Kirjoittajat: Heini Aaltonen, Meeri Lindroos ja Marissa Varmavuori
Maahan muuttaneiden kotoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan on viime vuosina kiinnitetty enenevässä määrin huomiota vastavuoroiseen kotoutumiseen. Kotoutuminen nähdään vuorovaikutteisena prosessina, jossa sekä uudet tulijat että ympäröivä yhteiskunta sopeutuvat muuttuvaan tilanteeseen.
Suomalaisuus ja kansallinen identiteetti vaikuttavat kuitenkin kiinnittyvän edelleen vahvasti valkoisuuteen. Myös kotoutumista edistävässä toiminnassa näkyy usein vahva, kaksijakoinen erottelu kotoutuviin maahan muuttaneisiin ja kotoutumisessa auttaviin “kantasuomalaisiin”. Haluamme tällä artikkelilla nostaa esiin huomioita tämän kahtiajaon purkamiseksi.
Julkisessa keskustelussa kotoutumisella viitataan usein maahan muuttaneiden työllistymiseen ja kielitaidon oppimiseen. Tutkimus kotoutumisen sosiaalisista ulottuvuuksista, kuuluvuuden kokemuksista ja sosiaalisista identiteeteistä on nostanut tarkasteluun lisää tärkeitä näkökulmia. (Ks. esim. Eid ym. 2024.)
Tässä artikkelissa pohdimme, minkälaisia sosiaalisia ulottuvuuksia ja minkälaista sosiaalista yhteenkuuluvuutta vapaaehtoinen tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta voi tarjota yksin maahan tulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille. Esittelemme nuorten ja vapaaehtoisten kokemuksia Yhteiset lapsemme ry:n tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnasta. Artikkelin sitaatit on kerätty vuosilta 2022–2024.
Nuoret tarvitsevat luotettavia ja vastavuoroisia ihmissuhteita
Ilman huoltajaa Suomeen tulleiden lasten ja nuorten elämään liittyy paljon epävarmuutta ja turvattomuutta. Lapset elävät usein laitosmaisissa alaikäisyksiköissä täysi-ikäistymiseensä asti. Nuorten arkea kuormittavat esimerkiksi heidän elämässään vaikuttavien ammattilaisten vaihtuvuus, pitkittyneet hallinnolliset prosessit ja huoli omasta tulevaisuudesta.
Lisäksi nuoret voivat kokea epävarmuutta kotimaahan tai matkalle jääneen perheen tilanteesta. Nuoret ovat joutuneet eroon perheestään, ja vain noin puolet perheenyhdistämistä hakeneista nuorista saa perheensä Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Suuri osa ei tiukkojen perheenyhdistämiskriteerien vuoksi edes hae perheenyhdistämistä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan lapsen etu jää helposti toisarvoiseen asemaan perheenyhdistämispäätöksiä tehtäessä, jolloin lapsen oikeus perhe-elämään jää toteutumatta. Perheen puuttuminen heikentääkin merkittävästi nuorten hyvinvointia.
Luotettavat ja vastavuoroiset ihmissuhteet tukevat turvapaikanhakijataustaisten nuorten hyvinvointia. Ihmissuhteita tarvitaan myös tueksi uudenlaiseen yhteiskuntaan sopeutumisessa.
Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta tukee nuorten hyvinvointia ja kotoutumista
Yhteiset Lapsemme ry on vuodesta 2017 alkaen järjestänyt vapaaehtoista tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa lapsille ja nuorille, jotka ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina ilman omia vanhempiaan. Toiminnan tavoitteena on tukea nuorten hyvinvointia ja kotoutumista. Tässä artikkelissa viittaamme lapsiin ja nuoriin yhteisesti nuorina, ellei erityisesti puhuta alaikäisistä.
