Hyvinvointi on ihmisenä elämisen ja toimimisen peruslähtökohta. Hyvinvoiva ihminen jaksaa paremmin, kokee iloa ja innostusta sekä näkee ympärillään mahdollisuuksia.
Hyvinvoinnin käsite on sukua terveyden, onnellisuuden, tyytyväisyyden ja hyvän elämän käsitteille. Ne ovat kiehtoneet ja pohdituttaneet ihmisiä aina. Monet ajattelijat Aristoteleesta alkaen ovat määrittäneet onnellisuuden elämän päämääräksi. Lähes yhtä monet ovat kyseenalaistaneet tämän.
Hyvinvointi liittyy kysymykseen siitä, mitä ihmisyys ylipäätään on. Sosiaalisena lajina ihminen hakeutuu toisten seuraan. Me tarvitsemme toisiamme. Swahilinkielinen sanonta kiteyttää asian tehokkaasti: “mtu ni watu” eli “ihminen on ihmiset”. Yksi hyvinvoinnin peruspilareista onkin kokemus siitä, että itseä rakastetaan ja arvostetaan sellaisena kuin on.
Kun ihminen ei voi hyvin, elämä voi tuntua raskaalta ja merkityksettömältä. Toki sairaudet, menetykset ja vaikeat tunteetkin kuuluvat elämään. Harva pystyy elämään elämäänsä kohtaamatta lainkaan vastoinkäymisiä. Vaikeuksien keskellä auttaa, kun saa ymmärrystä ja tukea sekä toivoa paremmasta.
Hyvinvoinnin määrittely ja mittaaminen
Hyvinvointia pidetään yhteiskunnallisesti tärkeänä päämääränä. Niinpä ihmisten ja kansakuntien hyvinvointia ja onnellisuutta pyritään mittaamaan kysymällä ihmisiltä itseltään hyvinvoinnin kokemusta kartoittavia kysymyksiä sekä seuraamalla monenlaisia ulkoisia mittareita.
Maailman terveysjärjestö WHO on kehittänyt terveydelle ja elämänlaadulle määritelmän, joka sisältää kattavasti erilaisia hyvinvoinnin osatekijöitä. WHO:n mukaan terveydellä tarkoitetaan täydellistä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa.
WHO:n määritelmässä elämänlaatu koostuu kuudesta osatekijästä, jotka tukevat toinen toisiaan:
- Fyysinen terveydentila (esim. energisyys, kipu, unenlaatu)
- Psykologinen terveydentila (esim. itsetunto, ajattelu, tunteet)
- Toimintakyky (esim. liikuntakyky, päivittäiset toiminnot, työkyky)
- Sosiaaliset suhteet (esim. parisuhde, ystävyyssuhteet, lähipiirin tuki)
- Ympäristö (esim. tulot, palvelujen toimivuus, harrastusmahdollisuudet, kotiolot)
- Arvot (uskonnollisuus, asenteet, maailmankuva)
WHO:n määritelmää on kritisoitu siitä, että kenenkään ei ole mahdollista saavuttaa täydellistä hyvinvointia. Hyvinvointi ei myöskään aina ole objektiivinen vaan monessa asiassa hyvin subjektiivinen asia. Loppujen lopuksi ulkopuolisen on mahdotonta sanoa, mitä hyvä elämä tarkoittaa ihmiselle itselleen.
Hyvinvoinnin eri osa-alueiden painoarvo voi eri ihmisillä, erilaisissa elinympäristöissä ja eri elämänkaaren vaiheissa olla hyvin erilainen. Esimerkiksi vaikeasti liikuntavammainen voi olla tyytyväinen elämäänsä, jos hänen elinympäristönsä helpottaa hänen liikkumistaan ja hän saa siihen tukea.
Modernissa tietoyhteiskunnassa muisti, ajattelukyky ja keskittyminen korostuvat, koska työelämä edellyttää monilta vahvaa suorituskykyä näillä alueilla. Suomessa mielenterveyden sairaudet ovatkin yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy.
Yhteiskunnalliset olosuhteet, kulttuuriset arvot ja ihmisen omat elämänvalinnat voivat siis vaikuttaa paljonkin siihen, miten hyvinvointi koetaan ja millainen merkitys hyvinvoinnin eri osatekijöillä on. Hyvinvointia onkin pyritty mittaamaan myös täysin subjektiivisilla mittareilla. Tunnetuin näistä lienee World Happiness Reportin käyttämä kysely, jossa vastaajaa pyydetään arvioimaan tyytyväisyytensä omaan elämäänsä asteikolla 0–10, kun 10 on paras mahdollinen elämä.
WHO:n määritelmän hyvä puoli on, että se on hyvin kokonaisvaltainen. Sen avulla on mahdollista lähteä selvittämään, mitkä asiat tukevat hyvinvointia eri osa-alueilla ja millaisia voimavaroja ihmiseltä jo löytyy.
Myös vapaaehtoistoiminnassa hyvinvoinnin lisäämisen mahdollisuuksia voi löytyä yllättävistäkin asioista. Erilaisissa vapaaehtoistehtävissä kehittyvät erilaiset hyvinvoinnin osa-alueet: esimerkiksi kulttuurikaveri saa vapaaehtoistoiminnassa myös esteettisen elämyksen ja liikuntakerhoa vetävä puolestaan lisää fyysistä toimeliaisuuttaan.
Psykologiset perustarpeet ovat tärkeä osa hyvinvointia
Itseohjautuvuusteorian mukaan psykologiset perustarpeet kuuluvat olennaisesti hyvinvointiin. Silloin, kun fyysiset perustarpeet, kuten terveys, turvallisuus ja riittävä toimeentulo täyttyvät, alkaa psykologisten perustarpeiden painoarvo kasvaa. Psykologisiin perustarpeisiin on tärkeää kiinnittää huomiota siksi, että niiden täyttyminen tekee elämästä merkityksellistä. Psykologiset perustarpeet ovat selvästi myös vapaaehtoistoimintaan hakeutumisen taustalla.
Psykologisia perustarpeita on klassisen itseohjautuvuusteorian mukaan kolme:
- Omaehtoisuus – koen voivani vaikuttaa omaan elämääni.
- Kyvykkyys – pääsen käyttämään ja kehittämään kykyjäni.
- Yhteenkuuluvuus – koen, että minusta välitetään.
Frank Martela (2020) on ehdottanut, että hyvän tekeminen lisättäisiin psykologisten perustarpeiden joukkoon. Halu auttaa onkin yksi yleisimmistä vapaaehtoistoiminnan aloittamisen motiiveista. Monet kokevat voivansa paremmin toimimalla aktiivisesti sen sijaan, että jäävät katselemaan kärsimystä sivusta.
Myös Henrietta Grönlund ja Anne Birgitta Pessi (2019) listaavat myötätunnon mukaan merkityksellisen elämän ytimiin. Vapaaehtoistoiminta on heidän mukaansa ainutlaatuinen merkityksellisyyden lähde juuri sen vuoksi, että siinä kaikki elämän merkityksellisyyden tärkeimmät ulottuvuudet toteutuvat kokonaisvaltaisesti.
Mitkä asiat vaikuttavat hyvinvointiin?
Hyvinvointiin ja hyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavat hyvin monet asiat. Tämän oppaan kannalta on mielekästä rajata tekijöitä erityisesti niihin, joihin on mahdollista vaikuttaa vapaaehtoisena toimiessaan ja vapaaehtoisia johtaessaan.
Hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden kokonaisuutta voidaan hahmottaa Työkykytalon käsitteen kautta. Työkyky tarkoittaa työn ja ihmisen voimavarojen välistä suhdetta (Ilmarinen & Vainio 2012). Työkykytalo toimii ja pysyy pystyssä, kun kaikki kerrokset tukevat toisiaan. Alla on kuvattuna Työkykytalon malli.
Työkykytalossa on neljä kerrosta:
- Terveys ja toimintakyky
- Osaaminen
- Arvot, asenteet ja motivaatio
- Johtaminen, työyhteisö ja työolot
Kun Työkykytaloa sovelletaan vapaaehtoistoimintaan, nähdään, että vastuu vapaaehtoisen työkyvystä jakaantuu niin hänen itsensä, vapaaehtoistoimintaa järjestävän organisaation kuin yhteiskunnankin kesken. Vapaaehtoisen voimavaroihin vaikuttavat myös hänen toimintaympäristönsä sekä perhe, sukulaiset, ystävät ja muut ihmissuhteet.
Vapaaehtoisorganisaatio voi vaikuttaa erityisesti talon ylimpään kerrokseen: vapaaehtoistoiminnan työoloihin, yhteisön toimivuuteen ja ilmapiiriin sekä vapaaehtoisten johtamiseen ja koordinointiin.
Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä myös muut kerrokset. Perustarpeista, kuten ravitsemuksesta, nukkumisesta ja liikkumisesta huolehtiminen ovat tärkeitä erityisesti pitkien vapaaehtoisvuorojen tai maratonkokousten aikana (1. kerros). Uuden oppiminen sekä tietojen ja taitojen päivittäminen tuovat voimavaroja. Osaamisen kehittyminen myös motivoi jatkamaan vapaaehtoistoiminnassa (2. kerros).
Arvot, asenteet ja motivaatio puolestaan ovat yksi tärkeimmistä moottoreista vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen. Mikäli vapaaehtoistehtävä ei vastaa omia arvoja tai se koetaan pakolliseksi, heikentyy kyky toimia tehtävässä (3. kerros).
Vapaaehtoisorganisaation arvot tulevat todeksi arjen kohtaamisissa. Ne punnitaan esimerkiksi siinä, saako vapaaehtoinen arvostusta, voiko hän luottaa organisaatioon, onko vapaaehtoisten kohtelu tasapuolista ja saako vapaaehtoinen tukea sitä tarvitessaan.
Tulevissa luvuissa kerromme, miten vapaaehtoisten hyvinvointi huomioidaan uuden vapaaehtoisen perehdytyksestä lähtien, miten vapaaehtoinen voi itse seurata omia voimavarojaan ja miten jokainen yhteisön jäsen voi vaikuttaa siihen, että vapaaehtoistoiminnassa on turvallista ja mukavaa toimia.
Lähteet ja lisätietoa:
Frank Martela. Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää.
Hirvonen, Sini & Puolitaival, Satu. Vapaaehtoistoiminnan arvo (pdf). Kansalaisareena ry.
Huttunen, Jussi. 2020. Mitä terveys on? Lääkärikirja Duodecim.
Ilmarinen, Juhani ja Vainio, Vesa. 2012. Työhyvinvointia kaikille sukupolville. Työterveyslaitos.
Martela, Frank. 2020. Elämän tarkoitus – Suuntana merkityksellinen elämä. Gummerus.
WHO. 2012. The World Health Organization Quality of Life (WHOQOL).
Puolitaival, Satu; Porthén, Anne & Salmela, Marjo. Opas vapaaehtoisten hyvinvointiin. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2022.