Jotta koko yhteiskuntaa ja elämäntapoja mullistava kestävyysmurros voidaan toteuttaa, on lisättävä ekososiaalista sivistystä. Ekososiaalinen sivistys luo elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii sekä ihmisarvoa että ekosysteemien moninaisuutta ja uusiutumiskykyä. Ekososiaalinen sivistys auttaa löytämään uusia, kestävämpiä arvostuksen kohteita vanhojen, aineelliseen hyvinvointiin tähtäävien arvojen tilalle.
Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen ymmärtää, että:
- ympäristön kantokyvyn säilyttävät elintavat ovat välttämättömyys
- ihmisarvoa on vaalittava tinkimättömästi
- mikään elämän osa-alue ei ole irrallinen ja erotettavissa luonnosta ja toisista ihmisistä.
Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluu kriittinen ajattelu ja pyrkimys muodostaa asioista kokonaisvaltainen käsitys. Siinä kyetään huomioimaan erilaisten ihmisten, myös yhteiskunnan marginaaleissa elävien näkökulma.
Hyvinvointimme on riippuvaista ympäröivästä luonnosta. Niinpä yhä tärkeämpi osa vapaaehtoisen hyvinvointia on kokemus siitä, että hän voi olla mukana ratkaisemassa kestävyyshaasteita ja turvaamassa elinkelpoista maapalloa.
Tämän osion sisältö:
- Siirtymä ekososiaaliseen sivistykseen on jo käynnissä
- Vapaaehtoistoiminta on hyvän elämän ytimessä
- Kulttuuri voi olla kestävän kehityksen tukija tai este
- Vapaaehtoistoiminnassa karttuu monenlaista sivistystä
- Kestävyys edellyttää myös pysähtymistä ja luopumista
Siirtymä ekososiaaliseen sivistykseen on jo käynnissä
Ylen mukaan pelkkä hyvä palkka ei enää riitä nuorille. Yhä useammat nuoret kertovat, että tärkeimpiä asioita työpaikan valinnassa ovat omien arvojen, vastuullisuuden ja merkityksellisyyden toteutuminen työssä. Tämä on merkki laajemmasta kehityskulusta, jossa materiaalisista arvoista siirrytään jälkimateriaalisiin arvoihin. Siinä missä materiaaliset arvot korostavat elintasoa, valtaa ja statusta, jälkimateriaaliset arvot korostavat elämänlaatua.
Myös järjestöissä on havahduttu muutokseen: Opintokeskus Siviksen vuoden 2022 järjestöjen osaamistarvekyselyssä havaittiin, että järjestöt kokevat tarvitsevansa entistä enemmän osaamista kestävän elämän ja antirasismin edistämiseen. Ne haluavat osata toimia eettisesti oikein.
Jälkimateriaalisissa arvoissa keskeistä on sosiaalisten suhteiden vahvistuminen. Ihmisillä on synnynnäinen tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin ja kuulua yhteisöihin. Kun ymmärretään, että yhteenkuulumisen kokemus on tärkeää kaikille, lisääntyy halu kehittää yhdessä toimimisen taitoja. Moniäänisyyttä ei enää koeta rasitteena vaan yhteisöä kehittävänä ja eteenpäin vievänä tekijänä. (Jaaksi, Joutsenvirta & Salonen 2021.)
Työnantajat joutuvat yhä tarkemmin vastaamaan nuorten tarpeisiin, ja sama tarve ilmenee vapaaehtoistoiminnassa. Vapaaehtoistyön johtamisessa kannattaakin ottaa mallia työelämän muutoksesta, jos nuoria halutaan mukaan.
Myös vapaaehtoistoiminnassa suorituskeskeisyys, valta, maine ja vakiintuneet normit voivat nostaa päätään. Näiden arvojen vallitessa nuorten ja uusien toimijoiden mukaan ottaminen voi kuitenkin muodostua yhä haastavammaksi. Tämä edellyttää kontrollista luopumista, hierarkioiden purkamista, vallan jakamista ja arvojen vahvempaa toteuttamista kaikessa toiminnassa. Hyvään ilmapiiriin, hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen on panostettava.
Vapaaehtoistoiminta on hyvän elämän ytimessä
Vapaaehtoistoiminta on osa ekososiaalista sivistystä, sillä se lähtee ymmärryksestä, että en ole olemassa vain itseäni varten. Osaamisellani ja toiminnallani voin tukea ja auttaa muita sekä vaikuttaa yhteiskunnallisesti.
Toisaalta vapaaehtoistoiminnalla voi haastaa ajattelua, että ihmisen on oltava tehokas, tuottava tai varakas ollakseen arvokas. Niin vapaaehtoistoimijoina kuin avun saajina on kaikenlaisia ihmisiä, eivätkä tehokkuus, varallisuus tai yhteiskunnallinen asema ole ihmisarvon mittapuita.
Ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta hyvinvointi koostuu merkityksellisistä yhteyksistä toisiin ihmisiin ja siitä, pystyykö kokemaan yhteyttä ja tasapainoa luonnon kanssa. Vapaaehtoistoiminnasta saa yhteisöllisiä ja merkityksellisiä kokemuksia. Vapaaehtoistoiminnan yhteisöt ovatkin merkittäviä ekososiaalisen sivistyksen kasvattajia.
Kun merkityksellisyyttä saa osallistumalla omana arvokkaana itsenään, tämä voi vähentää tarvetta hakea merkityksellisyyttä kuluttajuuteen perustuvien valintojen kautta.
Kulttuuri voi olla kestävän kehityksen tukija tai este
Ihmiset peilaavat omaa toimintaansa lähiyhteisöön. Se, miten ympärillä toimitaan, vaikuttaa merkittävästi myös omaan käytökseen. Yhteisön virallinen vastuullisuusohjelma ja yhdessä sovitut kestävyysteot edellyttävät tuekseen niitä tukevaa kulttuuria.
Onkin hyvä tarkkailla, vahvistaako yhteisön kulttuuri kestävää ajattelua ja toimintaa. Keskustellaanko kahvipöydissä esimerkiksi lomalennoista, vai jakavatko ihmiset kokemuksiaan luontoretkistä ja kirpputorilöydöistä? Näkyvätkö turvallisemman tilan periaatteet vain seinällä olevana listana, vai ovatko ne juurtuneet ihmisten tapaan kohdata toisiaan?
Kulttuuri on tarttuvaa. Vapaaehtoiset voivat vahvistaa ja laajentaa vaikutustaan viemällä keskustelua kestävyysaiheista myös yhteisön ulkopuolelle. Se, miten aiheista puhutaan vaikkapa työpaikoilla, sosiaalisessa mediassa ja harrastuksissa, vaikuttaa yleiseen mielipideilmastoon yhteiskunnassa.
Maailmanlaajuisten haasteiden äärellä on helppo sortua ajattelemaan, että on itse vastuullisena ajattelijana vähemmistössä. Kansainvälisessä Global Commons Alliancen toimeksiantamassa tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että rikkaimpien maiden eli G20-maiden asukkaista peräti 74 prosenttia haluaisi, että taloudessa painotettaisiin hyvinvointia, terveyttä ja planeetan suojelua voiton tavoittelun ja talouskasvun sijaan. Samassa kyselyssä selvisi myös, että näiden maiden asukkaista peräti 83 prosenttia on valmiita tekemään enemmän suojellakseen planeettaa.
Kestävämmistä arvoista ja toimintatavoista puhumista kannattaakin ehdottomasti lisätä. Todennäköisesti ihmiset suhtautuvat myönteisesti ratkaisuihin, jotka tekevät toiminnasta kestävämpää.
Ohjeistamme myöhemmin tämän oppaan osiossa Ohjeet järjestön vastuullisuusohjelman laatimiseen, miten voi laatia järjestöllesi tai yhteisöllesi kestävän kehityksen eri osa-alueet huomiovan vastuullisuusoppaan.
