Kirjoittajat: Nia Sullivan ja Maija Mustajoki
Meille järjestötyön ammattilaisille vapaaehtoistyön hyödyt kotoutumisen kannalta ovat selkeitä. Sosiaaliset kontaktit, ammatillinen verkostoituminen, työkokemus, kielitaidon karttuminen ja tunne omasta tarpeellisuudesta edistävät yhteiskuntaan kiinnittymistä.
Vapaaehtoistyön hyödyistä on myös paljon tutkimustietoa. Esimerkiksi Kansalaisareenan vuoden 2024 tutkimuksen mukaan 63 prosenttia vapaaehtoistyöhön osallistuneista koki sen vaikuttaneen elämäänsä myönteisesti.
Tässä artikkelissa tarkastelemme, lunastaako suomalainen järjestökenttä nämä lupaukset ja mitä esteitä maahanmuuttajat kohtaavat vapaaehtoistyössä.
Työllistyminen on monelle maahanmuuttajalle keskeinen tavoite, joten työelämää ja vapaaehtoistyötä on tärkeä tarkastella rinnakkain. Vaikka vapaaehtoistyön motiivit voivat olla epäitsekkäitä, moni hakeutuu siihen parantaakseen mahdollisuuksiaan työllistyä Suomessa.
Jotta vapaaehtoistyön hyödyt toteutuisivat, on tärkeää tehdä antirasistista työtä ja tarkastella kriittisesti vapaaehtoistyön rakenteita. Artikkelia varten haastattelimme myös kahta Suomeen muuttanutta vapaaehtoista, joilla on kokemusta eri organisaatioista.
Työelämän ja vapaaehtoistyön haasteet kulkevat käsi kädessä
Maahanmuuttajien työelämässä kohtaamia haasteita on käsitelty paljon mediassa. Työllistymisen esteinä ovat esimerkiksi korkeat kielitasovaatimukset sekä verkostojen ja luottamuksen puute.
Ulkomailla työskentelevien kokemuksia vertailevassa Expat Insider -selvityksessä Suomi sijoittui työelämässä heikosti: 53 maan joukossa sijalle 46. Tutkimukseen osallistuneet kokivat työmarkkinoiden dynamiikan haastavaksi ja sopivan työpaikan löytämisen vaikeaksi. He myös kokivat, ettei heidän työpanostaan arvostettu.
Lisäksi ulkomaalaistaustaiset tekevät Suomessa syntyneitä useammin niin sanottuja epätyypillisiä töitä, kuten määräaikaisia tai osa-aikaisia työsuhteita, vuokratyötä tai alustatyötä.
Maahanmuuttajat kohtaavat siis paljon haasteita työnhaussa ja epävarmuutta työelämässä. Mutta miten tämä näkyy vapaaehtoistyössä? Kysyimme haastattelemiltamme vapaaehtoisilta, kuinka helppoa heidän on ollut löytää vapaaehtoistyötä Suomessa.
Haastateltavat mainitsivat kielitaidon olevan merkittävä este moniin tehtäviin. He kokivat myös, että tietoa vapaaehtoistehtävistä on vaikea löytää. Vaikka tietoa olisi tarjolla englanniksi, syntyy helposti vaikutelma, että toiminta on kuitenkin suomeksi.
Esimerkiksi googlaamalla ”volunteer in Finland” päätyy usein sivustoille, joilla vapaaehtoistyön luvataan olevan erinomainen väylä kotoutumiseen ja kielenoppimiseen. Linkit kuitenkin johdattavat usein suomenkielisille vapaaehtoistyön esittelysivuille tai vapaaehtoistehtäviin, joissa vaaditaan suomen kielen osaamista.
Yksi haastattelemistamme vapaaehtoisista puhui suomea mutta oli hieman epävarma kielitaidostaan. Hän toivoi, että suomenkielisissä ilmoituksissa mainittaisiin, jos mukaan voi tulla vähän heikommallakin suomen kielen taidolla.
