta ja tukea. Tuen merkitys on sitouttamisessa valtava: kuuntelemalla, olemalla saatavilla sekä koulutusta tarjoamalla saadaan sitoutunut ja osallistava ilmapiiri. Kokemus osallisuudesta edistääkin tunnetusti sitoutumista. Osallistaminen tarkoittaa vapaaehtoisen ottamista osaksi yhteisöä, hyvän ryhmähengen luomista sekä yhteisöllisyyttä.
Hyvinä sitouttamisen keinoina voi käyttää myös toiminnan kehittämistä yhdessä sekä vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyyden sanoittamista, työn tunnustamista ja saavutusten sitomista toimintaan. Unohtaa ei pidä myöskään kiittämistä, muistamista ja arvostuksen osoittamista. Ylipäätään toiminnan positiivisuus antaa vapaaehtoiselle voimia ja halua jatkaa tai palata mukaan yhä uudelleen.
Sitouttamisen muistilista:
- Kiitä, muista ja arvosta.
- Luo hyvä ilmapiiri.
- Ota osaksi yhteisöä.
- Tue, kannusta ja kuuntele.
- Perehdytä ja kouluta.
- Luo mielekkäät ja selkeät tehtävät.
- Ole saatavilla.
- Kerro yhteisistä pelisäännöistä.
- Kerro toiminnan merkityksestä.
Sitoutuvatko vapaaehtoiset nykyään vähemmän?
Vapaaehtoinen voi olla motivoitunut tekemään vapaaehtoistoimintaa mutta ei välttämättä sitoudu yhdistyksen tai järjestyksen jäsenyyteen ja toimintaan pitkäaikaisesti. Vapaaehtoinen voi vältellä sitoutumista aatteellisiin yhdistyksiin ja toimia mieluummin sitoutumattoman toimijan kanssa.
Vaikka vapaaehtoistyötä tehdään mielellään kasvotusten ja järjestöjen tai yhteisöjen organisoimana, kiinnostus erityisesti lyhytkestoisiin ja kertaluonteisiin vapaaehtoistehtäviin on kasvanut. Vapaaehtoistoimintaa tehdään pop up -tyylisesti erilaisissa tempauksissa, liikkeissä ja verkossa sitoutumatta pitkäksi aikaa.
Tämä herättää yhdistyksissä huolta vapaaehtoistoiminnan jatkuvuudesta nykymuodossaan. Monesti sitoutuminen on vapaaehtoistoiminnan ylläpitämisen kannalta keskeistä. Muutoksista huolimatta organisoitu toiminta pitää vielä etuasemaa. Toimintaa ja tehtäviä voi muutoksen huomioiden kuitenkin tarjota esimerkiksi lyhyemmissä pätkissä, kertaluonteisempina ja tempauksina silloin kun tämä on mahdollista.
Kun vapaaehtoinen haluaa lopettaa
Vapaaehtoisten pysyminen mukana yhdistyksen toiminnassa on tärkeää. Vapaaehtoisella on kuitenkin oikeus lopettaa tai pitää taukoa toiminnasta. Hyvin johdetussa yhdistyksessä vapaaehtoisen lopettaminen otetaan hyvin vastaan ja häntä tuetaan asiassa. Vapaaehtoiselle on kerrottu, miten tehtävässä voi lopettaa ja miten siitä voi ilmoittaa yhdistykselle. Näin vapaaehtoinen ei vain ajaudu pois toiminnasta.
Tärkeää on, että vapaaehtoinen voi lopettaa hyvillä mielin ja hänelle jää ilo annetusta ajasta. Hyvä käytäntö on myös antaa vapaaehtoiselle todistus osallistumisesta. Todistuksesta voi olla vapaaehtoiselle myöhemmin hyötyä esimerkiksi työnhaussa.
Vapaaehtoisen ei tarvitse kertoa kokemuksistaan tai lopettamisensa syitä, mutta jos tiedon saa, on siitä hyötyä toiminnan suunnittelun ja kehittämisen kannalta. Tieto voi auttaa miettimään, mihin toiminnassa täytyy kiinnittää huomiota, missä asioissa olisi syytä tarjota tukea ja missä tarvitsee tehdä muutoksia. Yleisimmin mainittuja syitä lopettamiselle ovat:
- ajan puute
- elämäntilanne
- uupuminen
- liian korkeat odotukset
- ongelmat vapaaehtoistoiminnassa
- vapaaehtoistoiminnan puutteellinen johtaminen.
Lähde: Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen Vapaaehtoistyö Suomessa 2021 -tutkimus. Lue tutkimusraportti täältä, pdf.
Alkuperäinen teksti: Paula Vihiniemi, 2020 / Päivitetty 2022, Kansalaisareena ry