Hyppää sisältöön

Usein kysytyt kysymykset vapaaehtoistyöstä

Mitä vapaaehtoistyöstä tiedetään tutkimusten ja tilastojen perusteella? Olemme koonneet tähän usein kysyttyjä kysymyksiä vapaaehtoistyöstä Suomessa.

Tilastot ja luvut perustuvat Taloustutkimuksen toteuttamiin Vapaaehtoistyö Suomessa -tutkimuksiin. Tutkimukset on toteutettu vuosina 2010, 2015, 2018 ja 2021. Jokaiseen tutkimukseen on vastannut noin tuhat Suomessa asuvaa, ja tutkimusten otokset edustavat aikuisväestöämme. Alla olevat tilastot ja luvut koskevat uusinta, maaliskuussa 2021 julkaistua tutkimusta, jollei erikseen mainita vertailua aiempien vuosien tietoihin. Aiemmat tutkimukset on toteutettu henkilökohtaisina käyntihaastatteluina, mutta vuoden 2021 tutkimus toteutettiin koronatilanteen vuoksi internetpaneelina.

Vapaaehtoistyön määrä ja arvo

Miten vapaaehtoistyö määritellään?
Vapaaehtoistyö on auttamista ja osallistumista, jonka tarkoituksena on tuottaa yhteistä hyvää ihmisille ja ympäristölle. Vapaaehtoistyö perustuu omaan vapaaseen tahtoon. Siitä ei saa vastineeksi rahallista korvausta. Vapaaehtoistyötä ei ole rahan tai tavaran lahjoittaminen eikä sellainen auttaminen, joka hyödyttää vain omaa perhettä, sukua tai ystäviä.

Vapaaehtoistoiminta voi toteutua myös epämuodollisesti, ilman järjestäjätahoa. Taloustutkimuksen Vapaaehtoistyö Suomessa -selvityksissä vapaaehtoistyöhön on luettu mukaan yhdistystoiminnan lisäksi esimerkiksi naapurien auttaminen tai talkootyö. Myös Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksissa selvitetään säännöllisesti vapaaehtoistyön tekemistä, mutta niissä vapaaehtoistyöhön luetaan vain osallistuminen järjestettyyn toimintaan yhdistyksen, seuran tai muun ryhmän hyväksi.

On haastavaa saada selvityksissä näkyville kaikkea vapaaehtoistoimintaa. Esimerkiksi oman harrastuksen ohessa moni toimii ja osallistuu tavalla, josta on hyötyä myös muille. Tätä ei kuitenkaan aina tunnisteta vapaaehtoistyöksi.

Lue lisää vapaaehtoistoiminnan määritelmästä
Onko vapaaehtoistyö lisääntynyt vai vähentynyt?
Noin puolet Suomessa asuvista on tehnyt vapaaehtoistyötä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vapaaehtoistyötä tehneiden osuus on pysynyt samansuuruisena aiempiin vuosiin nähden: vuonna 2018 48,7 % oli tehnyt vapaaehtoistyötä edeltävän vuoden aikana, kun vuonna 2021 vastaava luku oli 47 %.

Vuonna 2021 35 % kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä vähintään tunnin edeltävän neljän viikon aikana. Vastaava luku oli 42 % vuonna 2018 ja 33 % vuonna 2015.

Vapaaehtoistyön keskimääräisissä tuntimäärissä on havaittavissa laskutrendiä. Vuonna 2015 edellisen neljän viikon aikana vapaaehtoistyötä tehneet arvioivat tehneensä keskimäärin 18,09 tuntia vapaaehtoistyötä kyseisellä ajanjaksolla, vuonna 2018 taas 15,36 tuntia. Vuonna 2021 vastaava luku oli 12,90 tuntia edellisen neljän viikon aikana.