Hän kertoi osallistuneensa erään keskikoisen järjestön vapaaehtoiskoulutukseen, jossa häntä helpotti se, etteivät kouluttajatkaan puhuneet täydellistä suomea. Lisäksi mukana oli muita osallistujia, joiden äidinkieli ei ollut suomi. Tämä madalsi kynnystä käydä keskusteluja hitaammin ja epätäydellisellä kielitaidolla.
Toinen haastateltu puolestaan osallistui erään suuren järjestön vapaaehtoishaastatteluun, joka hänen mukaansa muistutti työhaastattelua. Hän ei saanut vapaaehtoispaikkaa ja kuvaili kokemustaan näin:
…after that I didn’t want to volunteer for a while, I just wanted to help and be part of community, but I wasn’t qualified.
Torjutuksi tuleminen voi olla lannistavaa niin vapaaehtoistyön kuin palkkatyön etsinnässä.
Monissa järjestöissä maahanmuuttajia kyllä toivottaisiin mukaan, mutta vapaaehtoistyön rakenteet eivät mahdollista osallistumista ilman suomen kielen taitoa. Tehtävien kielivaatimuksia on perusteltu usein sillä, että järjestöillä ei ole ollut resursseja kääntää materiaaleja ja koulutuksia monelle kielelle, autettavat odottavat suomenkielistä vapaaehtoista, vaikuttamistyöllä tavoitellaan suomenkielistä yleisöä tai tehtävä itsessään liittyy vaikkapa suomen kielen opettamiseen.
Toisinaan ei-suomenkielisille on yritetty kuumeisesti keksiä tehtäviä. Tehtävät ovat saattaneet olla esimerkiksi kahvinkeittoa tai tuolien kantoa tapahtumissa tai avustettua vapaaehtoistyötä, jossa suomenkielinen vapaaehtoinen kulkee koko ajan rinnalla.
Vapaaehtoistyön ja muun palkattoman työn raja on hämärtynyt
Bontenbal, Calo, Montgomery ja Baglioni ovat tutkineet vapaaehtoistyön suhdetta työmarkkinoihin Suomessa ja Englannissa. Tutkimuksessa haastateltiin 104 maahanmuuttajaa, jotka olivat tehneet monenlaisia tehtäviä, kuten sisällöntuotantoa, tapahtumien järjestämistä, esiintymistä ja toimintaa lasten kanssa.
Suomessa asuvien maahanmuuttajien haastatteluissa kävi ilmi, että raja vapaaehtoistyön ja muun palkattoman työn, kuten kotoutumiskoulutukseen kuuluvan työssäoppimisjakson, välillä on hämärtynyt. Haastateltavat kuvailivat työssäoppimista vapaaehtoistyönä ja toisaalta vapaaehtoistyötä erilaisin termein, kuten palkattomana työnä, osa-aikatyönä tai palveluiden tarjoamisena.
Kotoutumiskoulutuksen työssäoppimisjakso, jossa maahanmuuttajien odotetaan löytävän itse harjoittelupaikkansa, muistuttaa usein enemmän vapaaehtoistyötä kuin opinnoissa suoritettavia urakeskeisiä harjoitteluita. Lisäksi Suomessa vapaaehtoistyö on hyvin moninaista, mikä tekee siitä vaikeasti määriteltävää ja haastavaa ymmärtää.
Osa haastatelluista teki vapaaehtoistyötä vakiintuneissa organisaatioissa, kun taas osa perusti omia yhdistyksiään ja käytti niihin paljon aikaansa ja resurssejaan. Monet tekivät erittäin aktiivisesti vapaaehtoistöitä ja suorittivat useita palkattomia harjoitteluita.
Tästä huolimatta he eivät löytäneet pätevyyttään vastaavaa työtä. Suomessa nämä erilaiset palkattoman työn muodot olivat usein haastateltavien ainoita työkokemuksia koko maassa asumisen ajalta.
