Kirjoittajat: Eveliina Pasanen ja Sanna Saarto
Heijastaako järjestömme ympäröivää yhteiskuntaa? Ovatko ovemme aidosti avoinna kaikille? Osaammeko huomioida eri väestöryhmien tarpeet?
Nopeasti moninaistuva yhteiskunta haastaa järjestöt kysymään useita kysymyksiä, ja niihin vastaaminen voi tuntua välillä epämukavalta. Kyllä, ovemme ovat auki ja haluamme tarjota kaikille avointa ja saavutettavaa vapaaehtoistoimintaa. Tosiasia kuitenkin on, että järjestöt moninaistuvat hitaammin kuin ympäröivä yhteiskunta.
Yhä useampi järjestö sanoittaa tavoitteekseen moninaisuuden lisäämisen, mutta muutokseen vaaditaan enemmän kuin sanoja.
Tässä artikkelissa perehdymme moninaisuuteen, mukaanpääsyn esteisiin ja niiden purkamiseen Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnan näkökulmasta sekä tutustumme kolmen esimerkin kautta konkreettisiin tapoihin edistää moninaisuutta vapaaehtoistoiminnassa.
Miksi moninaisuudella on väliä?
Moninaisuus voidaan määritellä tilana, jossa ihmisillä on tunnistettu olevan erilaisia ominaisuuksia ja piirteitä. Me kaikki kuulumme erilaisiin ryhmiin. Moninaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus ja seksuaalinen suuntautuminen.
Tässä yhteydessä käsittelemme moninaisuutta erityisesti alkuperän, kansalaisuuden ja kielen näkökulmasta.
Moninaisuuden huomioiminen on sitä, että jokainen tulee kohdatuksi sellaisena kuin on ja tuntee olonsa kunnioitetuksi ja turvalliseksi ilman pelkoa syrjinnästä. Moninaisuutta edistetään tietoisuutta ja osaamista lisäämällä sekä aktiivisilla teoilla.
Muuttoliikkeen seurauksena Suomen väestö moninaistuu nopeasti: vuonna 2023 maahanmuuttojen määrä oli mittaushistorian korkein jo toista vuotta peräkkäin. Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia on noin joka kymmenes eli hieman yli puoli miljoonaa asukasta. Olemme siis kulttuurisesti ja kielellisesti entistä moninaisempi ihmisjoukko.
Uuteen maahan kotoutumisessa vapaaehtoistoiminnalla voi olla parhaimmillaan merkittävä rooli.
Toimiminen järjestössä antaa kokemuksen yhteisöön kuulumisesta. Vapaaehtoistoiminta puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia osallisuuden kokemukseen, joka taas lisää hyvinvointia ja turvallisuutta. Vapaaehtoistoiminta tukee kielen oppimista, kulttuuriin perehtymistä, uusiin ihmisiin tutustumista ja verkostoitumista.
Tätä artikkelia varten haastatellut vapaaehtoiset nostavat esiin samoja hyötyjä, kuten uuden oppimisen, kielitaidon kehittymisen ja uuteen yhteisöön pääsyn.
Suomen Punaisen Ristin kevään 2024 vapaaehtoisbarometrin mukaan tärkeimmät motiivit vapaaehtoiseksi ryhtymiseen ovat kaikilla taustasta riippumatta hyvin samanlaisia ja liittyvät muiden auttamiseen sekä siihen, että toiminta koetaan tärkeänä. Jokaisella tulisikin olla mahdollisuus edistää itselleen tärkeitä asioita vapaaehtoistoiminnan kautta. (Suomen Punainen Risti 2024a.)
Miksi moninaisuudella sitten on järjestöjen näkökulmasta väliä? Syitä on monia. Kun halutaan omalla toiminnalla rakentaa moninaista ja yhdenvertaista yhteiskuntaa, on tärkeää katsoa peiliin ja muistaa, että muutos alkaa itsestä.
