Mahdollisia kompastuskiviä ja haasteita
Pelko digitaitojen riittämättömyydestä. Yksi este verkossa tapahtuvan toiminnan pyörittämiselle on pelko omien digitaitojen riittämättömyydestä. Uskomukset ja ajatukset siitä, ettei itsellä ole tarvittavaa osaamista eikä taitoja oppia käyttämään ohjelmia, voivat saada karttamaan kaikkea digitaalisuuteen liittyvää. Osalla taas voi olla taustalla kielteisiä kokemuksia tietotekniikasta, kuten ohjelman tai jopa tietokoneen kaatumisesta väärän painalluksen takia. Pelot ovat ymmärrettäviä aikana, jolloin sosiaalisen median käyttäjät joutuvat erilaisten nettihuijausten kohteeksi.
Digitaitojen hyvä puoli on se, että niiden harjoittelu on mahdollista jokaiselle joka pääsee käsiksi digitaalisiin laitteisiin. Nykyään tarjolla on paljon itseopiskelumateriaaleja ja -ohjeita sekä maksutonta digiopastusta eri aiheista. Omia ja oman yhteisön digitaitoja voi kehittää myös sparrausten ja koulutusten avulla.
Tämän asian kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan luottaa yhteistyön voimaan. Sen sijaan, että itse opiskelee tarvittavat aiheet ja taidot, voi kysyä toiminnan toteuttamiseen muita henkilöitä tai tahoja, joilla on digitaidot paremmin hallussa. Toimintaan osallistuvilta nuorilta kannattaa myös kysellä heidän yleisimmin käyttämistään sovelluksista ja antaa heidän opettaa niiden käyttöä.
Epäselvät syyt ja tavoitteet. Miksi haluamme toteuttaa verkkovapaaehtoistoimintaa? Mitä lisäarvoa digitaalisuus tuo toimintaan? Miten nuoria kuullaan ja miten heidät otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun? Haluavatko nuoret itse digiympäristöissä järjestettävää toimintaa? Muun muassa näihin kysymyksiin on tärkeä saada vastauksia ennen toiminnan aloittamista. Kasvatuksellista toimintaa on helpompi lähteä toteuttamaan, kun perusta on rakennettu vahvalle pohjalle.
Liiallinen keskittyminen digityökaluihin. Digitaalisia sovelluksia ja ohjelmia valittaessa on hyvä pitää mielessä ennen kaikkea toiminnan tavoitteet. Digityökaluihin tutustuessa on hyvä kysyä itseltään, millä tavoin ne voisivat tukea nuorten osallisuutta, aktiivista toimimista sekä yhteisöllisyyttä. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa suosia ensisijaisesti nuorille luontevia ja tuttuja digitaalisia alustoja, jotta he kokisivat toimintaan mukaan tulemisen helpoksi.
Kasvokkaisen toiminnan siirtäminen sellaisenaan digitaalisiin ympäristöihin. Se, millä tavoin ollaan totuttu järjestämään kasvokkaista toimintaa, ei välttämättä toimi yhtä hyvin verkossa. Esimerkiksi neljän tai kuuden tunnin vapaaehtoisten perehdytystä ei kannata toteuttaa saman kestoisena etäkoulutuksena. Digiympäristöissä toimiminen kuormittaa aivoja enemmän kuin kasvokkain tapahtuva toiminta (Gassen 2022, 139).
Verkkovapaaehtoistoimintaan liittyviä toimintoja kannattaakin pilkkoa pienemmiksi ja lyhytkestoisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi kannattaa hyödyntää digitaalisuuden tuomia yhteistoiminnallisuuden mahdollisuuksia, kuten ryhmätyöskentelyitä mahdollistavia sovelluksia ja ohjelmia. Kaikkien valintojen tulee kuitenkin ennen kaikkea tukea toiminnan kasvatuksellisia tavoitteita.
Sisäisen viestinnän käytänteiden ja linjausten puuttuminen. Verkossa viestiessä olemme pääsääntöisesti kirjallisen viestinnän varassa. Eleiden ja ilmeiden jäädessä pois riski väärinymmärryksille ja -tulkinnoille kasvaa. Niin kutsuttu negatiivisen vahvistuksen harha (eng. negative intensification bias) näkyy kärjistyneissä verkkokeskusteluissa, kun ihmiset tulkitsevat monitulkintaisia viestejä negatiivisesta näkökulmasta (Gassen 2022, 186).
