Vapaaehtoistoiminta edistää sosiaalisesti kestävää kehitystä

Sosiaalinen kestävyys on kokonaisvaltaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, mikä mahdollistaa hyvän arjen ja merkityksellisen elämän. Sosiaalisesti kestävä kehitys tarkoittaa yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Siihen kuuluu myös osallisuuden kokemus ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Sosiaalinen kestävyys kattaa siis asiat, joita ilman kenenkään ei tulisi olla – nyt eikä tulevaisuudessa.

Kaikkea yhteisöllistä kansalaistoimintaa yhdistää sen valmius edistää sosiaalista kestävyyttä vähintäänkin välillisesti. Puutteet sosiaalisessa kestävyydessä voivat puolestaan vaikeuttaa merkittävästi vapaaehtoisten sitouttamista ja vapaaehtoistoiminnan tulevaisuudennäkymiä.

Tässä osiossa tarjotaan uusia oivalluksia ja autetaan vapaaehtoistoiminnan yhteisöjä tunnistamaan osa-alueet, joilla ne jo edistävät sosiaalista kestävyyttä. Tunnistamalla voimavarat voimme hyödyntää niitä paremmin ja vahvistaa siten sosiaalista kestävyyttä vapaaehtoistoiminnassa.

Tämän osion sisältö:

• Miksi yhteisöt ovat tärkeitä sosiaalisesti kestävässä kehityksessä?
• Sosiaalinen kestävyys toteutuu vapaaehtoistoiminnassa – vai toteutuuko?
• Sosiaalisen kestävyyden pohja luodaan vapaaehtoistoiminnan perusrakenteissa
• Vapaaehtoistoiminta on kansalaisoikeus – tee siitä saavutettavaa
• Antirasismi kuuluu kestävään vapaaehtoistoimintaan
• Puhuttelevat ja toiminnassa toteutuvat arvot ovat sitoutumisen edellytys

Miksi yhteisöt ovat tärkeitä sosiaalisesti kestävässä kehityksessä?

Yhteiskuntana ja globaalina yhteisönä meillä on jo valtavasti tietoa siitä, miten meidän tulisi toimia kestävämmän maailman luomiseksi. Ongelmana ei niinkään ole se, että meillä ei olisi käsitystä siitä, mitä tulisi tehdä. Ongelmana on, että meillä ei ole vielä ollut riittävästi kykyä ja rohkeutta tarttua muutoksiin.

Juuri tässä erilaiset yhteisöt astuvat kuvaan ja tuovat tärkeän näkökulman yhteiskunnan tuen ja päätöksenteon rinnalle. Yhteisöt tarjoavat ihmisille tietoja, taitoja ja vaikutusmahdollisuuksia. Yhteisöt myös tukevat ihmisten hyvinvointia, vähentävät eriarvoisuutta sekä lisäävät luottamusta yhteiskunnassa – mutta vain silloin, kun niissä toteutuu sosiaalinen kestävyys riittävällä tasolla.

Median uutisoinnista päätellen voisi kuvitella, että kestävää kehitystä ajavat Suomessa lähinnä Elokapina ja muutamat muut kansalaisliikkeet. Todellinen kuva on kuitenkin paljon laajempi. Arkiset hyvät teot, joita teemme joka päivä lähiyhteisöissämme, rakentavat kestävän kehityksen perusedellytyksiä.

Sosiaalinen kestävyys toteutuu vapaaehtoistoiminnassa – vai toteutuuko?

Monet lait ja säädökset ohjaavat sosiaalista kestävyyttä. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaissa 1325/2014 kielletään syrjintä eli henkilön kohteleminen samanlaisessa tilanteessa muita huonommin henkilökohtaisten ominaisuuksien takia.

Parhaimmillaan yhteisöllisessä kansalaistoiminnassa päästään kuitenkin paljon lakeja ja säädöksiä pidemmälle. Mikään laki ei säädä, että jokaisella tulisi olla ihminen, joka kuuntelee, tai yhteisö, johon kuulua. Vapaaehtoistoiminnan kautta näitä ihmisyyden ja elämän keskeisiä asioita pystytään toteuttamaan ja levittämään useamman ulottuville.

Fieldsin, Holmbergin ja Vainio-Östergårdin (2023) mukaan vapaaehtoistoiminnalla voi edistää sosiaalista kestävyyttä kahdella eri tasolla:

1. Sisällöllinen taso: toiminnan tavoitteina on edistää esimerkiksi hyvinvointia, terveyttä, tasa-arvoa tai yhdenvertaisuutta.
2. Välillinen taso: toiminnan tavoitteet voivat liittyä johonkin muuhun kuin sosiaaliseen kestävyyteen – esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen – mutta toiminta voi edistää myös sosiaalista kestävyyttä, jos toimintaan voi osallistua yhdenvertaisesti ja osallisuuden kokemus toteutuu.