Tukiperhe tai tukihenkilö tapaa nuorta yleensä muutaman kerran kuukaudessa, ja he tekevät yhdessä tavallisia asioita, kuten perheen luona kyläilyä, harrastamista ja uusiin paikkoihin tutustumista. Toiminnassa on monenlaisia vapaaehtoisia, ja osalla on itsellään kokemusta kotoutumisesta ja maahan muutosta.
Vapaaehtoiset ja nuoret sitoutuvat pitkäkestoiseen ihmissuhteeseen, ja monet tukisuhteista ovatkin kestäneet vuosia. Osa tukisuhteista on päättynyt virallisesti ja saattanut jatkua ystävyyssuhteina.
Osalla nuorista on muodostunut tukiperheeseen tai tukihenkilöön perhesuhteeseen verrattavissa oleva yhteys. Usein vapaaehtoinen tukiperheen vanhempi tai tukihenkilö voi olla Suomessa ainoa aikuinen, joka ei ole nuoren elämässä ammatillisessa roolissa.
Nuorten kokemuksia tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnasta
Kysymme toimintaamme osallistuvilta nuorilta, vapaaehtoisilta ja yhteistyökumppaneilta säännöllisesti palautetta ja kokemuksia toiminnasta ja sen vaikutuksista. Saadun palautteen perusteella tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaan osallistuvien nuorten kokema hyöty toiminnasta jakautuu kolmeen osa-alueeseen:
- Sosiaalinen yhteenkuuluvuus
- Apu ja tuki elämän eri osa-alueilla
- Suomen kielen oppiminen ja suomalaisuuteen tutustuminen
1. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Turvapaikanhakijataustaiset nuoret kokevat usein yksinäisyyttä ja irrallisuutta uuteen maahan muutettuaan. Kokemukset osallisuudesta voivat olla vähäisiä. (Honkasalo 27.10.2016; Maïche 2017.)
Tiina Valkendorffin ja Tuomo Laihialan mukaan turvapaikanhakijataustaisille nuorille suunnattu tukiperhetoiminta perustuu näkemykseen siitä, että yksin vieraaseen maahan tullut nuori tarvitsee sosiaalisen ympäristön, jossa hänet hyväksytään. Turvallinen sosiaalinen ympäristö mahdollistaa nuoren kotoutumisen. Tukiperheet auttavat yksinäisyyden vähentämisessä sekä kuulumisen tunteen lisääntymisessä.
Olisin yksinäisempi ja surullisempi ilman tukiperhettä.
Tukiperheiden yksi merkitys on siinä, että nuorten osallisuus voi lisääntyä niiden kautta. Tukiperheet tuovat nuorille kuulumisen tunteen: nuoret tuntevat olevansa osa perhettä, tai tukiperhe on heille muutoin reitti suomalaisiin tutustumisessa ja suomalaiseen yhteiskuntaan osallistumisessa. (Valkendorff & Laihiala 2020.)
Yksinäisyyden lievittymisen ja kuulumisen lisääntymisen teemat ovat näyttäytyneet myös Yhteiset Lapsemme ry:n tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnassa. Moni toimintaan tullut nuori on toivonut itselleen tukiperhettä tai tukihenkilöä lievittääkseen yksinäisyyttään, saadakseen uuden luotettavan aikuisen elämäänsä ja päästäkseen osaksi perheyhteisöä.
Yksinäisyyden kokemukset voivatkin lievittyä tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan kautta. Kaikilla nuorilla yksinäisyys ei kuitenkaan merkittävästi helpotu, vaikka tukisuhteesta muodostuisi heille tärkeä ihmissuhde.
Parhaimmillaan tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta voi tuoda nuoren elämään kokemuksia kuulumisesta perheyhteisöön ja ympäröivään yhteiskuntaan. Nämä kokemukset näyttäisivät usein lisääntyvän sitä mukaa, kun tukisuhde syvenee. Joissakin tapauksissa nuoren tukisuhde saattaa muodostua monin tavoin perhesuhdetta muistuttavaksi ihmissuhteeksi.