Järjestöillä on myös paremmat edellytykset tunnistaa ihmisten erilaisia tarpeita ja kehittää omaa toimintaansa, kun mukana on eritaustaisia työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Toiminta, johon voi osallistua ilman pelkoa syrjinnästä ja jossa voi tuntea itsensä arvostetuksi, on vaikuttavampaa toimintaa. Tällaiseen toimintaan myös sitoudutaan.
Ympäröivää yhteiskuntaa heijastava vapaaehtoisjoukko rakentaa siltoja ja luottamusta sekä mahdollistaa toiminnan kaikissa yhteisöissä.
Sanat kertovat tahtotilasta rakentaa moninaisuutta
Useimmat järjestöt Suomessa arvostavat moninaisuutta ja haluavat edistää sitä toiminnassaan. Yhä useammin tavoite on myös sanoitettu auki ja tahtotila on ilmaistu erilaisissa toimintaa ohjaavissa linjauksissa.
Suomen Punaisella Ristillä on tehty pitkään systemaattista työtä asian edistämiseksi myös sanoituksen ja tavoitteiden tasolla. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, mutta moninaisuuden vahvistaminen huomioidaan nyt kaikissa keskeisimmissä linjauksissamme, ja se on määritetty koko järjestömme yhteiseksi tavoitteeksi.
Myös Punaisen Ristin brändikirja kannustaa huomioimaan toiminnan saavutettavuutta viestinnän näkökulmasta: ”Kuvastomme ja tarinamme kohtelevat kaikkia yhdenvertaisina ja tuovat moninaisuutta esiin aktiivisesti.”
Yhdenvertaisuussuunnitelmassamme taas luvataan: ”Jatkamme työtämme tietotason nostamiseksi, syrjivien rakenteiden poistamiseksi ja moninaisuuden lisäämiseksi.” (Suomen Punainen Risti 2024b.)
Sanoilla on suuri merkitys, ja on tärkeää, että tavoite edistää moninaisuutta on selkeästi sanoitettu järjestössämme. Sanat muokkaavat käsityksiämme, toimintaamme ja lopulta todellisuuttamme. Määrittämällä moninaisuuden vahvistamisen yhteiseksi tavoitteeksemme linjauksissamme luomme samalla perustaa konkreettisille muutoksille.
Mukaanpääsyn monenlaiset haasteet
Moninaisuus on nyt tunnistettu tärkeäksi tavoitteeksi ja kirjattu järjestön yhteiseksi päämääräksi. Hienoa, ollaan jo pitkällä! Mutta riittääkö tämä takaamaan erilaisten ihmisten mukaanpääsyn? Miksi sanoista on välillä vaikea tehdä todellisuutta?
Tutkimukset viittaavat siihen, että maahanmuuttaneet ovat Suomessa selkeästi aliedustettuina vapaaehtoistoiminnassa. Yeteshawork B. Berhanu arvioi tutkimuksessaan vapaaehtoistyöstä maahanmuuttajien parissa, että maahanmuuttaneiden määrä vapaaehtoisina järjestöissä oli tutkimusajankohtana noin 2 prosenttia. Tarkkaa tietoa ja vertailukelpoisia lukuja järjestökentältä on kuitenkin melko heikosti saatavilla.
Vuosina 2018–2024 Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan ilmoittautuneista noin 7 prosenttia puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea (Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisrekisteri 2024). Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole päässeet mukaan toimintaan.
Punaisen Ristin kevään 2024 vapaaehtoisbarometrin mukaan 22 prosenttia muista kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista kertoi, ettei ole vielä vapaaehtoinen mutta haluaisi mukaan toimintaan. Suomen- ja ruotsinkielisillä osuus oli yli puolet pienempi. (Suomen Punainen Risti 2024a.)
Mahdollisia esteitä maahanmuuttaneiden vapaaehtoisuuteen ovat kokemukset siitä, että kielitaito, osaaminen tai koulutus ovat puutteellisia. Lisäksi maahanmuuttaneilla voi olla rajallinen pääsy tietoon vapaaehtoismahdollisuuksista eivätkä he välttämättä tunnista vapaaehtoistoiminnan hyötyjä.
Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta toimia vapaaehtoisena, sillä elämäntilanne voi vaatia esimerkiksi työn, perheen tai opintojen asettamista etusijalle.
Järjestöjen näkökulmasta mukaanpääsyn mahdollistamisen esteenä voi olla esimerkiksi huoli siitä, että maahanmuuttaneen ohjaaminen ja tuki vaatisi enemmän aikaa tai että kielimuuri asettaisi toiminnalle haasteita.
Järjestöissä ei aina tunnisteta maahanmuuttaneiden taitoja ja kokemusta tai nähdä heitä potentiaalisina vapaaehtoisina, mutta toisaalta taustalla voi olla myös haluttomuutta muuttaa omia toimintatapoja. Mukaanpääsyn esteisiin liittyykin paljon ennakkoluuloja ja oletuksia, joita olisi tärkeä tunnistaa ja tiedostaa, jotta niitä voitaisiin purkaa.
Pohjoismaisen Punaisen Ristin kotoutumisen verkoston vuoden 2022 raportti nostaa esiin haasteita toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Raportissa todetaan, että vaikka moninaisuuden vahvistaminen mainitaan kansallisissa strategioissa, dataa ei usein ole tarpeeksi muodostamaan todellista tilannekuvaa. Lisäksi strategiat ja sanat eivät aina johda toimenpidesuunnitelmiin, kohdennettuun rahoitukseen tai edistymisen seurantaan.
Mukaanpääsyyn vaikuttavat niin yksilölliset, järjestön sisäiset kuin yhteiskunnalliset esteet. Monia näistä esteistä voidaan kuitenkin aktiivisella toiminnalla ylittää ja purkaa. Muutoksen saavuttaminen vaatii lopulta sitoutumista ja konkreettisia tekoja arjessa.
Moninaisuus huomioidaan aktiivisilla teoilla – hyviä käytäntöjä
Jotta pääsemme sanoista mahdollisimman lähelle konkretiaa, haluamme jakaa hyviä käytäntöjä moninaisuuden edistämiseksi kolmen aidon esimerkin kautta. Vapaaehtoiset Sebastian Rosanthan ja Kiranapa Phusavat sekä Stadin ammattiopiston Hattulantien toimipisteen kuraattori Niina Nevalainen kertovat omat kokemuksensa Punaisen Ristin toiminnasta ja miten mukaanpääsy on toteutunut.
Auttajaklubi innostaa vapaaehtoistoimintaan
Auttajaklubit tarjoavat Uudellamaalla nuorille maahanmuuttaneille mahdollisuuden oppia ensiaputaitoja ja suomen kieltä viikoittaisissa tapaamisissa. Ohjaus toteutetaan selkeällä suomen kielellä, ja tukikielenä käytetään englantia.
Muutaman kuukauden mittaisen klubikauden päätteeksi osallistujat saavat virallisen ensiaputodistuksen. Toiminnan tavoitteena on tukea osallistujien kotoutumista antamalla heille uutta osaamista, kontakteja ja kokemusta kansalaistoiminnasta.
Sebastian Rosanthan osallistui Auttajaklubiin keväällä 2023. Alku tuntui vaikealta, mutta lämmin vastaanotto auttoi häntä rentoutumaan. Kevään aikana hän kävi viikoittain Auttajaklubissa ja suoritti EA1-kurssin.
Ensimmäisellä kerralla jännitti mennä ryhmään. Olin ujo, enkä puhunut kieltä, mutta se ei ollut ongelma. Kaikki olivat ystävällisiä.
Kerätyn palautteen perusteella ryhmissä vallitseekin lämmin ja vastaanottavainen ilmapiiri. Osallistujat ovat kiittäneet toimintaa siitä, että kaikki kohtelevat toisiaan kuin ystäviä ja osallistujien ja vapaaehtoisten välille ei tehdä vahvaa eroa.