Bontenbalin ja muiden mukaan on ongelmallista, että vapaaehtoistyö johti harvoin työllistymiseen, vaikka työkokemuksen hankkiminen on maahanmuuttajille keskeinen motivaatiotekijä palkattoman työn tekemisessä. Tutkimus kyseenalaistaa vapaaehtoistyön “vapaaehtoisuuden”, jos se jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Osa haastatelluista ilmaisikin turhautumisensa siihen, että heitä ohjataan jatkuvasti vapaaehtoistyöhön tai muihin palkattomiin töihin.
Vapaaehtoistyö voi parhaimmillaan avata ovia uralla etenemiseen, vahvistaa itsetuntoa, kielitaitoa ja yhteisöön kuulumisen tunnetta sekä laajentaa verkostoja. Kuitenkin rakenteelliset ongelmat, kuten syrjintä työmarkkinoilla tai maahanmuuttajien tutkintojen heikko tunnustaminen, vaikeuttavat merkittävästi työllistymistä vapaaehtoistyökokemuksesta huolimatta.
Antirasismi osana kansalaisjärjestöjen toimintaa
Antirasismin on oltava keskeinen osa järjestöjen arvoja ja käytäntöjä, koska niiden toiminta nojaa vapaaehtoisten fyysiseen ja henkiseen työpanokseen. Antirasismi viittaa tietoisiin ja aktiivisiin tekoihin, joilla puututaan epäasialliseen käytökseen ja syrjiviin käytänteisiin.
Järjestöjen on tärkeää tiedostaa, että maahan muuttaneiden ja rodullistettujen työllistymistä vaikeuttavat usein syrjintä, tutkintojen tunnustamisen ongelmat ja rajalliset ammatilliset verkostot (Sutela, M. 2023; Esses, Hamilton & Gaucher 2017). Ilman tietoista antirasistista lähestymistapaa vapaaehtoistyö voi toistaa työmarkkinoiden rakenteellisia ongelmia (Li 2021).
Järjestöjen on varmistettava, että vapaaehtoistehtävät edistävät sekä yhteisön että vapaaehtoisten henkilökohtaista ja ammatillista kehitystä. Järjestöt voivat tarjota mentorointi- ja koulutusohjelmia sekä palkkatyöhön johtavia polkuja, jotka tukevat maahan muuttaneiden ja rodullistettujen työllistymistä.
Tehtävien räätälöinnin lisäksi järjestöjen henkilöstön ja johdon tulee heijastaa yhteiskunnan ja yhteisön monimuotoisuutta. Erityisesti vähemmistöjä palvelevien ihmisoikeusjärjestöjen on kiinnitettävä huomiota valkoisen pelastajan kompleksiin (engl. white savior complex).
Teju Colen (2012) luoma termi viittaa asetelmaan, jossa valkoinen henkilö auttaa rodullistettua ihmistä tarkoituksenaan ”pelastaa” hänet. Sylvia Senen mukaan valkoisen pelastajan kompleksiin kuuluu myös ajatus siitä, että apua tarjotaan lähinnä valkoisen avunantajan ehdoin ja hänen emotionaalisia tarpeitaan tyydyttäen.
Ilmiö on haitallinen, koska se jättää avun kohteena olevat ulkopuolelle johtotehtävistä ja sivuuttaa heidän kokemustietonsa (Cole 2012). Vallan ja päätöksenteon keskittyminen etuoikeutettujen käsiin luo rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta. Järjestöjen onkin tärkeää varmistaa, että johtotehtävät ja päätöksentekopaikat ovat aidosti eri taustoista tulevien saavutettavissa (Cole 2012; Brown 2015).
Antirasististen periaatteiden juurruttaminen järjestöjen toimintaan vahvistaa niiden kykyä palvella monimuotoisia yhteisöjä ja edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa (Sutela, M. 2023; Ahmed 2012). Tämä hyödyttää sekä vapaaehtoisia että rikastuttaa järjestön toimintaa moninaisilla näkökulmilla, kokemuksilla ja asiantuntemuksella (Ahmed 2012; Brown 2015; Esses ym. 2017).