Tuntisin luultavasti oloni vieraantuneemmaksi yhteiskunnasta ilman heitä.
Marja Tiilikainen, Marte Knag Fylkesnes ja Sharon McGregor kuvaavat artikkelissaan ilman huoltajaa tulleiden nuorten perhesuhteiden kaltaisten ihmissuhteiden vaikutuksia nuoriin. Niillä on suuri merkitys nuorten jokapäiväisten tarpeiden täyttämisessä uudessa kotimaassa.
Nuoret saattavat käyttää perhesuhteisiin viittaavia termejä läheisistä ihmisistä ja perheistä, joihin he ovat tutustuneet uudessa kotimaassaan. Uuden tuttavuuden kutsuminen perheenjäseneen viittaavalla termillä kertoo kuulumisen tarpeesta ja halusta luoda uusia, läheisiä ihmissuhteita.
Kun tapaan hänet, minusta tuntuu kuin tapaisin äitini.
Kokemuksemme mukaan perhesuhteita muistuttavissa tukisuhteissa on tärkeää, että vapaaehtoinen haluaa itse luoda nuoreen ihmissuhteen. Myös Tiilikainen ja muut (2023) painottavat, että yleensä perhesuhteen kaltaista suhdetta ei muodosteta esimerkiksi ammattilaiseen, johon luotu suhde on tavallisesti sidottu aikaan. Tukiperhesuhteet sen sijaan on tarkoitettu pitkäkestoisiksi ihmissuhteiksi.
On tosi tärkeää, että yksin ilman huoltajaa Suomeen tulleilla pakolaisnuorilla on joku kiinteä suhde ihan tavalliseen perheeseen erityisesti siinä vaiheessa, kun he itsenäistyvät perheryhmäkodilta ja muuttavat asumaan yksin.
Erityisen keskeisenä tukiperheeseen tai tukihenkilöön luotu ihmissuhde näyttäytyy nuoren elämän murroskohdissa eli silloin, kun nuori muuttaa asumisyksiköstä toiseen tai itsenäistyy. Tällöin ammattilaiset nuoren elämässä vaihtuvat, ja hän saattaa kokea erityisen paljon yksinäisyyttä. Vapaaehtoisen olemassaolo luo tällöin nuoren elämään vakautta ja turvaa.
Uusien tuttavuuksien syveneminen perhesuhteiden kaltaisiksi suhteiksi ei vähennä nuoren lapsuuden perheen merkitystä. Nuoret pitävät mahdollisuuksien mukaan yllä tiiviitä suhteita omiin perheisiinsä, ja heidän poissaolollaan on kielteisiä vaikutuksia nuorten hyvinvointiin. (Tiilikainen ym. 2023.)
2. Apu ja tuki elämän eri osa-alueilla
Oman lapsuuden perheen poissaolo luo nuorille tarvetta muodostaa verkostoja, joiden kautta saa tarvittaessa erilaista tukea ja apua (Tiilikainen ym. 2023). Tukiperheiltä ja tukihenkilöiltä saatu apu ja tuki vaihtelee käytännön avusta esimerkiksi asioiden hoitamisessa tai läksyissä aina suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden selventämiseen ja henkiseen tukeen.
Elämä olisi vaikeampaa ilman tukiperhettä, koska tukiperheeni auttaa ja tukee minua.
Usein tukisuhteesta muodostuu aidosti vastavuoroinen ihmissuhde, jossa molemmat osapuolet auttavat toisiaan tarpeen mukaan. Nuoret saattavat auttaa vapaaehtoisiaan esimerkiksi muutossa uuteen kotiin, ruohonleikkuussa tai koiran ulkoiluttamisessa.