Uusia vapaaehtoisia tavoitellaan laajan järjestö- ja oppilaitosyhteistyön kautta. Noin puolet ryhmien vapaaehtoisista ohjaajista ovat itse nuoria maahanmuuttaneita.
Auttajaklubitoiminnassa vahvistetaan osallistujien toimijuutta kouluttamalla heistä auttajia elintärkeiden ensiaputaitojen harjoittelun kautta. Klubilaisille myös luodaan aktiivisesti polkuja ryhtyä itse vapaaehtoisiksi tutustuttamalla ja kutsumalla heitä mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Klubikauden päätteeksi käydään yhdessä läpi jatkomahdollisuuksia Punaisen Ristin toiminnassa. Kun kauden päätteeksi ryhmän vastuuvapaaehtoinen kysyi, haluaisiko Sebastian jatkaa seuraavalla kaudella vapaaehtoisena, hän vastasi heti myöntävästi:
Haluan auttaa ihmisiä. Saan ensiaputaitoja ja harjoittelen paljon kieliasioita.
Helping Hands tekee vapaaehtoistoiminnasta saavutettavampaa
Helping Hands on Oulussa toimiva vapaaehtoisryhmä, joka pyrkii edistämään vieraskielisten vapaaehtoisten pääsyä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Joukko vapaaehtoisia päätti perustaa ryhmän, kun huomasi, että suomea puhumattomien vapaaehtoisten oli haastava löytää tietoa eri osallistumistavoista ja saada yhteyttä eri toimintaryhmiin.
Kiranapa Phusavat toimii Helping Hands -koordinaatioryhmässä yhtenä vastuuvapaaehtoisena. Hän kuvailee uusien vapaaehtoisten kohtaamia haasteita näin:
Nettisivuja ei ole käännetty englanniksi. Tietoa jaetaan eri kanavissa ja usein viime hetkellä. Sinun täytyy olla todella aktiivinen itse, jotta löydät vapaaehtoistehtäviä.
Kiranapa pohtii, että sopivia vaihtoehtoja erilaisille ihmisille kyllä löytyy, kunhan niistä olisi tietoa saatavilla. Käytännössä Helping Hands -ryhmä on yhteydessä eri toimintaryhmiin, kerää tietoa vapaaehtoismahdollisuuksista, joissa ei vaadita vahvaa suomen kielen taitoa, ja välittää tietoa eteenpäin englanniksi.
Ryhmä järjestää myös jäsenilleen vertaistapaamisia, joissa uudet englanniksi toimivat vapaaehtoiset voivat tutustua toisiinsa ja saada tietoa toiminnasta. Samalla koordinaatioryhmä kuulee heidän toiveistaan ja koetuista mukaanpääsyn esteistä.
Käymällä säännöllisesti keskusteluja eri toimintaryhmien kanssa Helping Hands muistuttaa toiminnan saavutettavuuden tärkeydestä. Tämä on lisännyt monien ryhmien tietoisuutta moninaisuuden vahvistamisen arvosta ja keinoista. Helping Hands toimii suomea puhumattomille vapaaehtoisille tukena ja siltana toimintaan mutta edistää myös laajemmin toiminnan vastaanottavuutta.
Opiskelijoiden ystäväkahvilaa pyörittävät vertaiset
Stadin ammattiopiston Hattulantien toimipisteelle perustettiin kerran viikossa toimiva kohtaamiskahvila syksyllä 2023. Kohtaamiskahvila on avoin paikka, jossa ihmiset voivat kohdata ja tutustua erilaisen vapaamuotoisen ohjelman äärellä. Oppilaitoksessa oli tarve ehkäistä yksinäisyyttä ja tarjota tukea suomen kielen harjoittelussa.