Kielitaitovaatimukset portinvartijana
Antirasistinen lähestymistapa nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä suomen kielen taitovaatimuksista työmarkkinoilla.
Tiukat kielivaatimukset sulkevat usein päteviä ja korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia pois työtehtävistä, joihin he muuten sopisivat tai olisivat jopa ylikoulutettuja. Tällaiset vaatimukset voivat ylläpitää järjestelmällistä poissulkemista, mikä puolestaan vie työpaikoilta ja yhteiskunnalta arvokkaita kykyjä ja monipuolisia näkökulmia (Saarinen & Keskinen 2022; Sutela, M. 2023).
SOSTE Sosiaali- ja terveys ry:n vuoden 2024 Järjestöbarometrin mukaan 62 prosenttia järjestöjohdosta kokee erityisiä haasteita saada maahanmuuttajataustaisia ihmisiä mukaan toimintaan. Haasteet liittyvät erityisesti kielitaitoon. Sujuvan suomen kielen taidon vaatimisen sijaan järjestöt voisivat toimia edelläkävijöinä palkkaamalla maahanmuuttajia ja kehittämällä ratkaisuja monikielisen ympäristön haasteisiin.
Järjestökentällä työskentelevät suomalaiset ovat monesti korkeakoulutettuja, kansainvälisesti suuntautuneita ja puhuvat englantia, jota tehtävissä usein edellytetäänkin. Moni meistä on jo koululaisena käyttänyt lukemattomia tunteja englannin ja muiden kielien opiskeluun ehkä juuri siinä toivossa, että kielitaidosta on hyötyä tulevaisuudessa. Onko siis välttämätöntä vaatia kaikilta kansainvälisiltä osaajilta sujuvaa suomen kielen taitoa tai kykyä tuottaa ja ymmärtää suomenkielistä asiatekstiä?
Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry:n MIITTI-toiminta tarjoaa konkreettisen esimerkin monikielisyyden onnistuneesta hyödyntämisestä järjestökentällä. Toiminta keskittyy maahan muuttaneiden mielenterveyden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen muun muassa liikunta-, taide-, kieli- ja vertaisryhmien avulla.
Tiimin kolmesta jäsenestä vain yksi puhuu suomea äidinkielenään, ja yli 90 prosenttia vapaaehtoisista on itse maahan muuttaneita. Työkielenä käytetään englantia, ja erilainen kieliosaaminen rikastuttaa tiimityöskentelyä.
Yksi tiimin jäsen taitaa monipuolisen someviestinnän, toinen kommunikoi sujuvasti arabiaksi ja kolmas kirjoittaa raportteja ja asiatekstejä suomeksi. Vaikka esimerkiksi rahoitushakemusten laatiminen englanniksi ja niiden kääntäminen suomeksi vaativat jonkin verran lisätyötä, kyse on vain muutamien päivien ylimääräisestä työstä vuodessa.
Kohti yhdenvertaista yhteiskuntaa
Antirasististen periaatteiden juurruttaminen Suomen kansalaisyhteiskuntaan ja työelämään on välttämätöntä, jotta maahanmuuttajien kohtaamia rakenteellisia esteitä voidaan purkaa. Erityisesti työllistymisessä haasteita tuottavat rajalliset ammatilliset verkostot, tiukat kielivaatimukset ja rekrytointiprosessien ennakkoluulot.
Monikielisyyttä tukeva työympäristö on keskeinen askel kohti monimuotoisempaa työyhteisöä. Se ei ainoastaan helpota maahanmuuttajien työllistymistä, vaan myös rikastuttaa organisaatioita ja yhteiskuntaa laajemmin. Kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli tässä muutoksessa: niiden on sitouduttava antirasistisiin toimintamalleihin, jotka edistävät osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja läpinäkyviä käytäntöjä.
Käytännössä tämä tarkoittaa vapaaehtoistehtäviä, jotka tukevat monikielisyyttä ja ammatillista kehitystä, mentorointiohjelmien luomista sekä siirtymäpolkujen rakentamista vapaaehtoistyöstä palkkatyöhön. Näillä toimilla voimme yhdessä rakentaa aidosti yhdenvertaista yhteiskuntaa.