Nuorten verkkovapaaehtoistoiminnassa on tärkeää perehdyttää vapaaehtoiset toiminnan sisäisen viestinnän käytäntöihin ja tukea osallistujien verkkokeskustelun taitoja. Toimintaan on helpompi sitoutua, kun pelisäännöt ovat kaikille selkeinä. Selkeillä toimintatavoilla tieto kulkee paremmin vapaaehtoisten ja työntekijöiden välillä. Parhaimmillaan toiminnalla voidaan edistää esimerkiksi nuorten kirjallisen vuorovaikutuksen taitoja ja medialukutaitoa, joista on hyötyä niin vapaaehtoistoiminnassa kuin myös sen ulkopuolella.
Verkkovapaaehtoistoiminnan koordinointivastuun jääminen yhden ihmisen varaan. Kuten muissakin uusissa toiminnan muodoissa, myös verkossa tapahtuvan vapaaehtoistoiminnan koordinointi voi helposti jäädä yhden, asiasta jo kiinnostuneen henkilön vastuulle. Toiminnan vakiinnuttamisen ja jatkuvuuden kannalta olisi kuitenkin hyvä, että koko yhteisö olisi tietoinen verkkovapaaehtoistoiminnasta, sen toimintatavoista ja siinä käytettävistä digitaalisista sovelluksista. Jaettu tieto auttaa myös tekemään “digiloikan” toimintakulttuurissa, ei vaan pelkästään työn tekemisen tavoissa.
Toimintakulttuurin digiloikan tekemisessä auttaa käytänteiden ja toimintamallien dokumentointi kirjalliseen muotoon ja verkkovapaaehtoistoiminnan juurruttaminen osaksi yhdistyksen toimintaa. Tällöin on helpompi perehdyttää mahdollinen uusi toiminnan koordinaattori tehtäväänsä. Myös pari- ja tiimityöskentely verkkovapaaehtoistoiminnan koordinoinnissa varmistaa toiminnan jatkuvuuden muutostilanteissa.
Hyviä puolia ja mahdollisuuksia
Nuorille luonteva toimintaympäristö. Erilaiset digitaaliset ympäristöt ovat nuorille luonteva ja tärkeä osa arkielämää. Sosiaalisen median ja digitaaliseen pelaamiseen liittyvät ympäristöt muodostavat nuorille niin sanotun kolmannen tilan, jossa vietetään aikaa, viihdytään ja jutellaan muiden kanssa (Kaarakainen & Saikkonen 2019, 21). Sosiaalisen median myötä nuoret saavat luotua ystävyyssuhteita ja pidettyä yhteyttä myös sellaisiin, joita he eivät fyysisessä elinympäristössään normaalisti kohtaisi (Hietajärvi & Matikainen 2021, 43).
Näistä syistä onkin luontevaa jalkautua verkkoon ja tarjota vapaaehtoistoimintaa siellä, missä nuoret viettävät aikaa.
Turvallisen toiminnan sekä yhteisön (ja parvien) tarjoaminen. Nuoret voivat kohdata digiympäristöissä myös haasteita. Esimerkiksi ulkonäkö- ja sosiaaliset paineet ovat voimistuneet (Hietajärvi & Matikainen 2021, 43-44). Yksilön hyvinvointia vaalivien yhteisöjen rinnalla verkosta löytyy myös epäterveitä ryhmiä, jotka pahimmillaan voivat normalisoida esimerkiksi haitallista kehonkuvaa (Hietajärvi & Matikainen 2021, 44). Seksuaaliväkivalta on myös lisääntynyt verkossa (Pelastakaa Lapset ry. 2023).
Nuoret tarvitsevat turvallisia aikuisia, joille voi kertoa verkossa kokemistaan ilon hetkistä että kohtaamistaan vaikeuksista ilman pelkoa rangaistuksesta. Verkkovapaaehtoistoiminnalla voidaan tarjota nuorille turvallinen ja hyvän mielen yhteisö, jossa voi saada vertaistukea muilta nuorilta sekä keskustelu- ja muuta apua toimintaa ohjaavilta aikuisilta.
Yhteisön tarjoaminen ei kuitenkaan tarvitse olla toiminnan ensisijainen lähtökohta. Vapaaehtoistoiminnassa voidaan esimerkiksi antaa mahdollisuus sellaisten joukkojen muodostumiselle, jotka keskittyvät esimerkiksi tietyn projektin kuten tapahtuman järjestämisen ympärille. Projektiin liittymisen syyt ja motivaatiotekijät voivat vapaaehtoisten joukon sisällä vaihdella paljonkin. (Nieminen-Sundell 2008, 2-3).
Tällaisesta verkossa syntyneestä, itseohjautuvasta, spontaanista ja toimintaorientoituneesta joukosta voidaan käyttää nimitystä parvi (englanniksi flock tai swarm). Tällaisen toimintamallin etuna on ketterän ja matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuden tarjoaminen. Parvesta voi muotoutua lopulta hyvinkin pitkäkestoinen ja yhteisöllinen joukkio. (Nieminen-Sundell 2008, 2-3).