3. Suomen kielen oppiminen ja suomalaisuuteen tutustuminen
Kielitaito ja uuteen kulttuuriin perehtyminen ovat kotoutumisen keskeisiä tekijöitä. Kielen avulla kommunikoidaan, välitetään viestejä ja muodostetaan merkityksiä. Se auttaa asioiden ymmärtämisessä, uusien toimintatapojen omaksumisessa ja uuteen kulttuuriin tutustumisessa. Lisäksi kielellä on usein hyvin konkreettista merkitystä esimerkiksi kotoutuvan ihmisen työllistymismahdollisuuksien kannalta.
Kun nuoret hakeutuvat tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaan, heidän toiveissaan toistuvat halu oppia suomen kieltä ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin. Nuoret myös kertovat, että tukiperheen tai -henkilön avulla he ovat oppineet suomea ja tutustuneet suomalaiseen kulttuuriin.
En tietäisi niin paljon Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista.
Suomen kielen oppiminen ja suomalaiseen kulttuuriin tutustuminen eivät kuitenkaan ole nuorille tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan tärkeimpiä anteja. Heille merkityksellisintä on uusi läheinen ihmissuhde sekä siitä kumpuavat kokemukset välittämisestä, hyväksynnästä ja kuulumisesta – samoin kuin saatu konkreettinen apu.
On tärkeää myös huomioida, että nuorille tukiperheiden ja -henkilöiden kautta muodostuva kuva suomalaisuudesta on yhtä moninainen kuin itse suomalaisuuskin. Nuoren mielikuva suomalaisuudesta syntyy muun muassa hänen tukiperheensä tai -henkilönsä sekä muiden ihmissuhteiden kautta. Myös itse Suomeen muuttaneet vapaaehtoiset voivat tutustuttaa nuorta suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.
Vapaaehtoiset muodostavat nuoriin usein vahvan tunnesiteen
Myös vapaaehtoiset tukiperheet ja -henkilöt saavat toiminnasta usein paljon. Monille vapaaehtoisille muodostuu nuoreen vahva tunneyhteys, jota kuvataan eri tavoin tukisuhteen luonteen ja vapaaehtoisen kokemuksen mukaan – esimerkiksi ystävyyteen tai perheyhteyteen viittaavilla sanoilla.
Olen saanut tulla nuorena mummoksi tukinuoren pienelle pojalle.
Milla Terävä (2024) tutki sosionomiopinnäytetyössään tukiperhetoiminnassa esiintyvää fiktiivistä sukulaisuutta eli ilmiötä, jossa ihmisten välille muodostuu perheyhteyttä muistuttavia suhteita, vaikka nämä eivät ole toisilleen sukua perinteisessä mielessä. Hänen mukaansa joillekin vapaaehtoisille syntyy kokemus siitä, että nuori kuuluu heidän perheeseensä. Tällöin omaa roolia nuoren elämässä saatetaan kuvata perheroolien kautta.
Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnan tavoitteena ei ole perheyhteyden kokemuksen syntyminen, sillä siihen vaikuttavat monet tekijät, eikä syvän tunnesiteen muodostumista voida edellyttää osapuolilta. Terävän (2024) mukaan perheyhteyden kokemuksen syntymiseen saattavat vaikuttaa esimerkiksi hyvät henkilökemiat nuoren ja tukiperheen välillä sekä tieto siitä, että nuori on Suomessa ilman omaa perhettään.
Olemme saaneet iloa, naurua, suuria tunteita ja uuden tärkeän ihmisen elämäämme.
Useimmin tukisuhde muistuttaa kuitenkin ystävyyttä kuin perheyhteyttä. Toisaalta suhde voi myös jäädä muodollisemmaksi auttaja-autettava-asetelmaksi ja silti tarjota nuorelle emotionaalista ja henkistä tukea sekä molemmille osapuolille merkityksellisyyden kokemuksia ja iloa.
Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta ei korvaa perhettä
Ilman perhettään Suomeen tulleiden nuorten suurimmat haasteet liittyvät erossaoloon omasta perheestä. Viranomaiset voivat tukea heidän kasvuaan ja kehitystään sekä tarjota materiaaliset puitteet selviytymisen ja riittävän hyvän elämän rakentamisen tueksi. Pysyviä ihmissuhteita ja niiden tarjoamaa kokemusta kuulumisesta ja välittämisestä viranomaiset eivät kuitenkaan yleensä pysty tarjoamaan.
Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnalla voidaan monin tavoin lisätä nuorten hyvinvointia ja edistää heidän kotoutumistaan. Vapaaehtoinen tukiperhe tai -henkilö ei kuitenkaan koskaan voi täysin korvata nuoren lapsuuden perhettä, eikä sen ole tarkoituskaan.
On huolestuttavaa, jos poliittinen päätöksenteko ohjaa tilanteisiin, joissa yhä harvempi nuori saa oman perheensä Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Tämä on omiaan lisäämään nuorten juurettomuuden ja kuulumattomuuden kokemusta sekä heikentämään heidän motivaatiotaan kotoutua Suomeen.
Maija Jäppisen ja Eveliina Heinon mukaan kotoutumista edistävä toiminta on pitkään perustunut kulttuurierojen korostamiseen, jolloin kotoutuminen on käytännössä tarkoittanut sulautumista tiukasti rajattuihin kulttuurisiin normeihin. Tämä näkökulma on ongelmallinen, sillä se voi vahvistaa yleistäviä, stereotyyppisiä käsityksiä kulttuureista sekä luoda niiden välille hierarkioita.
Moninaisempi käsitys suomalaisuudesta sekä kotoutujien ja kotoutumisessa auttavien välisen kahtiajaon purkaminen voivat parantaa maahan muuttaneiden mahdollisuuksia kotoutua ja löytää paikkansa uudessa kotimaassa, yhteiskunnassa ja yhteisöissä.
Samalla tämä voi avata vapaaehtoistoiminnan järjestäjille uusia mahdollisuuksia hyödyntää aiemmin käyttämättömiä voimavaroja, houkutella lisää vapaaehtoisia ja lisätä kotoutumista edistävän toiminnan vaikuttavuutta.
Lähteet
Baumgartner, T. 17.1.2023. Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työmarkkinoilla. Tieto & Trendit. Tilastokeskus. Luettavissa: https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/maahanmuuttajien-osaamista-jaa-kayttamatta-tyomarkkinoilla/. Luettu: 25.6.2024.
Eid, M., García-Velázquez, R., Renvik, T. A., Castaneda, A. & Kuusio, H. 2023. Syrjintäkokemukset selittävät Suomeen muuttaneiden heikompaa elämänlaatua ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Teoksessa Renvik, T. A. & Säävälä, M. (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-703-8. Luettu: 25.6.2024.
Honkasalo, V. 27.10.2016. Osallisuus vaatii toteutuakseen turvaa, aitoa kuuntelemista, ystävyysverkostoja ja tietoa. Teoksessa Honkasalo, V., Maïche, K., Onodera, H., Peltola, M. & Suurpää, L. (toim.). Nuorten turvapaikanhakijoiden elämää vastaanottovaiheessa -kirjoitussarja. Luettavissa: https://nuorisotutkimus.fi/nakokulma28/. Luettu: 31.7.2024.
International Organization for Migration IOM 2020. Oma kieli kotoutumisen tukena. Opas ammattilaisille. Luettavissa: https://finland.iom.int/sites/g/files/tmzbdl1656/files/documents/Oma_kieli_kotoutumisen_tukena_IOM_WEB.pdf. Luettu: 25.6.2024.
Jäppinen, M. & Heino, E. 2024. Vaihtoehtoja kulttuurieroja korostavalle lähestymistavalle asiakastyössä. Teoksessa Renvik, T. A. & Säävälä, M. (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-703-8. Luettu: 25.6.2024.
