Suomessa käydään parhaillaan erikoista ja huolestuttavaa keskustelua työttömistä. Työttömiä syytetään passiivisuudesta ja kotona makaamisesta. Kun ihminen sitten osallistuu, auttaa muita ja pitää kiinni arjen rytmistä vapaaehtoistoiminnan kautta, vastassa voivat olla selvityspyynnöt, tukien katkeamisen pelko ja kuukausia kestävä epävarmuus toimeentulosta. Moni työtön kokee, että turvallisinta on olla tekemättä mitään.
Kansalaisareenan kyselyyn vastanneista toimijoista yli puolet kertoi kohdanneensa tilanteita, joissa työtön on salannut vapaaehtoistoimintansa tukien menettämisen pelossa. Lähes yhtä moni oli kohdannut tilanteita, joissa vapaaehtoistoiminta oli johtanut selvityspyyntöihin tai uhkaan etuuksien menettämisestä.
Kyse ei ole yksittäistapauksista. Vielä muutama vuosi sitten vastaavia tilanteita tunnistettiin kymmeniä. Nyt niitä nousee esiin jatkuvasti eri puolilta Suomea.
Ongelma käynnistyy usein jo epäilystä. Työttömältä kysytään, tekeekö hän vapaaehtoistyötä, ja asia lähtee selvitykseen varmuuden vuoksi. Vaikka työttömyysturvalaissa todetaan selvästi, että yleishyödyllinen ja palkaton vapaaehtoistoiminta on sallittua, käytännössä moni joutuu todistamaan olevansa ”riittävän työtön” saadakseen osallistua yhteiskuntaan.
Pelon ilmapiiri näkyy myös järjestöissä. Vapaaehtoistoimintaa tarjoavat yhteisöt joutuvat kirjoittamaan selvityksiä, todistuksia ja erillisiä sopimuksia todistaakseen viranomaisille, että työtön vapaaehtoinen on edelleen työmarkkinoiden käytettävissä. Jo tämä kertoo, että järjestelmä on vinoutunut.
Tilanne herättää vakavan yhdenvertaisuuskysymyksen. Työssä käyvä ihminen voi osallistua vapaaehtoistoimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ilman, että hänen toimeentuloaan kyseenalaistetaan. Työttömän kohdalla sama toiminta voi johtaa selvityksiin, epäilyihin ja toimeentulon vaarantumiseen. Lisäksi käytännöt vaihtelevat alueittain. Se, miten vapaaehtoistoimintaan suhtaudutaan, riippuu liikaa siitä, missä päin Suomea ihminen asuu tai kenen virkailijan kanssa hän asioi.
Työttömyyden ollessa korkealla olisi järkevää rohkaista ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan, yhteisöihin ja osallisuuteen. Vapaaehtoistoiminta ylläpitää toimintakykyä, vahvistaa hyvinvointia, ehkäisee yksinäisyyttä ja tukee työllistymistä. Monelle se on ensimmäinen askel takaisin arkeen, yhteisöön ja työelämään.
Samaan aikaan järjestöiltä leikataan ennennäkemättömällä tavalla vedoten julkisen talouden vaikeaan tilanteeseen. Juuri järjestöt kuitenkin mahdollistavat vapaaehtoistoimintaa, jonka laskennallinen arvo Suomessa on lähes 3,2 miljardia euroa vuodessa. Monilla alueilla vapaaehtoisista on pulaa, ei ylitarjontaa.
Kansalaisareena ja Työttömien Keskusjärjestö vaativat tilanteeseen selkeyttä, yhtenäisiä käytäntöjä ja turhan byrokratian purkamista. Työttömillä tulee olla mahdollisuus osallistua vapaaehtoistoimintaan ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Työllisyysviranomaisille tarvitaan yhtenäiset valtakunnalliset ohjeet, vapaaehtoistoiminnan ja työn rajan on oltava nykyistä selkeämpi, ja työnhakijan on voitava saada ennakkotieto vapaaehtoistoiminnan vaikutuksista etuuksiinsa. Toimeentulo ei myöskään saa katketa selvitysten käsittelyn ajaksi.
Yhteiskunta ei voi samaan aikaan puhua aktiivisuuden ja osallisuuden tärkeydestä ja rangaista ihmisiä siitä, että he yrittävät olla aktiivisia.
Vapaaehtoistoiminta kuuluu kaikille. Myös työttömille.
Anne Porthén
toiminnanjohtaja
Kansalaisareena ry
Jukka Haapakoski
toiminnanjohtaja
Työttömien Keskusjärjestö ry