Ajasta ja paikasta riippumattomalla toiminnalla voidaan tavoittaa uusia kohderyhmiä. Tarjoamalla verkkovapaaehtoistoimintaa voidaan tavoittaa aikaisemmin saavuttamattomissa olleita sekä itselle aivan uusia kohderyhmiä. Verkkoyhteyksien ollessa kunnossa maantieteellisellä sijainnilla ei ole merkitystä.
Osallistujien tullessa laajemmalta alueelta voidaan tarjota helpommin myös kohdennettua ja/tai osallistujia kiinnostavan aiheen ympärille keskittyvää toimintaa. Erityisesti pohjoisessa toimiville ja/tai pienten paikkakuntien yhdistyksille kuntarajat ylittävässä, paikasta riippumattomassa vapaaehtoistoiminnassa on paljon mahdollisuuksia.
Osa nuorista voi kokea etätoiminnan helpommin lähestyttävämmäksi kuin kasvokkaisen toiminnan. Nuori voi esimerkiksi asua kaukana keskustasta ja harrastuksista, eikä kotoa ole mahdollista saada kyytejä säännölliseen toimintaan. Nuoren omat mielenkiinnon kohteet voivat liittyä verkkoympäristöihin, kuten digipelaamiseen, jolloin etätoimintaan osallistuminen voi tuntua luontevammalta. Niille taas, jotka jännittävät sosiaalisia vuorovaikutustilanteita, verkon yli toteuttava toiminta johon voi osallistua ilman videoyhteyttä voi tuntua matalakynnyksisemmältä.
Nuorten digitaitojen ja -osallisuuden sekä medialukutaidon vahvistaminen. Käsitys digilaitteita ja -ohjelmia hyvin hallitsevista nuorista elää edelleen vahvana. Syntyminen digitaalisen median vahvistumisen aikana ei kuitenkaan tarkoita digitaitojen täydellistä hallintaa. Nuorten digitaidot 2021 -kartoituksen mukaan nuorilla on yhtä lailla haasteita digitaitojen oppimisen kanssa, ja nuoret kokevat haastaviksi esimerkiksi erilaisten digipalveluiden käytön (Digi- ja väestötietovirasto 2021, 28; 33).
Digiosallisuus tarkoittaa yksilön ja/tai yhteisön aktiivista osallistumista ja vaikuttamista digitaalisessa yhteiskunnassa, käyttäen apuna erilaisia digitaalisia sovelluksia, palveluita ja laitteita (Digiosallisuus.fi 2023; Hänninen ym. 2021, 16-18). Jotta osallisuuden toteutuminen digitaalisessa yhteiskunnassa mahdollistuu, tulee lapsille ja nuorille opettaa digitaitoja, lähdekriittisyyttä ja medialukutaitoa siinä missä aikuisillekin.
Digi- ja mediaympäristöissä järjestettävä vapaaehtoistoiminta antaa luontevan väylän toteuttaa myös mediakasvatusta. Toiminnan ohessa voidaan luontevasti opetella esimerkiksi digialustojen käyttöä, tiedonhakua ja lähdekritiikkiä sekä empatian ilmaisua kirjallisessa viestinnässä. Samalla voidaan keskustella ajankohtaisista media-ilmiöistä.
Digihyvinvoinnin edistäminen. Digihyvinvoinnilla tarkoitetaan ihmisen psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin toteutumista arjessa, jossa ovat läsnä digitaaliset laitteet, palvelut ja media (Mediakasvatusseura ry 13.1.2021). Vaikka digitaalisuus ja teknologia antavat paljon ja helpottavat arkea, ei näiden negatiivisia vaikutuksia voi kiistää.
Tutkijat pitävät todennäköisenä, että passiivinen sosiaalisen median käyttö vaikuttaa hyvinvointiin kielteisemmin minäkuvaan ja hyvinvointiin mitä aktiivinen toimiminen (Orben 2020, 409-410). Lisäksi älylaitteiden ilmoitukset, turvattomuus verkko- ja peliyhteisöissä sekä sosiaalisen median palveluiden tuomat ulkonäköpaineet voivat aiheuttaa teknostressiä ja heikentää hyvinvointia (Salo & Pirkkalainen 2019, 79-82). Psyykkisten ja sosiaalisten haittojen lisäksi digitaalisten laitteiden käyttö voi aiheuttaa erilaisia fyysisiä ongelmia kuten niska-hartiaseudun kireyttä ja niin kutsutun somekyhmyn (Harmanen 2023).