Kauhanen, I. 2023. Barriers to social justice in unaccompanied youth’s lives. Feminist ethnography in institutional settings. Väitöskirja. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta. Luettavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:9789526238548. Luettu: 31.7.2024.
Kuusisto, A.-K. & Korjonen-Kuusipuro, K. 2018. Tiekartta. Yksin tulleiden alaikäisten maahanmuuttajien kuulumisen tunteen tukeminen ja sosiaalisen tuen kehittäminen Suomessa. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, Suomen Akatemian TRUST-kärkihanke. Luettavissa: https://migrant-integration.ec.europa.eu/sites/default/files/2018-10/Trust_Tiekartta.pdf. Luettu: 31.7.2024.
Maïche, K. 2017. Nuoret turvapaikanhakijat ja luottamuksen rakentuminen arjen käytännöissä. Teoksessa Honkasalo, V., Maïche, K., Onodera, H., Peltola, M. & Suurpää, L. (toim.) Nuorten turvapaikanhakijoiden elämää vastaanottovaiheessa. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Luettavissa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/nuorten_turvapaikanhakijoiden_elamaa_vastaanottovaiheessa.pdf. Luettu 25.6.2024.
Saukkonen, P. 8.12.2016. Mitä on kotoutuminen? Helsingin kaupunki. Luettavissa: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/mita-on-kotoutuminen. Luettu: 31.7.2024.
Terävä, M. 2024. Aina on ovi auki hänelle. Fiktiivinen sukulaisuus vapaaehtoisessa tukiperhetoiminnassa. Painossa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Tiilikainen, M., Knag Fylkesnes, M. & McGregor, S. A. 2023. Family-like Relationships and Wellbeing of Young Refugees in Finland, Norway, and Scotland. Social Sciences, 12, 12. Luettavissa: https://doi.org/10.3390/socsci12120667.
Valkendorff, T. & Laihiala, T. 2020. Tukiperheet turvapaikanhakijataustaisten nuorten elämässä. Teoksessa Valkendorff, T. & Sihvonen, E.(toim.). Nuorten perheet ja läheissuhteet: Nuorten elinolot -vuosikirja 2020, s. 181–200. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos & Valtion nuorisoneuvosto. Luettavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110489259. Luettu: 13.6.2024.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu 2020. Lapset ilman perhettä – Kansainvälistä suojelua saaneiden alaikäisten perheenyhdistäminen. Luettavissa: https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/documents/25249352/54194583/Lapset+ilman+perhett%C3%A4+%E2%80%93+Kansainv%C3%A4list%C3%A4+suojelua+saaneiden+alaik%C3%A4isten+perheenyhdist%C3%A4minen+(PDF).pdf/9a5d54b9-82c9-4961-a865-f6037110b2a7/Lapset+ilman+perhett%C3%A4+%E2%80%93+Kansainv%C3%A4list%C3%A4+suojelua+saaneiden+alaik%C3%A4isten+perheenyhdist%C3%A4minen+(PDF).pdf?t=1609832005737. Luettu: 31.7.2024.
Kirjoittajat
Heini Aaltonen
Heini työskentelee Yhteiset Lapsemme ry:ssä kehittämispäällikkönä. Häntä innostaa vaikuttavien toimintamuotojen kehittäminen kotoutumisen, lasten ja lapsiperheiden tueksi.
Meeri Lindroos
Meeri työskentelee Yhteiset Lapsemme ry:ssä kotoutumisen tuen asiantuntijana. Hänelle on tärkeää tehdä omien arvojen mukaista työtä lasten ja nuorten hyväksi.
Marissa Varmavuori
Marissa työskentelee Yhteiset Lapsemme ry:ssä kotoutumisen tuen asiantuntijana. Hänestä tuntuu hienolta olla synnyttämässä ihmissuhteita, joiden kautta eri taustaiset ihmiset ja eri ikäiset suomalaisuudet voivat kohdata.