On kuitenkin muistettava, että neljän viikon tarkastelujaksoihin voi sisältyä paljon satunnaisvaihtelua. Esimerkiksi maaliskuussa 2021, jolloin viimeisin kysely toteutettiin, Suomessa oli voimassa koronapandemiasta johtuvat poikkeusolot ja tiukat kokoontumisrajoitukset.
Mikä on vapaaehtoistyön rahallinen arvo vuodessa?
Vapaaehtoistyötä tehtiin Suomessa vuonna 2020 noin 224 miljoonaa työtuntia. Vapaaehtoistyön rahallinen arvo oli noin 4,38 miljardia euroa.

Vapaaehtoistyötuntien määrä ja vapaaehtoistyön rahallinen arvo on laskettu käyttäen Tilastokeskuksen vuoden 2019 palkka- ja väestötilastoja sekä vuoden 2021 Vapaaehtoistyö Suomessa -tutkimuksen tilastoja vapaaehtoistyöhön käytetystä ajasta. Laskelmassa on huomioitu työikäisten (15─74-vuotiaat) keskipalkka ja väestömäärä. Vapaaehtoistunneiksi laskettiin ainoastaan viimeisen neljän viikon aikana vapaaehtoistyötä tehneiden (35 % vastaajista) keskimääräinen kuukausituntimäärä (12,90 tuntia). Tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyötä on tehnyt 47 % Suomessa asuvista, mutta vastaajista 12 prosenttiyksikön tuntimäärät eivät ole tämän tutkimuksen perusteella tiedossa, joten nämä tunnit on jätetty laskelmasta pois. Tästä johtuen todellinen vapaaehtoistyötuntien määrä on ilmoitettua suurempi, samoin vapaaehtoistyön rahallinen arvo.
Jääkö avun saaminen Suomessa liikaa vapaaehtoistyön varaan?
Vapaaehtoistoiminta ei korvaa ammattityötä, vaan vapaaehtoiset tuovat omannäköisensä lisän ammattityön rinnalle. Turvatessaan peruspalvelut hyvinvointiyhteiskunta luo vapaaehtoistyön mahdollisuuksia: aikaa jää muuhunkin kuin läheisistä huolehtimiseen.

Vapaaehtoistoiminta on hyvin arvokasta yksilöille ja yhteiskunnalle. Ilman vapaaehtoistoimintaa ei synny sitä vahvaa yhteiskunnallista luottamusta ja sosiaalista pääomaa, joka on myös yhteiskunnan taloudellisen kehityksen perusta. Teologi ja sosiaalietiikan tutkija Anna Seppänen Helsingin yliopistosta muistuttaa Mieli ry:n artikkelissa: “Vapaaehtoistyö ei korvaa ammattiapua, mutta ei ammattiapukaan korvaa vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön arvo on myös siinä, että vapaaehtoistyöntekijä toimii vapaaehtoisesti joka minuutti. Hän voi lähteä pois milloin vain ja sanoa, että tämä oli tässä. Ei ole virkavelvoitteita, eikä palkkaa, vaan tahtoa ja halua auttaa.”

Vapaaehtoistyön ja hyvinvointiyhteiskunnan välillä vallitsee väistämättä jännite. Väestön ikääntyessä ja kuntien taloustilanteen kiristyessä on riskinä, että kunnat yrittävät hakea säästöjä sieltäkin, mistä se ei eettisesti ole mahdollista. Keskustelua ammatillisen työn ja vapaaehtoistoiminnan sekä julkisten palveluiden ja kolmannen sektorin välisen työn rajapinnoista onkin tärkeää pitää yllä.

Vapaaehtoistyö koronapandemian aikana ja sen jälkeen

Miten koronapandemia on vaikuttanut vapaaehtoistyön tekemiseen?
Pandemia on vaikuttanut kahtalaisesti. Esimerkiksi ikäihmisten tekemä ja ikäihmisten parissa tehtävä vapaaehtoistoiminta on rajoitusten ja suositusten takia ollut hankalaa tai mahdotonta. Toisaalta kriisiajat usein aktivoivat ihmisten auttamishalua. Kuntien, seurakuntien, yritysten, järjestöjen ja vapaaehtoisten yhteistyönä on pystytty organisoimaan ketterästi apua haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Monille asuinalueille on kehittynyt myös aktiivista naapuriapua, joka järjestäytyy sosiaalisen median avulla.