Lähteet
Ahmed, S. 2012. On Being Included: Racism and Diversity in Institutional Life. Duke University Press.
Bontenbal, I., Calo, F., Montgomery, T. & Baglioni, S. 2024. Rethinking the Role of Volunteering in the Labor Market Inclusion of Migrants. Jyväskylän yliopisto. Luettavissa: https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/08997640231162352. Luettu: 23.7.2024.
Brown, W. 2015. Undoing the Demos: Neoliberalism’s Stealth Revolution. MIT Press.
Cole, T. 2012. The White-Savior Industrial Complex. The Atlantic.
Esses, V. M., Hamilton, L. K., & Gaucher, D. 2017. The Global Refugee Crisis: Empirical Evidence and Policy Implications for Improving Public Attitudes and Facilitating Refugee Resettlement. Social Issues and Policy Review, 11, 1, s. 78–123.
Eronen, A. 14.5.2024. Sote-järjestöt tavoittavat maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Soste. Luettavissa: https://www.soste.fi/uutiset/sote-jarjestot-tavoittavat-maahanmuuttajataustaisia-ihmisia/. Luettu: 23.7.2024.
InterNations 2024. Finland. Expat City Ranking 2024. Luettavissa: https://www.internations.org/expat-insider/2024/finland-40460. Luettu 31.10.2024
Kansalaisareena 7.5.2024. Tuore Vapaaehtoistoiminta Suomessa -tutkimus julkaistu. Luettavissa: https://kansalaisareena.fi/tuore-vapaaehtoistoiminta-suomessa-tutkimus-julkaistu/. Luettu 31.10.2024
Li, P. S. 2021. Equity and Inclusion in Volunteering: Toward a Transformative Framework. Journal of Volunteer Studies, 8, 2, s. 99–116.
Saarinen, T., & Keskinen, S. 2022. Rethinking integration policies: From exclusion to inclusion in the Nordic countries. Nordic Journal of Migration Research, 12, 2, s. 150–162.
Sene, S. 2019. Ei-valkoisten ihmisten representaatiot suomalaisissa naistenlehdissä syksyllä 2017.Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, viestintä. Luettavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201910023590. Luettu: 24.7.2024.
Peltosalmi, J., Eronen, A., Londén, P. & Ruuskanen, P. Järjestöbarometri 2024. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry 2024. Luettavissa: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2024/10/Jarjestobarometri_2024-1.pdf. Luettu 31.10.2024
Sutela, H. 4.12.2023. Maahanmuuttajien työllisyys Suomessa yli EU-keskitason – työmarkkina-asema heikompi kuin suomalaistaustaisilla. Tilastokeskus. Luettavissa: https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/maahanmuuttajien-tyollisyys-suomessa-yli-eu-keskitason-tyomarkkina-asema-heikompi-kuin-suomalaistaustaisilla/. Luettu: 23.7.2024.
Sutela, M. 2023. Labor Market Challenges for Immigrants and Minorities. Nordic Labour Journal.
Westrén-Doll, J. 1.8.2024. Törmäyksiä kielimuuriin. Helsingin Sanomat. Luettavissa: https://www.hs.fi/visio/art-2000010550761.html. Luettu: 13.3.2025.
Yhdenvertaisuus.fi s.a. Antirasismi osaksi arkea. Luettavissa: https://yhdenvertaisuus.fi/toimi-rasismia-vastaan. Luettu: 28.11.2024.
Kirjoittajat
Nia Sullivan
Nia on väitöskirjatutkija Åbo Akademissa ja tutkija MadEnCounters-hankkeessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy rotuun, yhteiskuntaluokkaan ja yhteisölliseen (mielenterveyteen liittyvään) hoivaan.
Maija Mustajoki
Maija työskentelee Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry:ssä MIITTI-toiminnan koordinaattorina.