Kohtaamiskahvilan vapaaehtoiset rekrytoitiin toimipisteen opiskelijoiden joukosta. Suurin osa heistä harjoittelee myös itse samalla suomen kieltä. Opiskelijat saivat Punaisen Ristin koulutuksen vapaaehtoistehtäväänsä. Hattulantien kuraattori Niina Nevalainen kuvaili kohtaamiskahvilan perustamista näin:
Halusimme luoda koululle mahdollisimman matalankynnyksen paikan, jossa voisi tavata toisiaan, oppia suomea ja saada ystäviä.
Niina uskoo, että vapaaehtoisena toimiminen on opiskelijoille arvokas kokemus. Vapaaehtoisena toimimisesta on myös hyötyä opintojen kannalta, sillä opiskelijat saavat vapaaehtoisena toimimisesta ja siihen liittyvän oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta osaamispisteitä.
He pääsevät vapaaehtoisina harjoittelemaan erilaisten ihmisten kohtaamista aidossa oppimisympäristössä. Toiminta tarjoaa mahdollisuuden liittyä Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan ja tehdä jotain konkreettista. Punaisen Ristin koulutus ja todistus ovat meriittiä myös CV:ssä tulevaisuudessa.
Kohtaamiskahvilan vapaaehtoisilla on vapaat kädet kehittää toimintaa haluamaansa suuntaan. Aivan ensitöiksi kohtaamiskahvila nimettiin Ystäväkahvilaksi. Kahvilan kestosuosikeiksi ovat muodostuneet Alias ja Uno. Niiden lisäksi on askarreltu äitienpäiväkortteja, venytelty, tanssittu ja laulettu. Vapaaehtoiset ovat myös tehneet kahvilan mainokset ja markkinoivat sitä aktiivisesti opiskelutovereilleen.
Ystäväkahvilan suosio on kasvanut nopeasti, ja nykyään sillä on viikoittain noin 50 kävijää. Osallistumisen kynnys laski, kun toiminta vietiin sinne, missä opiskelijat muutenkin viettävät aikaansa. Vertaisena toimivat ohjaajat myös häivyttävät rajaa osallistujan ja vapaaehtoisen välillä sekä mahdollistavat rennon ja helposti lähestyttävän ilmapiirin.
Oppeja moninaisuuden edistämiseen järjestöissä
Vapaaehtoistoiminnan moninaisuuden vahvistamiseen ei ole helppoja pikaratkaisuja tai yhtä oikeaa reittiä. Moninaisuutta voidaan lisätä monin eri tavoin, ja toisaalta monia eri keinoja myös tarvitaan toiminnan saavutettavuuden varmistamiseksi.
Mitä Punaisessa Ristissä on opittu?
- Moninaisuuden tilaa on tärkeä kartoittaa omassa järjestössä. Näin voidaan tunnistaa kehittämiskohteita ja tehdä hyviä päätöksiä. Moninaisuuden seuraaminen vaatii siihen sopivia mittareita.
- Asenteisiin ja toimintatapoihin voidaan vaikuttaa osaamista ja tietoisuutta lisäämällä. Tämä onnistuu esimerkiksi järjestön työntekijöiden ja vapaaehtoisten koulutuksella sekä hyvien käytäntöjen jakamisella ja jalkauttamisella.
- Vapaaehtoistehtäviä voi räätälöidä kielitaitovaatimukset huomioiden. Tehtäviä kannattaa mainostaa ja niihin voi kouluttaa ainakin selkokielellä ja mahdollisuuksien mukaan myös englanniksi tai muilla kielillä.
- Toimintaa kannattaa markkinoida monikanavaisesti. On tärkeää pohtia, mitkä viestintäkanavat tavoittavat eri kohderyhmiä. Joskus toimintaa on hyvä markkinoida myös kasvokkain tai eri yhteisöjen avainhenkilöiden kautta.
- Kotoutumisen tuen toiminnoissa voidaan rakentaa polkuja vapaaehtoistoimintaan. Näin vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet löytävät helpommin mukaan.
- Maahanmuuttaneita kannattaa kutsua aktiivisesti mukaan. Rekrytointi oppilaitoksissa, tiedottaminen kieli- ja kotoutumiskoulutuksissa sekä viestintä maahanmuuttaneiden omien yhdistysten kautta ovat tehokkaita keinoja.