Vapaaehtoistyötä tehdään mielellään kasvotusten, mutta pandemian aikaan tämä on luonnollisesti vähentynyt. Verkossa ja puhelimitse toiminen on sen sijaan lisääntynyt. Puhelinringit, digikaveruus ja vertaistuki ovat esimerkkejä etänäkin toimivista vapaaehtoistoiminnan muodoista. Pandemia ja sen myötä koko yhteiskunnan ottama digiloikka on myös tehnyt mahdolliseksi täysin uusien vapaaehtoistoiminnan muotojen kokeilun.
Tehdäänkö vapaaehtoistyötä jatkossa enemmän etänä?
Yleisesti ottaen vapaaehtoistyötä halutaan tehdä mieluiten kasvotusten. Huomattavan suuri osuus (44 %) Suomessa asuvista kuitenkin haluaa tehdä vapaaehtoistyötä joko kokonaan tai osittain etänä. Ikääntyneet ovat kiinnostuneet etänä tehtävää vapaaehtoistyötä siinä missä muutkin ikäryhmät.

Etänä tehtävä vapaaehtoistyö mahdollistaa vapaaehtoistyön aloittamisen yhä useammille ihmisille. Senkin jälkeen, kun koronatilanne helpottaa, voivat erilaiset rajoitteet hankaloittaa osallistumista kasvokkain ja paikan päällä tapahtuvaan toimintaan. Tällaisia ovat erilaiset liikuntarajoitteet, sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet, mielenterveyden haasteet, elämäntilanteen asettamat rajoitteet tai pitkät välimatkat. Monille etänä tehtävä vapaaehtoistyö on kätevin tai jopa ainoa mahdollinen tapa osallistua itseä kiinnostavaan toimintaan.
Jättääkö korona-aika vapaaehtoistyöhön pysyvämpiä muutoksia, vai palautuuko vapaaehtoistyön tekeminen ennalleen, kun koronatilanne helpottaa?
Sellaiset uudet käytännöt, jotka säästävät aikaa ja rahaa sekä helpottavat ihmisten osallistumista vapaaehtoistoimintaan, jäävät pysyviksi perinteisen kasvokkain tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan rinnalle. Työelämään on rantautumassa yhdistelmämalli, jossa työtä tehdään sekä etänä että kasvokkain. Myös vapaaehtoistoimintaan tulee jäämään erilaisia yhdistelmiä. Etävapaaehtoistyö sopii monenlaisiin tehtäviin, ja yhä uudet toimijat oppivat hyödyntämään etävapaaehtoistyön mahdollisuuksia.
Miten vapaaehtoistoimijat ovat osallistuneet julkisten palvelujen tukemiseen pandemian aikana?
Vapaaehtoistoiminnalla on yhteiskunnan toimivuuden kannalta suuri merkitys erityisesti epävarmoina aikoina ja kriiseissä. Vapaaehtoiset ovat organisoituneet kauppa-avuksi koronaviruksen riskiryhmiin kuuluville ja karanteenissa oleville, tukeneet lentokentän ja sataman vastaanottoneuvonnassa sekä opastaneet rokotukseen saapuvia. Vapaaehtoisia on tarvittu myös toimittamaan ruoka-apua, vastaamaan kriisichatteihin ja -puhelimiin sekä lievittämään yksinäisyyttä digikavereina. Korona-aikana järjestöt ja niiden vapaaehtoiset löysivät yhteistyössä julkisten palveluiden ja muiden toimijoiden kanssa monia uusia tapoja tavoittaa haastavassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