Huolivyyhteeseen kääriytymisen sijasta tarvitaan käytännön toimia ja ratkaisuja. Haittojen tiedostaminen ja niiden vaikutusten huomaaminen arjessa auttaa tekemään digihyvinvointia edistäviä valintoja.
Nuorille suunnatussa verkkovapaaehtoistoiminnassa on hyvä miettiä, miten siinä voitaisiin tukea nuorten itsesäätely- ja tunnetaitoja sekä lisätä tietoa kehoyhteyden ja -tietoisuuden vaalimisen tärkeydestä digiajassa. Toimintaan on tärkeä luoda rakenteita, jotka tukevat vapaaehtoisten ja työntekijöiden digihyvinvointia. Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminta voi saada nuoren pohtimaan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti sekä motivoida tekemään omaa digihyvinvointia vaalivia ratkaisuja.
Kuntarajat ylittävä yhteistyö. Digiympäristöt antavat mahdollisuuden yhteistyön tekemiseen eri tahojen kuten muiden yhdistysten, yritysten ja oppilaitosten välillä. Yhteistyön avulla voidaan jakaa vapaaehtoistoiminnan kustannuksia ja saada lisättyä tietoisuutta eri toimijoiden järjestämästä toiminnasta.
Lähteet:
Digi- ja väestötietovirasto 2021. Nuorten digitaidot -kartoitus 2021. Diginatiivimyyttiä murtamassa – myös nuoret kaipaavat digitukea. https://dvv.fi/documents/16079645/20502009/DVV_Nuortendigitaidot_kartoitus_raportti_2021.pdf. Viitattu 3.7.2023.
Digiosallisuus.fi -sivusto. Digiosallisuus. https://www.digiosallisuus.fi/digiosallisuus/. Viitattu 5.10.2023.
Gassen, Riikka 2022. Digitaalinen työympäristö. Helsinki: Alma Talent Oy.
Harmanen, Jenni 16.3.2023. Niskan somekyhmy syntyy salakavalasti, mutta korjautuu näillä helpoilla liikkeillä. Yle Akuutti. https://yle.fi/aihe/a/20-10004475. Viitattu 5.10.2023.
Hietajärvi, L. ja Matikainen J. (2021). Sosiaalinen media on vuorovaikutusta tukeva ympäristö. Teoksessa Tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi (toim.), Ilmiökartta: digitaalisen median vaikutuksen lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin, 42-46. https://acadsci.fi/sofi/wp-content/uploads/Some_on_vuorovaikutusta_tukeva_ymparisto_Ilmiokartta_Sofi_2021_Hietajarvi_Matikainen.pdf. Viitattu 3.7.2023.
Hänninen, Riitta ym. 2021. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti, 16-18. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163036/VNTEAS_2021_25.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 5.10.2023.
Kaarakainen, Meri-Tuulia & Saikkonen, Loretta 2019. Pelaamisen ja sosiaalisuuden ympärille muodostuvat kolmannet tilat – nuorten teknologian käyttötavat ja vapaa-ajan harrasteet. Nuorisotutkimus 1/2019 / 37. vuosikerta (s. 20-35). Nuorisotutkimuseura ry, Nuorisotutkimusverkosto.
Mediakasvatusseura ry 13.1.2021. Mitä on digihyvinvointi? (video). Mediakasvatusseura ry:n Youtube-kanava. https://www.youtube.com/watch?v=i3cNE-5so64. Viitattu 5.10.2023.
Nieminen-Sundell, Riitta (toim.) 2008. Internet ja vuorovaikutuksen uudet muodot. Kansallinen ennakointiverkosto. https://www.sitra.fi/app/uploads/2017/02/Internet20ja20vuorovaikutuksen20uudet20muodot-2.pdf. Viitattu 6.10.2023.
Orben, Amy 2020. Teenagers, screens and social media: a narrative review of reviews and key studies. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 55, 407–414 (2020). https://doi.org/10.1007/s00127-019-01825-4. Viitattu 5.10.2023.
Pelastakaa Lapset ry. 7.2.2023. Pelastakaa Lapset varoittaa: Pieniinkin lapsiin kohdistuu digiympäristöissä seksuaaliväkivaltaa. https://www.pelastakaalapset.fi/tiedotteet/pelastakaa-lapset-varoittaa-pieniinkin-lapsiin-kohdistuu-digiymparistoissa-seksuaalivakivaltaa/. Viitattu 3.7.2023.
Salo, Markus & Pirkkalainen, Henri 2019. Älylaitteet ja stressi: Aiheuttajat, seuraukset ja hallintakeinot. Teoksessa S. Kosola & M. Moisala & P. Ruokoniemi (toim.), Lapset, nuoret ja älylaitteet – Taiten tasapainoon, 79-82.
Teksti: Minna Koirikivi, Damdamdidi