Vapaaehtoistoiminnassa karttuu monenlaista sivistystä
Vapaaehtoistoiminnassa karttuu osaamista monella tasolla. Tiedollisten ja taidollisten valmiuksien lisäksi vapaaehtoistoiminta kutsuu syventämään vahvuuksia, vahvistamaan arvoja ja tavoittelemaan sinnikkäästi toiveikkaampia tulevaisuuksia. Näiden taitojen avulla on mahdollista haastaa kulttuurimme kestämättömiä piirteitä.
Vapaaehtoistoiminta voi kartuttaa ainakin näitä ekososiaaliseen sivistykseen kuuluvia taitoja:
- kyky käydä dialogia
- kyky arvostaa moninaisuutta ja moniäänisyyttä
- periksiantamattomuus ja pitkäjänteisyys vaikuttamistoiminnassa
- empatia, myötätunto ja myötäinto
- kyky toimia eri sukupolvet yhdistäen
- kyky jakaa valtaa ja vastuuta
- kyky luottaa ihmisiin ja uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen
Keksitkö itse lisää?
Taitoja ja niiden yhteiskunnallista merkitystä voi hahmottaa alla olevan taulukon avulla:
| Kestämätön piirre kulttuurissa | Vapaaehtoistoiminnassa karttuva taito | Taitoa vahvistava teko |
|---|---|---|
| Kuplautuminen | Kyky käydä dialogia | Tarjoa paikkoja dialogiin sekä rohkaise kokemuksista ja tunteista puhumiseen. |
| Rasismi ja syrjintä | Kyky arvostaa moninaisuutta | Kannusta tunnistamaan erilaisten ihmisten vahvuuksia ja niiden kautta avautuvia mahdollisuuksia. |
| Kestävyysmurros | Periksiantamattomuus ja pitkäjänteisyys | Arvosta ja tue vapaaehtoisten sitoutumista asiaan, vaikka he eivät sitoutuisi järjestöön. |
Kestävyys edellyttää myös pysähtymistä ja luopumista
Kestämättömät käytänteet ovat rakentuneet sellaisen ajattelun päälle, joka johtaa meidät tekemään koko ajan enemmän ja nopeammin. Jatkuva tekeminen voi polttaa vapaaehtoistoiminnassakin liian nopeasti loppuun. Näin voi käydä etenkin silloin, jos tuntuu, että tekeminen ei johda mihinkään, vaikuttaminen kaikuu kuuroille korville ja samat ongelmat toistuvat.
Kestävyyspaneeli muistuttaa, että luopuminen vähemmän tärkeistä asioista avaa mahdollisuuden saada jotakin uutta ja tärkeämpää tilalle. Se voi johtaa elämän rikastumiseen, sujuvoittamiseen ja merkityksellisyyden kasvuun.
Rajaaminen ja luopuminen on tärkeää myös vapaaehtoistoiminnassa. Emme voi auttaa kaikkia, vaikka haluaisimme, ja usein tämän ymmärtäminen tekee kipeää.
Avun saaminen ja muutoksen läpivieminen ei onneksi riipu yhdestä järjestöstä tai vapaaehtoisesta. Yhteiskunnalla on velvoite taata hyvinvoinnin perusedellytykset kaikille ja huolehtia oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Emme myöskään ole asialla yksin, vaan monet muut kansalaistoimijat ovat mukana huolehtimassa tärkeiden asioiden nostamisesta esille poliittiseen päätöksentekoon.
Kun muistamme, että todella monet tekevät työtä kestävän kehityksen eteen, pystymme toimimaan tämän kannattelemina. Silloin voi itse välillä hengähtää ja pitää taukoa. Kestävän kehityksen työn ei aina tarvitse olla jotain enemmän: enemmän suunnitelmia, enemmän tekoja. Se voi myös olla hidastamista, vähentämistä ja luopumista.
Lähteet
Jaaksi, A., Joutsenvirta, M. & Salonen, A 2021. Sivistys vaurautena: Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Basam Books.
G. Wise, Anyara; Nuutinen, Sini; Porthén, Anne & Salmela, Marjo. Opas kestävään ja vastuulliseen vapaaehtoistoimintaan. Kansalaisareenan julkaisuja 1/2024.