Vapaaehtoistyön trendit ja tekijät

Millä toimialoilla vapaaehtoistyötä tehdään eniten?
Toimialoista suosituimmat ovat olleet liikunta- ja urheiluseuratoiminta, lasten ja nuorten parissa tehtävä vapaaehtoistyö, asuinalueiden kuten kylien ja kortteleiden toiminta sekä ikäihmisten parissa tapahtuva vapaaehtoistyö. Vapaaehtoistyö on Suomessa kuitenkin hyvin laaja-alaista.
Miten eri ikäiset suhtautuvat vapaaehtoistyöhön?
Eläkeläiset osallistuvat vapaaehtoistoimintaan muita enemmän. Toisaalta nuorista (15–24-vuotiaat), jotka eivät ole kuluneen vuoden aikana tehneet vapaaehtoistyötä, jopa 61 % haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos heitä pyydettäisiin mukaan. Nuorten kiinnostus on edellisistä kyselyistä jopa kasvanut.

Nuoret toimivat mieluiten järjestöissä, mutta nuoria ei kuitenkaan motivoi yhdistyshallinnon tehtävien oppiminen. Jotta nuoret lähtevät vapaaehtoistoimintaan mukaan, toiminnan pitää olla sisällöllisesti merkityksellistä ja hauskaa.

Kiinnostavaa on se, että ikääntyneet haluavat osallistua etänä ja netissä tehtävään vapaaehtoistoimintaan yhtä paljon kuin muut ikäryhmät. Kaikkein nuorimmat (15–24-vuotiaat) taas syttyvät eniten kasvokkain tehtävästä vapaaehtoistyöstä. Myös seurakuntien vapaaehtoistoiminta on nuorimpien näkökulmasta vetovoimaista.
Onko eri sukupuolten osallistumisessa eroja?
Miesten ja naisten osallistumisessa on selvityksissä vuosien varrella nähty hienoisia eroja, mutta pidemmällä aikavälillä miehet ja naiset näyttävät osallistuvan vapaaehtoistyöhön yhtä paljon. Miehet osallistuvat enemmän liikunnan ja urheilun vapaaehtoistoimintaan, naiset taas seurakuntien toimintaan. Kaikki sukupuolet kuitenkin osallistuvat varsin monipuolisesti vapaaehtoistoimintaan eri toimialoilla.

Pop up -tyyppinen vapaaehtoistoiminta kiinnostaa erityisesti naisia. Naisilla erityisesti elämäntilanteen sopivuus ja parempi oma jaksaminen ja terveys helpottaisivat osallistumista vapaaehtoistoimintaan, kuten myös se, että vapaaehtoistoimintaa aloittaessa tietää heti, mihin on sitoutumassa. Miehiä motivoisi naisia huomattavasti enemmän se, että toiminnassa oppisi uutta.

Miten aktiivisia vapaaehtoisia sitten ovat he, joiden sukupuoli-identiteetti ei sovi perinteisen kahden sukupuolen sisälle? Taloustutkimuksen 1000 vastaajan kyselyissä muunsukupuolisia ei voida käsitellä tilastollisesti omana ryhmänään, koska muunsukupuolisia vastaajia on keskimäärin 1 % tai vähemmän.
Onko kiinnostus vapaaehtoistyöhön nousussa vai laskussa?
Vastaajista, jotka eivät ole kuluneen vuoden aikana tehneet vapaaehtoistyötä, 38 % haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos pyydettäisiin ‒ nuorista (15–24-vuotiaat) jopa 61 %. Koronakriisin aiheuttama epätietoisuus tulevaisuudesta näkyy mahdollisesti siinä, että suuri osa (48 %) on ollut kyselyhetkellä epävarma halukkuudestaan osallistua. Myös kyselymetodin muuttuminen nettipaneeliksi voi selittää tulosta: nettipaneelissa En osaa sanoa -vaihtoehtoon on helpompi tarttua. Kielteisesti vapaaehtoistyöhön suhtautuvien määrä on joka tapauksessa selvästi pienentynyt. Vuonna 2015 34 % oli sitä mieltä, että ei osallistuisi vapaaehtoistoimintaan edes pyydettäessä, kun vuonna 2021 luku oli vain 13 %.