Vapaaehtoistoiminnan lähtökohtiin kuuluvat osallistuminen, auttaminen ja yhteisen vastuun kantaminen. Vapaaehtoistoiminnassa voi kokea arvostusta, päästä osaksi turvallista yhteisöä ja saada yhdessä aikaan merkityksellisiä asioita. Usein vapaaehtoistoiminta vie kohtaamaan uudenlaisia ihmisiä ja lisää ymmärrystä erilaisten ihmisten välillä.

Voisikin ajatella, että vapaaehtoistoiminnassa sosiaalinen kestävyys toteutuu ja sen positiiviset ulottuvuudet tulevat näkyviin. Olemmeko tästä kuitenkaan varmoja? Seuraammeko ja mittaammeko näitä oletuksia niin, että tiedämme, milloin asiat eivät sujukaan oletusten mukaan?

Sosiaalisen kestävyyden pohja luodaan vapaaehtoistoiminnan perusrakenteissa

Sosiaaliseen kestävyyteen luodaan pohjaa jo vapaaehtoistoiminnan perusrakenteissa. Vapaaehtoisten ja vapaaehtoistoiminnasta apua ja tukea saavien ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi kestävän vapaaehtoistoiminnan perusedellytyksistä.

Kun vapaaehtoisia koulutetaan, tehdään sosiaaliseen kestävyyteen tähtäävistä periaatteista yhteisiä ja jaettuja. Tällöin vapaaehtoiset voivat myös tiedostaa sosiaalisen kestävyyden puutteita paremmin ja kertoa niistä toiminnan järjestäjille.

Vapaaehtoisten peruskoulutukseen ja perehdytykseen kannattaa sisällyttää esimerkiksi:

• vapaaehtoistoiminnan periaatteet
• turvallisuus ja hyvinvointi vapaaehtoistoiminnassa
• oman järjestön arvot ja tavoitteet
• turvallisemman tilan periaatteet sekä syrjinnän ja häirinnän vastaiset toimintaohjeet.

Vapaaehtoisten tehtävistä riippuen myös esimerkiksi moninaisuuskoulutus tai koulutus saavutettavaan viestintään voi olla paikallaan.

Vapaaehtoistoiminta on kansalaisoikeus – tee siitä saavutettavaa

Vapaaehtoistoiminta on kansalaisoikeus. Niinpä vapaaehtoistoiminnan tarjoajien tulisi purkaa haitallisia normeja ja toiminnan esteitä. Näillä edistetään sitä, että kuka tahansa taustastaan tai ominaisuuksistaan riippumatta saa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan kautta.

Erilaisten ihmisten kunnioittava kohtaaminen on kaiken lähtökohta, joka tulisi huomioida arkisesta vuorovaikutuksesta ja viestinnästä alkaen. KSL Opintokeskuksen julkaisema Syrjimätön kieli -opas tarjoaa neuvoja ja välineitä kunnioittavaan kohtaamiseen ja syrjimättömään kielenkäyttöön. Opas auttaa erityisesti valtaväestöä huomioimaan erilaisia vähemmistöjä ja omaksumaan kielenkäyttöä, joka ottaa kaikki mukaan.

Tilaisuuksien ja tapahtumien järjestelyä ja viestintää tulisi miettiä erilaisten henkilöiden näkökulmista, jotta ne olisivat mahdollisimman saavutettavia kaikille. Partio on laatinut Helppo tulla -ohjeistuksen, josta voi tarkistaa, miten järjestelyissä huomioidaan esimerkiksi vähävaraiset, liikkumisrajoitteiset tai erikieliset henkilöt.

Saako oppia -hankkeen materiaali esittelee saavutettavuuden eri näkökulmia, joiden avulla voi pohtia, pääsevätkö kaikki aidosti mukaan toimintaan. Materiaalin avulla yhteisö voi tunnistaa vahvuuksiaan sekä päättää konkreettisista toimenpiteistä saavutettavuuden parantamiseksi.

Opintokeskus Siviksen työkalu Kestävää elämää järjestökoulutuksiin ohjaa järjestöjä lisäämään kestävän elämän keinoja koulutuksiinsa ja sitä kautta oman järjestöarjen toimintaan. Työkalu sisältää vinkkejä siitä, miten kestävän elämän keinoja voi lisätä sekä koulutusten sisältöön ja osallistujien perustaitoihin että koulutuksen konkreettiseen toteuttamiseen.

Antirasismi kuuluu kestävään vapaaehtoistoimintaan

Kestävän vapaaehtoistoiminnan tulee ymmärtää ja puuttua toimintaympäristön viheliäisiin haasteisiin, ja rasismi on näistä yksi. Rasistinen häirintä ja syrjintä on Suomessa hälyttävän yleistä. Afrikkalaistaustaiset kokevat Suomessa rasistista syrjintää ja häirintää monia EU-maita enemmän.

Syrjintä vaikeuttaa myös muun muassa romanien osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan. Rasismi on syvällä yhteiskuntamme rakenteissa, ja sen vaikutukset ovat monen ihmisen elämässä kokonaisvaltaisia.

Kansalaistoiminnan yhteisöt eivät ole tässä poikkeus. Rasismi voi ilmetä esimerkiksi vitsailuna, ennakkoluuloina tai näennäisen neutraaleina käytäntöinä, jotka tosiasiassa sulkevat ulos osan ihmisistä. Rasismi voi olla tahatonta ja tiedostamatonta, mutta tämä ei tee siitä oikeutettua.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan rasismi on “systeemi, jossa politiikka, institutionaaliset käytännöt, kulttuuri ja muut normit ylläpitävät rodullistettuja yhteiskunnallisia valta-asetelmia. Se on osa sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia järjestelmiä, joissa kaikki ovat osana.”

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on koonnut sivuilleen arjen antirasistia tekoja. Rasismin kitkemiseen ei riitä pelkkä näkyvän rasismin tuomitseminen, vaan se edellyttää aktiivisia antirasistisia tekoja kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Aktiivinen antirasismi vapaaehtoistoiminnassa voi tarkoittaa yksilölle esimerkiksi seuraavia tekoja:

• Otan selvää antirasismista, kehitän antirasistista toimintaani ja tiedostan, että voin tehdä myös virheitä.
• Kuuntelen ja otan vakavasti rasismia kokeneen henkilön kokemukset.
• Puutun rasistiseen puheeseen ja käytökseen, vaikka se tekisi oman oloni epämukavaksi.
• Puhun rasismista ja jaan antirasistista sisältöä myös silloin, kun aihe ei ole pinnalla mediassa.
• Kysyn, onko yhteisöni yhdenvertaisuussuunnitelma ajan tasalla ja onko rasismiin puuttuminen huomioitu suunnitelmassa.

Järjestöille ja vapaaehtoistoiminnan yhteisöille sopivia antirasistisia tekoja ovat esimerkiksi:

• Keskustelemme antirasismista organisaatiossa, sitoudumme antirasistisiin tekoihin ja viestimme siitä, että organisaatio on antirasistinen. Olemme avoimia myös virheistämme ja otamme niistä opiksi.
• Organisaatiomme visuaalisessa viestinnässä on eri näköisiä henkilöitä tekijöinä eikä vain toiminnan kohteina.
• Koulutamme henkilöstöä ja vapaaehtoisia säännöllisesti yhdenvertaisuudesta, moninaisuudesta ja antirasismista.
• Viestimme selkeästi tahosta, johon voi ottaa yhteyttä kohdatessaan rasismia organisaation tiloissa tai toiminnassa.

Yhdenvertaisuussuunnitelma on myös tärkeä väline, jonka avulla voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi rasistista häirintää ja purkaa rakenteellisen rasismin vaikutuksia organisaatioissa.

Puhuttelevat ja toiminnassa toteutuvat arvot ovat sitoutumisen edellytys

Vapaaehtoistoimintaan lähdetään useimmiten mukaan sen vuoksi, että toiminnassa voi edistää itselle tärkeitä arvoja ja tavoitteita samanhenkisten ihmisten kanssa. Vapaaehtoistoiminnassa myös jaetaan laajalti arvoja, jotka ovat tärkeitä kestävyyden edellytyksiä. Näitä ovat esimerkiksi yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, jokaisen arvostaminen ja osallisuus.

Toiminnan arvopohjaisuus ei kuitenkaan takaa sitä, että toiminta olisi aina mielekästä ja sitoutumisen arvoista. Seuraaviin hälytysmerkkeihin kannattaa havahtua:

• Toimintaan ei saada mukaan uusia vapaaehtoisia.
• Toiminnasta viestiminen ei innosta ihmisiä.
• Toimintaan osallistuvat ilmaisevat turhautumistaan.

Mitä silloin voi tehdä? Yksi suunta on yrittää rekrytoida ja viestiä enemmän ja paremmin, mutta myös toista ratkaisua kannattaa pohtia: yhteisten arvojen tarkastelu ja päivitys saattaa olla ajankohtaista.

Arvojen tulee puhutella niitä ihmisiä, joita vapaaehtoisiksi toivotaan, niiden täytyy toteutua toiminnassa ja niitä tukevien rakenteiden on oltava vahvoja. Jos arvolupaus ei toteudu, toiminta ei sitouta mukaan hakeutuneita ihmisiä. Yhteisiksi koetut ja toiminnassa aidosti näkyvät arvot tuottavat yhteenkuuluvuuden kokemusta, joka lisää myös halua sitoutua toimintaan.

Yhteisiä arvoja voit pohtia esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

• Mitkä ovat yhteisönne julkilausutut arvot?
• Miten nämä arvot toteutuvat käytännön toiminnassa?
• Miten sosiaalinen, ekologinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyys näkyvät yhteisönne arvoissa tällä hetkellä tai miten niiden tulisi näkyä?

Lähteet

Fields Marion, Holmberg Milla ja Vainio-Östergård Henriikka 3.–24.4.2023. Kestävää järjestökoulutusta -koulutus. Opintokeskus Sivis.

G. Wise, Anyara; Nuutinen, Sini; Porthén, Anne & Salmela, Marjo. Opas kestävään ja vastuulliseen vapaaehtoistoimintaan. Kansalaisareenan julkaisuja 1/2024.