- Toiminnan vieminen ihmisten arkeen madaltaa osallistumiskynnystä. Tämä helpottaa niin vapaaehtoisten kuin osallistujienkin mukaan tuloa.
- Vertaisena toimivat vapaaehtoiset voivat luoda rennomman ilmapiirin. Tämä hälventää roolijakoa vapaaehtoisen ja osallistujan välillä.
- Vapaaehtoistoiminnan hyödyt kannattaa tuoda rohkeasti esiin. Maahanmuuttaneille esimerkiksi suomen kielen oppiminen, vapaaehtoistodistus, CV-merkintä ja uusien kontaktien saaminen voivat olla tärkeitä kannustimia.
- Ei tehdä oletuksia muista. Jokaiselta uudelta vapaaehtoiselta kysytään heidän toiveistaan ja osaamisestaan. Näin jokainen voi löytää itselleen sopivan roolin vapaaehtoistoiminnassa.
Lähteet
Berhanu, Y. 2017. Volunteering among immigrants. Kansalaisareenan julkaisuja 4/2017. Luettavissa: https://kansalaisareena.fi/wp-content/uploads/2018/02/Opassarja_4_2017_web.pdf. Luettu: 6.8.2024.
Wickens, A., Earnshaw, S., Fox, C. & Albertson, K. 2010. The costs, barriers and benefits of involving volunteers from underrepresented groups: Research Report – Final Report. Commission for the Compact. CSV Consulting, Policy Evaluation and Research Unit & Manchester Metropolitan University. Luettavissa: https://www.oneeastmidlands.org.uk/sites/default/files/library/The%20Costs%20Barriers%20%26%20Benefits%20of%20Involving%20Volunteers%20from%20Under%20Represented%20Groups.pdf. Luettu: 6.8.2024.
Lejbach Jørgensen, A., Vestergaard, M. T., Pikkarainen, M., Sandgren, M., Gorgin, N. & Helgadóttir, N. 2022. The Nordic Red Cross Integration Network. Key issues and practice recommendations. Findings Report, December 2022. Danish Red Cross, Finnish Red Cross, Icelandic Red Cross, Norwegian Red Cross & Swedish Red Cross. Luettavissa: https://nordicwelfare.org/integration-norden/wp-content/uploads/sites/2/2023/04/The-Nordic-Red-Cross-Integration-Network.-Key-issues-and-practice-recommendations.-Findings-Report..pdf. Luettu: 6.8.2024.
The Network for Dialogue 2022. Policy Brief #4. Helping Migrants and Refugees Volunteer. Luettavissa: https://network4dialogue.eu/wp-content/uploads/2022/03/Network-for-Dialogue_Policy-Brief-4-Volunteering.pdf. Luettu: 27.6.2024.
Suomen Punainen Risti 2024a. Vapaaehtoisbarometrin tulokset. Luettavissa: https://rednet.punainenristi.fi/barometri. Luettu: 8.6.2024.
Suomen Punainen Risti 2024b. Yhdenvertaisuussuunnitelma 2024–2026.
Suomen Punainen Risti s.a. Punaisen Ristin Brändikirja. Luettavissa: https://www.punainenristi.fi/tyomme/jarjestotoiminta/brandi-ja-visuaalinen-ilme/brandi/. Luettu: 26.6.2024.
Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisrekisteri 25.6.2024.
Kirjoittajat
Eveliina Pasanen
Eveliina työskentelee Suomen Punaisella Ristillä maahanmuuttotyön suunnittelijana ja on taustaltaan antropologi. Hän on kiinnostunut osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistämisestä kansalaistoiminnan keinoin.
Sanna Saarto
Sanna työskentelee Suomen Punaisen Ristin rasisminvastaisen toiminnan suunnittelijana ja edistää moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä järjestön sisällä että yhteiskunnassa laajemmin.