Vapaaehtoistyön myönteinen vaikutus demokratian, yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämisessä tiedostetaan jo varsin hyvin poliittisessa päätöksenteossa, ja vapaaehtoistyötä hankaloittavaa byrokratiaa on viime vuosina poistettu. Järjestöjen ja yhteisöjen osaaminen vapaaehtoistoiminnan koordinoinnissa on lisääntynyt. Vapaaehtoistyö on koronapandemian aikana ollut paljon esillä julkisuudessa, ja sen yhteiskunnallinen arvostus on kohdallaan. Nämä kehityskulut ovat omiaan lisäämään kiinnostusta vapaaehtoistyötä kohtaan. Tärkeää on tehdä mukaan pääsemisestä entistä helpompaa, jotta kaikenlaiset ihmiset voivat osallistua vapaaehtoistoimintaan.
Mikä helpottaisi suomalaisten osallistumista vapaaehtoistoimintaan?
Kyselyn perusteella vapaaehtoistoimintaan osallistumista helpottaisi eniten se, jos tarjolla olisi lyhytkestoisia ja kertaluonteisia tehtäviä ja jos elämäntilanne olisi sopivampi. Ihmisillä on tarve yhteisölliseen ja merkitykselliseen toimintaan – siis hyvän tekemiseen. Yhteisöllisyyden luonne on kuitenkin muuttunut, eikä omaan kylään, kaupunginosaan, seurakuntaan tai urheiluseuraan välttämättä enää sitouduta vahvasti.

Vapaaehtoistoiminnassa on tärkeää huomioida, että kaikki eivät edes voi sitoutua toimintaan pitkäkestoisesti, vaikka haluaisivatkin. Lyhytkestoisen, kertaluonteisen ja vapaaehtoisen omaan elämäntilanteeseen sopivan vapaaehtoistoiminnan kehittäminen on tarpeen. Yksittäinen vapaaehtoistoimintaan osallistumiskertakin voi olla hyvin merkityksellinen niin tekijälleen kuin kohteellekin.

Myös tiedon löytymistä tulisi helpottaa. Silloin, kun henkilö tietää missä yhteisössä haluaa tehdä vapaaehtoistyötä, on tärkeää, että vapaaehtoistyöhön voi helposti ilmoittautua yhteisön verkkosivuilla. Motivoiva ja todenmukainen tehtävänkuvaus innostaa parhaiten tarttumaan tehtävään. Järjestöt ja yhteisöt voivat ilmoittaa vapaaehtoistehtäviään myös maksuttomassa Vapaaehtoistyö.fi-palvelussa.
Miltä näyttää vapaaehtoistyön tulevaisuus?
Selvityksen perusteella Suomessa asuvat uskovat tekevänsä lähitulevaisuudessa nykyistä enemmän vapaaehtoistyötä. Jopa 28 % arvioi tekevänsä vapaaehtoistyötä lähitulevaisuudessa enemmän kuin nyt ja 36 % yhtä paljon. Tämä kertoo siitä, että asenne vapaaehtoistyötä kohtaan on myönteinen. Vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys ja arvo sen antajalle ja saajalle.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu vapaaehtoistehtävien kasautumista hyvätuloisille ja koulutetuille. Tuoreimman tilaston valossa on nähtävissä ryhmä ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua vapaaehtoistoimintaan enemmän, mutta ovat epävarmoja pärjäämisestään. Yhteiskunnallisilla ratkaisuilla tulisi varmistaa, että jo lapset saavat rohkaisevia kokemuksia yhteisöllisestä toiminnasta esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulutuksen osana. Myös vapaaehtoistyötä tarjoavien yhteisöjen on oltava avoimia ja kannustavia, jotta kynnys vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen olisi mahdollisimman matala.

Nykyisistä vapaaehtoisista he, jotka toimivat luottamus- tai hallintotehtävissä, suunnittelevat huomattavasti muita useammin lopettavansa toimintansa lähitulevaisuudessa. Hallintotehtävät eivät myöskään motivoi nuoria. Tämä on suuri haaste erityisesti pienille yhdistyksille, joiden toiminta usein nojaa luottamustehtävissä toimiviin vapaaehtoisiin.
Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan